(säv. K. Koskinen / san A. Sinnemäki / sov. K. Koskinen - A. Lehtinen - J. Melasniemi - T. Saarikivi)

ÄÄNITYS: DAN TIGERSTEDT, JUHA LAAKSO
MIKSAUS: DAN TIGERSTEDT

Vesireittejä on muhkeasta meiningistä huolimatta ns. dogma-biisi, eli kaikki äänitettävä materiaali mahdutettiin analogikakun 24 raidalle (kts. lisää aiheesta Kun näen sinut kaukaa -kappaleen kohdalta). Biisi on myöskin tässä seurassa vanha kuin metusalem: Heikko Valo ja Vesireittejä ensiesitettiin jo toissa keväänä Tavastialla, ja pohjatkin soitettiin heti kesän 1999 ekoissa sessioissa.

Sen jälkeen tätä sisilialaista hautajaismarssia on rakennettu hissukseen ja rakkaudella, valmiiksi ja miksattua se saatiin viime kevänä. Terhi lauloi soolo-osuudet ensimmäistä kertaa jo ennen joulua 1999, ja sen jälkeen vielä kahteen kertaan ennen kuin sekä Kerkko että Terhi olivat täydellisen tyytyväisiä (voi näitä perfektionisteja - itse ainakin olin joka session joka oton jälkeen sitä mieltä että ihan kylmishyvää materiaalia). Ensimmäisestä laulukerrasta jäi jäljelle vain lokin ääntä muistuttava kiljaisu keskellä biisiä, kun Terhi vähän purki flunssaisen äänensä aiheuttamaa depistä.

Muuten biisi syntyi aika itsestään kun sitä oli jo veivattu keikoilla. Lopun laalatusmellakka oli muotoutunut laulajien omista liveimprovisoinneista ja torviarrit aikanaan jossain Tavastian soundchekissä. Miksatessa Danulle annettiin sellainen selkeä ohjeistus että laulun pitää kuullostaa joltain folk-laulajattarelta Montereyn festareilta 70-luvulta, mikä onnistuikin todella mystisellä kolmen eri viiveen ja kaiun yhdistelmällä (Danu on ihan velho noissa jutuissa, joskus se selitti miten rakennetaan tyynen järven rannalla laulettu kaiku).