(säv. K. Koskinen / san A. Sinnemäki / sov. K. Koskinen - A. Lehtinen - J. Melasniemi - T. Saarikivi)

ÄÄNITYS: DAN TIGERSTEDT, JUHA LAAKSO, JYRKI TUOVINEN
MIKSAUS: DAN TIGERSTEDT

Muistaakseni Kerkon sovitusidea tähän biisiin oli jotain Doors-tyyppistä säpinää (vrt. Suosi ulkomaista -a-osat), mutta kämpällä kappale sovitti itsensä noin 20 sekunnissa ihan toisenlaiseksi. Koko biisi runnottiin läpi rehellisen miehen ruisleipärockina, silleen kun me kuvitellaan että Neil Young sen soittaisi. Kerkolla oli kaksi eri kertsi-ideaa josta jälkimmäistä (parempaa) ei jostain syystä edes kokeiltu ennen studioon menoa, kun homma toimi niin hyvin. Pohjat soitettiin, säkeistöt ja kertsit laulettiin hienoine harmonioineen, Tommi teki hienon puhallinarrin joka täräytettiin myös narulle, Antti soitti hammondit, Jani tamburiinit, minä lehmikset ja Tuovisen kanssa kikkaillut takaperin käännetyt kitarasoolot jne. Sitten kun biisi oli vielä miksattu, niin Kerkko avasi suunsa ja sanoi että hänellä oli kyllä varastossa toinenkin kertsi joka on parempi.

Ja sitten kaikki tehtiin uudestaan treenikämpältä asti. Ja kyllä kannatti, sen ilolla myöntää. Jääköön bändin sisäiseksi iloksi sen edellisen kertsin rallattelu.

Uudessa rakenteessa on tämä superkorni barokkiväliosa, joka sai Ollin polttamaan päreensä ihan totaalisesti (Kyllä me sitten yritettiin selvittää, että ei tää niinku kahden pennin Bach-laina ole vaan enemmänkin kahden pennin Deep Purplea. ) Kerkko oli siitä ihan varma ettei me suostuta soittamaan sellasta, mutta vähänpä tiesi.

Ja kun biisi kerran uudestaan äänitettiin Kerkko ja Antti lauloi "mmm-hmmm" ja "kaipaaan" -osuudet toiseen a-osaan kun sitä ei ekalla kerralla tajuttu (vaikka kaikki oli silloinkin vitsillä laulellut näitä "vastauksia" kun biisin parissa touhuttiin).

Loppupeleissä alkuperäisen version eka a-osa oli kuitenkin jotenkin tykimmin soitettu, joten Risto Hemmi Finnvoxilta liitti kylmäverisesti vanhan version alun uuteen runkoon, vaikka biisissä ei oltu käytetty edes klikkiä. Kaikkea voi tehdä kun tekee vaan.