(säv. K. Koskinen / san E. Pakkala / sov. K. Koskinen - A. Lehtinen - J. Melasniemi - T. Saarikivi)

ÄÄNITYS: DAN TIGERSTEDT, JUHA LAAKSO, JYRKI TUOVINEN
MIKSAUS: DAN TIGERSTEDT

Oltiin menossa keikkabussilla meidän landelle kuvaamaan Villiviinin videota, kun Kerkko käski Tommia, Anttia ja minua tulemaan bussin peräkäytävään kitaroiden kanssa tsekkaamaan uutta biisiä. A-osat oli Kerkon mielestä Apulantaa ja kertsistä se sanoi ihan oikein että minä tulen vihaamaan sitä. Samantien se opetettiin lennosta keksittyine stemmoineen laulajille bussin etuosassa ja Tommi (Pietiläinen, videon ohjaaja/kuvaaja) sanoi ihan oikein että se kuullostaa ihan hitiltä.

A-osista ei sitten tullut Apulantaa vaan jotain ihan omituista. Soitin sellaista oman käsitykseni mukaan newordermaista riffiä joka alkaa kaulan yli venytetyllä kielellä, Antti soitti suoraan lelukaupasta pöllittyä komppia ja Kerkko kaivoi Rolandista taas sen toiseksi ainoan synasaundin. Loistavaa. Ja Vuokolla taisi olla sooloa nauhoittaessa vähän nuhaa nenässä, joten a-osien laulusaundi on erityisen hunajainen.

Kertsien kanssa oli jonkun aikaa sellaista tuulimyllyjä vastaan tappelua, mutta väkisinkin se luisui lopulta kesäpopiksi, mikä siihen melodia- ja sointukulkuun oli jo sisäänrakennettuna. Antti lisäsi vikan kertsin loppuun sähkörummuista sellaisen Levoton Tuhkimo -tomisaundin sekä ehkä yhden hammond-äänen, mutta muuten kertsi on ihan basic-UB:ta. Puhallinintrosta meinasi tulla ihan tv-visailu-tunnari, joten siihen lisättin Jyrki Tuovisen kanssa ihan loppumetreillä zärökitaroita.

Viime metreille on vituttanut että pitääkö tällaisia kahden pennin kesäralleja tehdä, mutta nyt kun levyä kuuntelee kokonaisuutena, niin onhan se ihan tervetullut kevennys. Sitäpaitsi a-osien sanoituksessa on muutamia aika friikkejä "Iso Kela" -säkeitä; "katselit kun sulin sinuun", "imeydyt minuun pieninä kuplina" jne. Aika psykedeelistä.