(Musiikkikasvatuksen viestintäseminaarityö Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksessa )
Sisällys
1. Johdanto
2. Historiallista taustaa
2.1 70-luvun työväenlaulutraditio
2.2 Ultra Bran historia
2.3 Leimautuminen 70-luvun taistolaiseen lauluperinteeseen
3. Aatteellisuus
3.1 Sanoitukset
3.2 Poliittista vai ei?
4. Ultra Bran kappaleiden sävelkieli ja tyylin kehitys
5. Loppuyhteenveto
Lähteet
70-luvun jälkeen nuorison musiikissa ei ole ollut mitään
poliittista. Musiikki on totta kai kaiken aikaa kanavoinut kapinaa ja tyytymättömyyttä,
mutta puoluepolitiikkaan sitä ei ole voinut liittää. 90-luvun
alussa alettiin nostalgisoida 70-lukua, jolloin vasemmistonuoriso lauloi
kokonaisen laululiikkeen voimalla poliittisia lauluja. Sitten tuli uusi
yhtye, jonka tyylissä oli jotain samaa.
Työssäni tarkastelen Ultra Bra-yhtyeen yhteyksiä 70-luvun taistolaiseen laululiikkeeseen, johon se on usein yhtdistetty. Pohdin myös, miten yhtyeen linja sopii tämänhetkiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Toinen mielenkiinnon aihe on Ultra Bran musiikillinen anti. Pyrin selvittämään, onko yhtyeen tyyli omaksuttu 70-luvulta vai onko se itsenäinen.
Ultra Bran ja taistolaislaulujen musiikillista tyyliä olen analysoinut kuuntelemalla. Koska tarkoituksenani oli selvittää, mitkä seikat Ultra Bran kappaleissa yhdistävät tyylin 70-lukuun, pidin kuulovaikutelmaa tärkeämpänä kuin sitä, millaisia yksityiskohtia nuoteista voitaisiin kaivaa esille erilaisilla analyysimenetelmillä. Samasta syystä en pitänyt tarpeellisena analysoida, mitä kaikkia tyylipiirteitä taistolaislauluista on löydettävissä, vaan keskityin pelkästään yhtäläisyyksiin 70-luvun laululiikkeen ja Ultra Bran välillä. Kuuntelussa 70-lukua edustivat lähinnä Kom-teatteri ja Agit Prop ja Ultra Brata levyt Vapaaherran elämää ja Kroketti.
2.1 70-luvun työväenlaulutraditio 60-luvun loppupuolella,
vasemmiston piirissä syntyi poliittinen laululiike. Liikkeen piirissä
korostettiin yhteiskunnan luokkaluonnetta. Maailmassa oli karkeasti ottaen
vain hyviä ja pahoja asioita; ystäviä ja vihollisia. Osassa
lauluista tavoiteltiin solidaarisuutta ja maailmanrauhaa, osassa taas ihannoitiin
Neuvostoliittoa ja kommunistista järjestelmää. Liikkeen piirissä
syntyi myös suuri määrä rakkauslauluja.
Laulujen teemana oli melko usein jokin elämäntarina, jonka myötä kuulijalle paljastui maailman kavaluus, riisto ja sorto. Tällaisia lauluja ovat esimerkiksi Balladi toveri Viljasesta (Chydenius - Rossi), Valdemar Mäkinen (Ojanen - Sipari) ja Siirtotyöläinen (Chydenius - Oksanen). Teemoja haettiin myös ylikansallisten yhtiöiden toiminnasta kehitysmaissa. Tällainen kappale on esimerkiksi United fruit (Ojanen - Neruda - Saaritsa).
2.2 Ultra Bran historia Kaikki alkoi siitä, kun SDNL (Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto) järjesti poliittisten laulujen kilpailun vuonna 1994. Kerkko Koskinen otti kilpailuun osaa kappaleilla Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!; Veturi, taksi, valtamerilaiva ja Eihän yksikään ole saari. Kilpailuun lähetettiin demo, jolla oli tietokonesekvenssit ja muutama kaveri laulamassa. Ampukaa komissaarit toi voiton ja mahdollisuuden levyttää. (Rekinen 1996.)
Voiton jälkeen Koskista kavereineen pyydettiin keikalle Maailma kylässä-festivaaleille. Laulajien ympärille kasattiin bändi ja Koskinen sävelsi lisää kappaleita. (Rekinen 1996.) Heinäkuussa 1995 yhtye pääsi levyttämään singlen Houkutusten kiihottava maku palkintona laulukilpailun voitosta. Yhtyeelle keksittiin nimi: Ultra Bra, ja syksyllä levy pääsi Radiomafian soittolistalle ja herätti median huomion. Tämän jälkeen yhtyeeltä on tullut kaksi albumia: Vapaaherran elämää syksyllä 1996 ja Kroketti syksyllä 1997. (Anon. 1997.)
2.3 Leimautuminen 70-luvun taistolaiseen lauluperinteeseen Vuonna 1995 oli käynnissä jonkinlainen työväenlaulujen renessanssi. Ultra Bra tuli silloin suuren yleisön tietoisuuteen kappaleella Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat! Kappale muistutti sävelkieleltään ja esitystavaltaan 70-luvun työväenlauluja ja oli tekstiltään radikaali. Yleisö liitti kappaleen ja yhtyeen jatkoksi 70-luvun perinteelle. Jotkut jopa leimasivat musiikin kommunistiseksi.
Teatteriohjaaja Esa Kirkkopelto pitää Ultra Brata eräänlaisena insestinä, jossa nuoret sekaantuvat vanhempiinsa (Moring 1996). Asiasta voidaan toki esittää monenlaisia mielipiteitä, mutta selvää on, ettei tällainen lausunto anna arvoa Ultra Bran musiikille itsenäisenä tyylinä.
3.1 Sanoitukset Ensimmäisellä albumilla on muutamia
selvästi kantaaottavia tekstejä. Selkeästi enin osa näistä
käsittelee ympäristöasioita tai sotaa. Erona 70-luvun teksteihin
on se, että sanomaa ei tuoda kuulijalle niin valmiina. Ei sanota, että
näin pitää ajatella.
Ensimmäisen albumin teksteistä ehkä lähinnä 70-luvun tyyliä on Ken Saro-Wiwa on kuollut. Se kertoo nigerialaisesta kirjailijasta ja ihmisoikeusaktivistista Ken Saro-Wiwasta, joka teloitettiin hirttämällä, koska hän oli käynyt kamppailua öljy-yhtiö Shelliä ja saastuttavaa öljyteollisuutta vastaan (Ervamaa 1996). Teksti on kahdessa mielessä 70-luvun hengen mukainen. Ensinnäkin siinä on selkeästi hyvä ja paha vastakkain. Shelliä kohtaan ei tunneta myötätuntoa. Toiseksi se kertoo siitä, miten piittaamattomasti monikansalliset yhtiöt hyväksikäyttävät kehitysmaita.
Toisella albumilla ei ole ainuttakaan poliittista laulua, ellei keskustapuolueen nimen mainitseminen tee kappaleesta poliittista. Noin kolmessa tekstissä on selkeää yhteiskunnallista sanomaa, mutta sitä ei ole esitetty kovin vakavaan sävyyn. Jos tekstiä tulkitsee kirjaimellisesti, se saattaa olla jopa ristiriitainen. Suurin osa levyn kappaleista on ajatuksia herättäviä. Tyyli on kuitenkin selvästi kevyempi, kuin ensimmäisellä levyllä. Asiat ovat myös lähempänä yksittäistä ihmistä; usein parisuhteen ongelmia.
3.2 Poliittista vai ei?Ultra bran kitaristi ja imagokonsultti Joel Melasniemi sanoo, että Ultra Bra ei ole puoluepoliittinen bändi vaan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnallinen, ajankohtainen ja yksilötasolla älyllinen yhtye (Junna 1996.)
70-luvulta tähän päivään tultaessa nuorten aikuisten sitoutuminen puoluepolitiikkaan on vähentynyt huomattavasti. 70-luvulla 18-29-vuotiaista noin 11 prosenttia kuului johonkin puolueeseen, 90-luvulla korkeintaan 5 prosenttia. Muissa ikäryhmissä ei ollut havaittavissa vastaavaa puolueista vieraantumista. (Borg 1996, 8.)
Puoluejäsenyyden ohella myös puoluekiintyneisyys on nuorilla aikuisilla selvästi muuta väestöä alhaisempi. Vuoden 1996 vaalien yhteydessä tehdyssä tutkimuksessa kaikista vastaajista 42 prosenttia imoitti kannattavansa jotain tiettyä puoluetta. 18 - 30-vuotiaista vastaajista jotain puoluetta kannatti vain 29 prosenttia. (Borg 1996, 9.)
Ultra Bran linja näyttäisi siis edustavan nuorison yleistä suhtautumista puoluepolitiikkaan. Ei valita yhtä poliittistamielipidettä, vaan pikemminkin ollaan itse jotain mieltä yksittäisistä asioista erikseen.
90-luvun rock-yhtyeen sijoittaminen poliittiselle kartalle tuntuu todella vieraalta ajatukselta. Yhtyeen historian alkuaikoina näin kuitenkin jonkin verran tapahtui. Jotkut tahot leimasivat yhtyeen taistolaiseksi suoraan musiikillisen tyylin perusteella. Ne, jotka kuuntelivat sanoituksia, puhuivat usein uusvasemmistolaisuudesta. Koska yhtyeen tyyli on tuon ajan jälkeen muuttunut ja selkiytynyt, on asiaan ehkä syytä hetkeksi palata. Kroketin ilmestymisen jälkeen tuskin kukaan enää puhuu yhtyeestä taistolaisena. Uusvasemmistolaisuutta on sen sijaan ehkä syytä tarkastella lähemmin.
Tuomo Martikainen ja Kyösti Pekonen määrittelevät uusvasemmistolaisuutta tutkimuksessaan kaupunkilaisnuorison poliittisista valinnoista. Uusvasemmistolaisuuteen kuuluu selkeä antiautoritaarisuus, usko sosiaalivaltioon ja demokratiaan sekä ulkomaalaismyönteisyys. Ympäristö ja tasa-arvoasiat koetaan tärkeiksi. Uusvasemmistolaisten ryhmä koostuu pääosin niin sanotuista uuskeskiluokkaisista ja erityisesti opiskelijoista. (Martikainen - Pekonen 1996, 100-101.)
Uusvasemmistolaisuutta ei voida sijoittaa perinteiselle vasemmisto - oikeisto-akselille, vaan niin sanottu uusi politiikka muodostaa oman ulottuvuutensa (Martikainen - Pekonen 1996, 101). Martikaisen ja Pekosen tutkimuksessa runsas viidesosa nuorista koki uusvasemmistolaiset ajatukset omikseen. Merkillepantavaa oli se, että tästä ryhmästä löytyi kaikkien kuuden tärkeimmän poliittisen puolueen kannattajia. Eniten kannatusta saivat kuitenkin vihreät (27%). (Martikainen - Pekonen 1996, 106.)
Tarkasteltaessa Ultra Bran kahta albumia, kappaleiden teksteistä löytyy selkeitä kannanottoja vain noin puoleen edellä esitetyistä kohdista. Tässä yhteydessä jätän tarkastelun ulkopuolelle kappaleen Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat, koska se on kirjoitettu silmälläpitäen poliittisten laulujen kilpailua ja tämä tekijä on saattanut vaikuttaa tekstin sisältöön, tai sitten ei.
Kaikkein selvimpiä ovat kannanotot luonnonsuojelun ja tasa-arvon puolesta. Vaikka joissain teksteissä parodisoidaankin feminismiä, se ei missään tapauksessa tarkoita tasa-arvon kyseenalaistamista, vaan pikemminkin pitämistä itsestäänselvyytenä (Salonen 1996). Vähemmistön oikeuksia on puolustettu ehkä hiukan epäsuorasti. Sanoitusten ajatuksia herättävä luonne ja sisäiset ristiriidat (kappaleessa Suosi ulkomaista on tarkoituksellinen sisäinen ristiriita (Juntunen 1997)) antavat aihetta olettaa, että yhtye luottaa ihmisten järkeen eikä pidä autoritaarisuutta kovin tarpeellisena.
Ultra Bra on siis joissain asioissa uusvasemmistolaisilla linjoilla, muihin määrittelyn kannalta keskeisiin kysymyksiin se ei ole ottanut kantaa puolesta eikä vastaan. Tällä perusteella yhtyettä ei voida pitää uusvasemmistolaisena. On huomattava, että tarkasteltaessa ainoastaan Koroketti-levyä yhtyeen yhteiskunnallisista näkemyksistä voitaisiin sanoa vieläkin vähemmän.
Äskeisen tarkastelun pohjalta näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että uusvasemmistolaiset ovat erityisen potentiaalista kuulijakuntaa yhtyeelle. Tämä ei suinkaan sulje muita ryhmiä pois. Yhtyeen kappaleet ovat lempeitä popbiisejä, joissa ajatus ei ole kauhean vakava, kuten Joel Melasniemi sanoo (Junna 1996). Erityisesti Kroketin ilmestymisen jälkeen on ruvettu puhumaan koko kansan Ultra Brasta.
Ultra Bran kappaleet ovat yhtyeen johtajan, Kerkko Koskisen säveltämiä.
Säveltäjänä Koskinen sanoo olevansa melko itseoppinut,
mutta on käynyt jonkin verra Eero Ojasen sävellysopissa (Rekinen
1996). Koskinen kertoo olevansa euroviisufriikki ja mainitsee muiksi musiikillisiksi
kiinnostuksenkohteikseen taistolaislaulujen lisäksi elokuvamusiikin,
iskelmät ja jazzin. (Mäkelä 1996.)
Ultra Bran ensimmäinen hitti Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat! on yhtyeen kappaleista ehkä kaikkein lähinnä 70-luvun taistolaislauluja. Koskinen kertoo Harri Uusitorpan haastattelussa (1996), että kappale on tahallaan sävelletty muistuttamaan 70-luvun tyyliä. Sävellystyössä oli esikuvana Chydeniuksen Balladi toveri Viljasesta.
Kummallakin levyllä on kappaleita, joiden sävelkielestä ei voi kuuntelemalla osoittaa selviä 70-luvun laululiikkeen vaikutteita. Kroketti-levyllä tällaisia kappaleita on selvästi enemmän; noin kolmannes.
Ensimmäinen tyylillinen yhtäläisyys Ultra Bran ja 70-luvun yhtyeiden välillä on kokoonpano. 70-luvun levytyskokoonpanoissa oli yleensä muutama laulaja (sekä mies- että naisääniä) ja taustabändissä komppiryhmän lisäksi puhaltimia tai jousia. Kaikki tämä pätee myös Ultra Brahan. Myös laulajien äänenmuodostukseen voidaan tiettyjen kappaleiden osalta hakea esikuvia 70-luvulta. Soundi muistuttaa lähinnä Agit Propia.
Etenkin Ultra Bran alkuaikoina väitettiin, että yhtye on omaksunut 70-luvun taistolaislaulujen tyylin liiankin hyvin, ettei yhtyeellä ole mitään omaa. Houkutusten kiihottava maku -levyn julkaisemisen jälkeen kirjoitettiin, että kuka hyvänsä osaisi sommitella laulustemmat yhtyeen kappaleisiin. (Haakana s. a.)
On totta, että aivan alkuaikoina yhtyeen tyyli oli varsin lähellä 70-lukua. Etenkin kappaleen Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat! osalta, jota eniten radiossa soitettiin. Mutta jo ensimmäisellä albumilla yhtyeen tyyli on eriytynyt 70-luvusta. Laulustemmoissa on vähentynyt taistolaiseen traditioon pohjautuva ennalta-arvattavuus. Ja vielä Krokettiin tultaessa on tapahtunut huomattavaa muutosta juuri sovituksissa. Stemmalaulun määrä ja asema on noussut: Kroketilla jokaisessa kappaleessa yhtä lukuun ottamatta on moniäänistä laulua. Toisaalta yksittäistapauksissa on käytetty selkeitä 70-luvun vaikutteita.
Myös instrumenttistemmoista löytyy yhtäläisyyksiä taistolaiskappaleisiin. Chydeniuksella oli usein tapana kirjoittaa laulun päälle pitkälinjainen jousistemma, joka oli yleensä nouseva. Kyseessä ei ollut mikään jousimatto, vaan itsenäinen stemma. Tällaisia löytyy myös Ultra Bran kappaleista. Samaan tapaan voidaan kirjoittaa myös vokaalistemma. Jos tällainen nouseva kulku vie fraasin loppuun ja samaan yhteyteen liitetään voimakas crescendo, saadaan kadenssi erityisen tehokkaaksi. Näin on tehty esimerkiksi kappaleen Äläsoita tänne enää koskaan C-osassa.
Kaikkein selkein yhdistävä tekijä kummallakin levyllä niille kappaleille, joissa oli 70-luvun taistolaislaulujen sävyä, on luonnollisen mollin tai siihen viittaavien sävelkulkujen käyttö. Noin kolmessa neljästä taistolaisvaikutteisesta kappaleesta tai kappaleen osasta on käytetty luonnollista mollia. 70-luvulta hyvänä esimerkkinä luonnollisen mollin tuomasta vaikutelmasta voisi mainita kappaleen Kenen joukoissa seisot (Chydenius - Oksanen) kertosäkeen.
Yksi yhtäläisyys Koskisen ja Chydeniuksen tyyleille on purettavan kvarttipidätyksen käyttö kadensseissa. Tämä on seikka, joka voidaan mieltää taistolaista väriä antavaksi (esimerkiksi kappaleen Älä soita tänne enää koskaan C-osan loppu). Toisaalta kvarttipidätys on hyvin monissa musiikkityyleissä käytetty tehokeino; muun muassa 70-luvun euroviisuissa ja suomalaisissa iskelmissä. Lisäksi on huomioitava, että Koskinen käyttää kvarttipidätystä myös kappaleissa, jotka eivät kuulosta taistolaisilta.
Koskisella on kappaleissaan myös muita yksityiskohtia, jotka voivat olla peräisin taistolaislauluista, tai sitten jostain muualta. Tällaisia ovat esimerkiksi mollikappaleen loppuminen duurisointuun. Tätä esiintyy etenkin Chydeniuksella, mutta sama ilmiö on löydettävissä myös monista euroviisuista.
Näiden saatujen vaikutteiden lisäksi Koskisen sävellystyylissä on myös hyvin persoonallisia piirteitä. Yksi tällainen on tekstin rytmittäminen. Koskinen säveltää valmiita tekstejä (Rekinen 1996), samoin kuin Chydenius ja Ojanen. Erona on kuitenkin se, että Ultra Bran sanoittajat eivät juuri tee loppusoinnullisia ja mitallisiä tekstejä. Sanoitukset muistuttavat enemmän kirjallisia runoja, kuin iskelmätekstejä (Mäkelä 1996). Valmiissa kappaleessa melodian iskualarytmi ja tekstin rytmi eivät ole sama asia. Ääriesimerkkinä on Kroketti-levyllä oleva kappale Pärnu, jossa tekstin rytmi hämärtää iskualarytmin fraasin lopussa. Vapaaherran elämää-levyllä tekstin ja melodian rytmit noudattelevat toisiaan vielä enimmäkseen melko perinteiseen tapaan, mutta Kroketilla melkein jokaisessa kappaleessa on kohtia, joissa sanojen painolliset kohdat eivät satukaan iskuille.
Persoonallisena piirteenä pitäisin myös modulaatioita, jotka ovat usein tärkeässä osassa kappaleiden rakenteen kannalta. Koskinen käyttää modulaatioita varsin monipuolisesti rajoittumatta ainoastaan läheisiin tai puolta sävelaskelta ylempänä oleviin sävellajeihin. Osien väliset modulaatiot ovat usein äkillisiä ja yllättäviä, mutta luovat tehokkaasti kontrastoivuutta.
Vastaavanlaisena ilmiönä voisi pitää musiikillisen tyylin vaihtumista kesken kappaleen. Soul-meininki saatta vaihtua yhtäkkiä latinalaisen Amerikan rytmeihin, tai rock bossanoovaan. Myös yleisesti ottaen eri kappaleiden tyylit vaihtelevat valtavasti. Sen takia yhtyettä on vaikea sijoittaa mihinkään musiikin kategoriaan.
Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat oli Ultra Bran läheisin
yhteys 70-lukulaiseen taistolaislauluun. Siitä lähtien yhtyeen
laulujen sanoitukset ovat muuttuneet vähemmän ja epäsuoremmin
kantaaottaviksi. Musiikillisella puolella on tapahtunut myös selvä
eriytyminen taistolaisuudesta. Yhtyeelle on kehittynyt oma persoonallinen
ja tunnistettava tyyli.
Selvityksissäni kävi varsin selvästi ilmi, että Ultra Bra ei ole poliittinen yhtye. Toisin sanoen se ei jatka taistolaislaulujen aatteellista perinnettä. Samalla voidaan kuitenkin todeta, että yhtyeen poliittisuusaste on suunnilleen sama kuin nykypäivän nuorison yleensäkin. Yhtyeen yhteiskunnallinen imago on siis ajan hengen mukainen.
Asmo Jaakkola 18.11.97 
¨
LÄHTEET
Anon. 1997. Ultra Bran historia http://www.music.finland.com/ultrabra/histo.html
9.11.97.
Borg, Sami 1996 Nuoret, politiikka ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen.
Raportti nuorten osallistumisesta vuoden 1996 kunnallis- ja
eurovaaleihin. Opetusministeriö, nuorisoasiain neuvottelukunta. ISBN
951-53-1141-1.
Ervamaa, Tomi 1996. "Ogoninmaa on miehitetty ja militarisoitu"
Nigerian juntta on pahentanut sortoa Saro-Wiwan teloituksen
jälkeen, ihmisoikeusjuristi sanoo. Helsingin Sanomat 6.12.1996.
Haakana, Kari s. a. Houkutusten maku ei kiihota. Chyde saa kyytiä.
Kulttuurivihko. http://www.clinet.fi/~lyhty/ultra3.html 9.11.1997.
Junna, Mika 1996. Ultra Bra. Soundi 4/96.
Juntunen, Juho 1997. Ultra Bra kutsuu krokettimatsiin. Soundi 11/97.
Martikainen, Tuomo - Pekonen, Kyösti 1996. Nuoret ja urbaani politiikka.
Helsingin kaupunki. ISBN 951-727-832-8.
Moring, Kirsikka 1996 Kostamus haastaa Lapualaisoopperan Helsingin Sanomat
10.11.1996.
Mäkelä, J. Pekka 1996. Ultra Bra: Määrätietoinen
hedelmätarha. Rumba 18/96.
Rekinen, Jyri-Jussi 1997. Ultra Bra - Vapaherra Kerkko Koskinen on ryhmätyön
diktaattori. Rytmi 8/96.
Salonen, Sari 1996. Ultra Bra -yhtyeelle julistavuus on hauska juttu. Anna
14/96.
Uusitorppa, Harri 1996. Toveri Viljasen rintaperilliset. Helsingin Sanomat
17.10.1996.