(säv. K. Koskinen / san A. Sinnemäki / sov. K. Koskinen - A. Lehtinen - J. Melasniemi - T. Saarikivi)

VIERAILIJAT: DJ ZÄPPÄ (LEVARIT) JUKKA PUURULA (KUOROLAULU)
ÄÄNITYS: DAN TIGERSTEDT, JYRKI TUOVINEN, JUHA LAAKSO
MIKSAUS: DAN TIGERSTEDT

Kerkko sanoo tehneensä tämän biisin a-osan Supergrassin In it for the Moneyn intro mielessään (jonka se oli kuullut kun oltiin meillä dokaamassa, Tommi laittaa sen aina jossain vaiheessa iltaa soimaan). Tosin muistikuvat siitä oli näköjään aika hämäriä. Joka tapauksessa sovituksessa lähdettiin ihan eri suuntaan: treenikämpällä biisi mutatoitui Therapy?-rokin kautta nykymuotoonsa. Kertsin sointupohja hylättiin tarpeettomana Tommin keksittyä sikamageen riffin. Kerkon vähän sketsillä tekemä c-osa meni meillä läpi kuin puukko paperista kun päästiin soittamaan Dream Theater -progea. Sen perään manguin itselleni Zakk Wylde/Iron Maiden-tyyppisen kitarasoolon, josta olen aika ylpeä.

Teppo Mäkynen (soittaa esim. Jarmo Saaren kanssa Reuna-yhtyeessä. Antti kehuu sitä Suomen parhaaksi jazz-rumpaliksi) pyöri Finnvoxilla Kalle Aholan levyn teossa samoihin aikoihin kun tämän biisin pohjia tehtiin, joten me pyydettiin se tuomaan seuraavana päivänä dj-romppeensa studioon, kun haluttiin vähän skrätsäystä. Kun se sitten soitteli niitä luuppilevyjä siinä läpi (etsiessään sopivaa skrätsäyskohtaa) rupesi vituttamaan, että miksei meillä ole sellaisia komppeja biiseissä. Ja pyydettiin että se laittaisi jonkin vapaavalintaisen kompin soimaan K&Y:n loppuun. Lopputulos sai meidät huutamaan kiilusilmäisinä riemusta ja nauramaan ja hurraamaan. A-osan luupatun kuuloiset rummut on itseasiassa vaan monona äänitetty ruvelle kompressoitu Antin soittama komppi. Tepon skrätsäys sitä ennen vahvisti hienosti mielikuvaa siitä että kyseessä olisi joku sample.

Ensin F:stä menneitä kitara-, basso- ja synaraitoja soitettiin uusiksi D:stäkin ennenkuin päädyttiin C:hen, jotta säkeistöt menisi Terhille optimaaliselta korkeudelta. Tästä seurasi sellainen ongelma että kertsi meni Artsille & Ollille ihan liian matalalta. Mutta sitten jätkät kokeili sitä oktaavia korkeammalta, jolloin syntyi todella tuskaisen ja dramaattisen kuulloista raakuntaa, johon kaikki rakastuivat välittömästi. Miksatessa Keravanmaan laulava basisti Jukka Puurula kävi tuplaamassa kertsin kuuluisalla heavy metal -shriekillään.

Mikko Karmilalta lainattua vokoderia yritettiin saada biisin kertseihin ja c-osaan ympättyä niin vitusti: lopussa mm. kuului robottiäänellä kuolevan robotin viimeisiä katkeilevia sanoja, "malfunction...malfunction...system failure" tai jotain, c-osassa oli muka tosi hyvä idea kun robotti laulaa "hyvältä ihosi tuoksuu"-säkeen, kun se robotti tietää sen kyllä ja pystyy kognitiivisesti sen ymmärtämään, ja se koskettavuus ja traagisuus tulee siitä kun sillä ei itsellään kuitenkaan ole hajuaistia, ja se robotti tietää ettei se tule koskaan kokemaan yhtään hajuelämystä ja... Itku kurkussa me sitten hylättiin koko vokoderiraita: Me ollaan itse robottiääni-friikkejä ja haluttaisiin muuttua roboteiksi, mutta arveltiin sitten että suuri yleisö ei ehkä vielä ole valmis tähän robottitematiikan aika rankkaan ja avoimeen käsittelyyn. Sen sijaan Antin HPY-särön läpi huutama aggressiivinen "koska sait kaiken mitä halusit"-hokema sai jäädä loppukertseihin. Terhikin lauloi kertsin läpi supersäröllä, josta loppumiksauksessa kuuluu aika mageesti kaikki hengitysvälit. Biisi alkoi kuullostaa aika apokalyptiseltä skeittihevi-progehässäkältä, joten pitkän harkinnan jälkeen biisiin päätettiin olla lisäämättä väkisin torvia. No, keikoilla Ilmari voi vaikka huutaa pasuunamikkiin Antin osuudet. Janin bongot kertsissä ajettiin armottoman särön läpi jotta ne saatiin istumaan kokonaisuuteen.

Lopullisen niitin biisin supermakeudelle antoi Danu, joka äkkäsi alistaa säkeistöjen kitaravallit Terhin laulun alle, niin että joka kerta kun Terhi avaa suunsa kitaroiden volat menee dramaattisesti hiljemmalle jonkun limitterin takia. Kuunneltiin sitä sitten pari kertaa suu auki ja päätettiin että se on ihan vitun hieno keksintö.