Matkahan lähdettiin kymmenien tekstiviesti- ja puhelinneuvottelujen jälkeen jo keskiviikkona 21. päivä, ja vieläpä klo 10.30. Janin/Sirénin sijasta perkussionistina mukaan lähti Leevi Leppänen, joka muistetaan lähinnä entisenä Antin ja Joelin bändimaikkana, mutta myöskin Leidien lavalla, Akin ja Turon sekä Tommi Läntisen rumpalina! Matka taittui katsomalla Knight Riderin DVD:llä erilaisia huonoja leffoja (Blade, Interview with a Vampire, Bad Luck Love). Illalla mentiin käymään Uleåborgissa, siinä fänsissä raflassa, jossa Jukalla on jonkinlainen osakkuussuhde. Ja yöksi Radisson Sassiin.

Aamu sai, vielä ei ollut yhtään keikkaa takana, mutta rentoa kiertue-elämää sen enemmänkin. Antti kävi päivällä soittamassa rumpuklinikan Oulun Musiikkitalolla. En ollut paikalla mutta kuulemma oli ollut hauskaa ja Antti oli luontaisella esiintymisvietillään korvannut mahdolliset pedagogiset puutteensa. Olin saanut Hanskilta Moskito-filmsistä digitaalivideokameran lainaan ja aloin hiljalleen kuvaamaan dokudraamamatskua tulevaan huippuvideoon. Urheilutalo oli... no, jättimäinen liikuntasali. Ja keikka oli merkitty kahdeksalta alkavaksi. Taas näitä. Soundcheckissä osoittautui että vahvistimeni oli sanonut työsopimuksensa irti ja mennyt pikku reistailun sijasta lopullisesti tilttiin. Hätäisillä puhelinsoitoilla sovittiin että haen uuden ja upeamman lainaan Musiikkitalosta (suurkiitos Ilkalle!) Ehdin viritellä ja ohjelmoida peliä 45 min. ajan ennen keikkaa, mikä on suunnilleen sama kuin trumpetistille löisi sousafonin kouraan kolme varttia etukäteen ja sanoisi että että iltamissa soitat sitten tolla.

Eli dorkan esiintymispaikan ja -ajan lisäksi puolellamme oli myös tekniset ongelmat - Jukan mukaan PA:kin oli sijoitettu väärin. No, keikka alkoi hyvin ja meni lopulta loistavasti, yleisö oli täpöillä messissä ja sitä oli riittävästi täyttämään kolho halli (ainakin silmänlumeeksi lavalta katsottuna!) Setti oli - niinkuin koko lapinreissun ajan - aika tavanomainen: kun Leevi nyt joutui kuitenkin parikymmentä biisiä omaksumaan, ei voitu viime hetkessä muuttaa settiä hirveesti. Vaan eipä haitannut, uusi vahvistin- ja perkussionistituuraajat toivat riittävästi suspensea ja vaihtelua kuvioihin. Ja mikä tärkeintä, pohjoisessa on perkeleen avoin ja innostuva yleisö. Keikan jälkeen hikisinä ja hyväntuulisina roudattiin kamat bussin ruumaan ja lähdettiin tietenkin neljävitoseen bailaamaan.

Monumentaaliset teatteri- ja kirjastorakennukset todistivat aika väsyneen näköisen porukan nousemista bussiin Oulun torin laidalta. Muutama tyyppi itseni mukaanlukien oli myöhästynyt aamiaiselta, joten heti ruvettiin mankumaan ekaa pysähdystä. Paskaleffafestari jatkui Henry&June -elokuvalla, joka oli niin fenomenaalisen käsittämättömän paska, että ihmisiä pyörtyili katsomoon.

Leville päästyämme käytiin ottamassa neuvoa-antavat, jakauduttiin mökkeihin ja Antti ja Leevi taisivat lähteä rinteeseenkin. Kuudelta roudattiin ja tehtiin tsekki. Pari kuukautta pystyssä ollut Hullu Poro -areena näytti hienolta ja tilavalta, tosin myös lava oli suureelliseen Lapin tyyliin varmaan kaksimetriä korkea. Suoraan lavasta katsottuna edessäpäin ja yläviistossa oli VIP-aitio jonne kuulemma noi meidän Tarja ja Pena oli tulossa. Keikka meni hienosti ja skimbakansaa oli parituhatta eli ihan perkeleesti. Ja setin loppuun ja encoreihin kuulemma ehti presidenttiparikin (ajattelimme olla huomioimatta lavalla vierailua kohteliaisuussyistä, mutta kyllä Antti sitten teki kunniaa lavalta poistuttaessa). Hikoiltuamme bäkkärillä vartin keikan jälkeen, tultiin talon puolesta kysymään halusiko joku tapaamaan presidenttiparia. Salamannopeasti kaikki voittivat ujoutensa ja lähdettiin audienssille. Sitten käteltiin ja juteltiin niitä näitä (siis Antti lähinnä hölötti), itse pidin siihen saakka ahkerassa käytössä olleen videokameran visusti kiinni. Poistuimme paikalta onnellisina ja tohkeissamme. Palloilimme ympäriinsä, mutta palasimme Taren ja Penan lähdettyä vielä VIP-alueelle, jossa bailut jatkuivat. Kun talon hanat alkoivat ehtyä siirryttiin mökkeihin.

Seuraavana aamuna jotkut ehtivät rinteeseen, mutta Antti, minä, Kerkko ja Terhi lähdettiin ratsastamaan. Tosin vain kaksi ensimmäistä uskalsi nousta Antin puoliserkun Sannan (hei Sanna!) taluttaman hevosen kyytiin. Sitten ruokittiin vähän poroja ja sitten olikin jo hissukseen aika lähteä kohti Rovaniemeä.

Tivolia on kuulemma rempattu viime vierailustamme, eikä sisätilat ainakaan minussa herättänyt mitään bon voyage -ilmiötä, ulkoapäin talo oli kuitenkin tutun näkönen. Heti ekaks tilattiin koko remmi viereiseltä snägäriltä hitosti kioskimuonaa ja sitten ruvettiin hiljalleen pystyttelemään kamoja.

Takahuoneesta tultiin stagelle sen sivulta perkeleen jyrkkiä portaita pitkin, joten show alkoi ihan arkisissa merkeissä. Kirjotan tätä nyt sen verran jälkeenpäin etten muista mitään kovin tarkkaa... Hiton hyvä ja riehakas yleisö oli ja se lauloi saatanallisen lujaa messissä, muistaa Terhi. No, sen verran mäkin. Setin jälkee, kun niitä portaita oli niin hankala poistua, mentiin vaan lavan sivuun alkavan verhon taakse. Tila osoittautui kuitenkin aika ruuhkaiseksi kahdelletoista ja siellä me sitten tuupittiin toisiamme verhojen heiluessa odottaen, että minkä mittaisen huutomyräkän jälkeen on soveliasta tulla heittämään niitä encoreita. This is Spinal Tap.

Kun ei tiedetty Rovaniemen yöelämästä tuon taivaallista, jäätiin keikan jälkeen paikan päälle dokaamaan ja selkääntaputeltaviksi (kiitos ja hei kaikille drinkin tarjonneille ja/tai juttelemaan tulleille). Hauskaa oli, ja vielä myöhemmin kuvattiin hienoja "lyhytelokuvia" hotellin käytävillä.

15.05.:12 tuntia ajoa alas Helsinkiin alkaen klo 10 aamulla, ilman aamiaista pommiinnukkumisen takia. Mmmm...

Rokkarit sai nukkua rauhassa kun lähtö oli vasta klo 14.00. Monikaan ei vissiin ollut nähnyt koko Hotelli Ateljeen yhteyteen avattua Pheeniksiä, sen verran uusi paikka se oli. Ei missään nimessä vetänyt vertoja Kårenille, sellaista kokolattiamattoruåtsinlaivayökerhoestetiikkaahan se edusti, mutta pohjapiirrokseltaan ihan oivallinen paikka soittaa. Kun käveltiin ovesta sisään ja huomattiin ällistykseksemme julisteessa lipun hinta (90/100mk!!!) tuli vähän paskat fiilarit, ja päätettiin ujuttaa settiin vähän lisää matskua (itse olen kyllä aikaisemminkin marissut pidempien settien puolesta).
Taas oli mulla lainavahvistin messissä, kun oma oli korjauksessa (siis kuka näitä lukee? ketä tällanen voi kiinnostaa?), ja tsekistä jäi vähän sellanen epävarma ja epämääränen fiilis. Artistiruokailun jälkeen jäi vielä aikaa käydä hotellin kattosaunassa lööbaamassa, ennen kuin laskeuduimme takahuoneeseen jännäämään keikan alkua.
Omalta osaltani lavalla alkoi heti täydellinen Spinal Tap -kaaos. Nimeltämainitsemattomasta musaliikeestä hakemani Superhifi-digitaali-vahvistin, jonka merkki jääköön salaisuudeksi, luukutti ihan väärää soundia, eikä mennyt pedaalin tallaamisesta kuin enemmän sekaisin. Menossa oli ihan tykki keikka, ja meikäläinen kurkkii styrkkarin sisään perse pystyssä. No, sain sen jotenkin yhtäkkiä toimimaan tokassa biisissä ja pääsin bailuihin messiin. Lavalla oli ihanan kuumaa ja ahdasta, ja yleisö taattua Åbo-laatua. Sokeana hetkenä taisi siellä täällä lavaa aiheuttaa hieman päänvaivaa, sen verran pitkään aikaan sitä ei oltu soitettu. Ainakin se oli aika riuskatempoinen. Krokettiinkin on olemassa jouset sisältävä taustanauha, mutta se jotenkin touhukkaasti källättiin siinä lennossa. Ehkä siksi kun Sumppi sai kuulla pari minuuttia ennen keikkaa että se esitetään. Loistava meininki siinä oli muutenkin, paitsi että Kerkko ei soittanut about koko biisissä koska se oli vaipunut uskonnolliseen transsiin. Pärnu ja Itket ja kuuntelet meni ainakin omasta mielestäni jotenkin ihan kylmishyvin. Huvittavasti todella usein yleisö laulaa Pärnua messissä niin kuin se olisi joku Livin' on a Prayer, eikä rakeenteeltaan epämääräinen jazzvalssi.
Eniten oli myös vaihteeksi kaivettu settiin mukaan tänä iltana ja ans olla, juuri ennen taivaitarepivää kitarasooloa se mun vahvistin menee mykäksi, ja pysyy mykkänä setin loppuun, vaikka Sumppi häärää sen parissa välillä aika väkivaltaisenakin, välillä sille kauniisti puhellen. Tässä välissä minä sitten käytän aikaani lavalla miten parhaaksi näen eli yleisöä huudattamalla, joraamalla, Antin overhead-mikkeihin laulamalla ja Leevin tamburiineja lainaillen. Loistavaa! Paljon hauskempaa kuin kitaransoitto! (Kaunis ja ylpee tippui pois setistä aika mahdottomana soittaa, kun siinä ei sitten torvet ja Kerkkokaan olisi soittanut oikeastaan mitään.)
Encoret saadaan soitettua kun takahuoneeseen tulee tieto että nyt se taas toimii, tulkaa äkkiä. Volumet on Sumpin kurituksen jäljiltä iloisesti metsässä, ja Sinä lähdit pois alkaa keikka keikalta kuullostaa Poisonilta tms. -Huippua! Takahuoneessa hikisinä kilvan kehuttiin superenergistä yleisöä, mutta kaikki eivät kai sentään olleet yhtä ekstaasissa kuin minä, kun pääsin debytoimaan perkussionistina.
Sitten laitettiin vähän kamoja kasaan ja pelattiin Black Jackia neljään ja nuokuttiin hotellin käytävillä sinne kuuteen. Törmättiin YUP:hen jotka oli ollut Säätämössä soittamassa.
Kotimatkalla minä ja Tommi vuoroin yritettiin kukistaa Ollia pikashakissa - turhaan.

Nosturi vaikutti kivalta paikalta heti sisään astuessa (yllättävän monet eivät koskaan olleet vielä käyneet mestassa), lavan, salin ja parvien feng-shui on täällä kohdallaan. Olin saanut oman vahvistimen huollosta, mikä rauhoitti mieltä ja valoi uskoa. Toisaalta olin inhottavan flunssan kourissa ja pystyssä erisorttisten luonnontuotteiden ja Panadolin voimalla. Soundcheckissä treenailtiin vanhoja biisejä, ideana varioida ja laventaa settejä vastaisuudessakin. Markkaselta udeltiin myytyjen lippujen määrää ja ilmeisesti kaikki oli reilassa. Oltiin vähän etukäteen huolissamme, miten yleisömme löytää paikalle ja vaikuttaako Vapun läheisyys yleisömäärään jompaankumpaan suuntaan.

Illalla, kun valuttiin paikalle, kaikki näytti kuitenkin loistavalta. Setti aloitettiin Suosi ulkomaisella, jatkuen siitä tutumpia polkuja, välillä sekaan heitettiin äkkiväärempiä kappalevalintoja - Villiviini esitettiin ns. videosovituksena, eli eka säkeistö pelkästään kitarasäestyksellä. Tommi, Anssi ja Kuivalainen kuvailivat matskua Vesireittejä-videoon, ja eiköhän ihan vauhdikasta meizinkiä tullut. Mikko oli päässyt taas perkkujen ääreen (ja pysyy muuten siellä syksyn loppuun, Jani on kiinni Maijan bändissä), mikä oli kiva, kun siellä lyöjän paikalla on ollut vähän turhan tuulista viime aikoina. Vuokko sekoili parin biisin sanoissa kyllä niin kybällä että nauratti. Uskaltauduin soittamaan Itket ja kuuntelet -täppäykset livenä ekan kerran. Meininki äityi loppukeikasta ja encoreissa aikamoiseksi veuhtomiseksi, itse törmäsin Tommiin, paiskauduin niskoilleni ja kitara lensi kaulasta. Ja yleisö oli ihanaa! Alle 18v. faniosastoa näkee turhan harvoin, ja te kyllä osaatte jorata ja pitää meteliä. Ihana, loistava, paskan hyvä keikka. Suurkiitos kaikille jotka paikalla oli, ja talon porukalle kanssa.

Takahuoneessa filmattiin vielä keikanjälkeisillä adrenaliineilla Vesireittien lallatteluosuutta koko bändin kera, mutta itselläni ei enää kuolemantautisena kestänyt yleiskunto jatkoille, vaan lähdin Terhin siskon kaverin kyydillä kotiin (kiitti kyydistä!).

No Rosendahlhan näytti aika hienolta hotellilta ja diskosalikin oli koristeltu vappupalloin. Kysymysmerkkejä oli saatanan kallis lipun hinta ja hotlan sijainti hevon kuusessa, ja keikan epämääräinen mutatoituminen minifestarista soolokeikaksi (paikalle oli alunperin kaavailtu mm. M.Vilkkumaata ja muitakin nimiä). Ja vittu mikä kuolemanflunssa mulla olikaan, kun ulkona on kivoimmat kevätpäivät menossa!

Keikka oli suoraan sanottuna aika paska. 1500-2000 vetävässä salissa oli noin viisisataa juhlijaa, joten mitään kauhean intensiivistä pheelistä ei saatu aikaiseksi, vaikka kuinka tahkottiin. Normaalia työvoittofiilistäkään ei oikein tullut, Encoret meni miten kuten ja toimi pienenä balsamina setin paskuudelle. En osaa syyttää bändiä (no okei, olihan siellä muutama taideslovari liikaa joukossa), enkä yleisöäkään, vaan pannaan kaikki olosuhteiden niskoille. Kolmanneksen halvemmalla lipun hinnalla paikalle olisi saatu varmaan puolet enemmän jengiä, ja pakkahuoneelle keikka siirtämällä lyön vetoa että yleisö olisi nelinkertaistunut. No, paskaako tässä uhoamaan, pahoitteluni kaikille jotka paikalle sattui, ja vielä enemmän pahoitteluja niille jotka diggailivat keikasta kybällä (teitäkin oli) ja joutuvat nyt lukemaan tällaista shittiä jälkeenpäin. Me ollaan vaan niin poispilattuja.