| TAVASTIA,
HELSINKI pe 27. 8.
Tämä
oli viimeinen keikka tällä vuosituhannella, ja kuten pari
viikkoa aiemmin Samppalinnassa soitimme mahdollisimman pitkän setin
(encoreineen n. 2 t 20 min). Harvinaisuuksia setissä oli mm. Laulu
marsalkka Mannerheimista, Me yhtenäistämme, Ding-a-dong, Musta,
niljaisten lehtien kaupunki, Veturi, taksi, valtamerilaiva, Moskova
ja ensiesityksensä saanut Mitä on taivas? -kappale. Tapahtumaan
oli myyty ehkä hieman liikaa lippuja, tai sitten vieraslistamme
oli kohtuuttoman pitkä. Joka tapauksessa pahoittelumme, jos yleisön
joukossa oli liian ahdasta.
Ns. Helsingin kirous (kts. alempaa Hietsun raportti) oli tipotiessään,
vaikka entree menikin ihan munilleen -allekirjoittanut sähläili
vielä takahuoneessa aloitusnauhan päätyttyä. Lavalla
oli välillä vaikeaa keskittyä soittoon kun Sumppi ja
Jukka keksivät jäyniä meille. Lavamiksaaja Sumppi mm.
korkkasi olutpullon Antin housuihin Lähetystyön aikana ja
Jukka höpisi miksauspöydän takaa korvamonitoreihin aina
silloin tällöin ("Tommi, sulle on puhelu aulassa! Tommi,
kuuletsä? Puhelu aulassa!" tai "Marko, sun soolo alkaa!
Soita!") Ja kiitos Antti Kuivalaiselle valoshowsta.
SAMPPALINNAN
MAAUIMALA, Pe 13. 8.
Vaikka
tuossa kuun lopussa on vielä yksi veto Tavastialla, tuntui siltä
että se kiertue loppuu tähän. Paikka näytti vielä
päivällä hyvin vähän miltään rockkonsertin
tapahtumapaikalta, ja ajoissa kun oltiin lähdetty liikenteeseen
ehti käydä hyvin uimassa ja hyppimässä (mikä
on kuulkaas kuninkaiden laji ainakin allekirjoittaneen mielestä).
Illan keikka oli ikimuistoinen: Valaistua uima-allasta kiersivät
pimeässä tuikkivat ulkotulet ja yleisöä oli tullut
jotain kahden ja kolmen tuhannen väliltä. Soitimme maksimaalisen
pitkän setin ja kaikki pyydetyt encoret. Settiin mahtui sellaisia
harvinaisuuksia kuin Ding-a-Dong, Musta, niljaisten lehtien kaupunki,
Moskova ja tuore Eniten. Ainakin minun nähdäkseni yleisö
oli todella messissä alusta saakka, mutta niin se on että
Turku on ollut meille aina poikkeuksellisen suopea. Backstagelle päästyämme
ihmiset halailivat, hyppivät spontaanisti toistensa syleihin ja
huusivat riemusta. Jopa Jukka (miksaajamme) joka usein on aika tyly
tuomioissaan, sanoi että siellähän oli hyvä meininki.
Kotimatkalla järjestimme bussinperällä ikioman Dösärock99-festivaalimme
päätösklubin. Tätä festivaalia on koko kesän
vaivannut epäluotettava PA-toimittaja (Antin cd-minikajarit), peruutukset,
väärä taiteellinen linja (humalaista beatnikrunoutta
Markon free-sooloilun säestyksellä) ja vip-alueella roikkuvat
asiaankuulumattomat kaljanmankujat (me). Kaljateltta (bussin vessa)
vetää liian vähän jengiä (ennätys tänä
kesänä seitsemän, koko noin 4 kuutiometriä.) jne.
Kiitos Eskolle ainutlaatuisesta Sightseeing-ajelusta ympäri Suomen.
Kiitos "Tekniikan pojille" Jukalle ja Sumpille onnistuneesta
äänentoistosta & kakaralauman paimentamisesta, te olette
13. ja 14. Ultra Bra. Kiitos Topille paitamyynnistä ja jaloviinasta.
Kiitos yleisöille ja keikkajärjestäjille ympäri
Suomea, oli aivan helvetin hauskaa. Rock. Tavastialla bailataan.
LAPPEE
/ TAABORINVUORI / ANKKAROCK / HEINOLA 6.-8.8.
Lappeen
keikasta en muista muuta erityistä, että se oli perkeleesti
parempi kuin kuukausi takaperin. Kiitos kaikille jotka antoivat meille
toisen mahdollisuuden. Hyvä bore.
Nurmijärven Taaborinvuorella järjestetyt (Aleksis) Kivijuhlat
olivat oikein onnistuneet. Aluksi olimme aivan varmoja että tännehän
ei kukaan tule. Kun samana iltana on keikka parinkymmenen kilometrin
päässä Ankkarockissa. Soundcheckin jälkeen katsoimme
silmät pyöreinä kuinka sitä ihmisletkaa alkoi tulla
mäkeä ylös (meidät oli sijoitettu johonkin kulttuurihistoriallisesti
merkittävään pirttiin, jota moni tuli katsomaan oikein
sisältä, kun ovessa ei ollut mitään backstage kylttiä.
Huvittava tilanne. Ja rento puistosoitto noin yleensä (kts. määritelmän
kuvaus alempaa), ja kiitos järkkäreille kaaleista ja väkiviinaetikasta
(joku meistä taisi unohtaa omansa backstagelle, mutta omani on
vieläkin jääkaapissamme.)
Ankkarock oli mahtava keikka. Kerrankin todella onnistunut veto ison
festariyleisön edessä. Etukäteen hirvitti hieman mennä
lavalle, diggaan nimittäin meitä ennen esiintyneen Alanko
Säätiön livetouhusta niin paljon. Mutta pois turha huoli
ja jännitys. Sitäpaitsi oli helvetin hauskaa ensiesittää
Eniten, se autoilu-punk Ilmiöitä-singleltä, vaikkei se
nyt niin kuninkaallisesti mennytkään (kuuluuko sen?)
Yöksi oikein omaan kotiin, ja aamulla heti takaisin Ankkarockiin:
Muiden lähtiessä bussilla kohti Heinolaa, minä ja Antti
tultiin vetämään Oinaan keikka (niitä Oasis-covereita)
ja Jani kävi soittamassa Maija Vilkkumaan keikan. Aikaisen startin
takia Heinolan keikka (taas Alangon jälkeen lavalle) meni todella
jyräten. Taisimme epähuomiossa soittaa aivan poikkeuksellisen
hyvin, meininki oli, vaikkakin hieman puistosoittomainen, myös
kivalla tavalla railakas. Eniten oli tänään jo paremmin
hallussa. Syvät pahoitteluni niille muutamalle kannattajalle, jotka
jäivät ilman nimmareita ja plektroja ja mitä kaikkea,
mutta ihan aina sitä ei vaan jaksa. Toivottavasti ei vaikuttanut
ihan poskettomalta kukkoilulta.
LIEKSA
/ NIVALAN JÄÄHALLI / HIETSU 29.-31.7.
Lieksan vaskiviikoilla meitä ennen esiintyi kesän svengaavin
"lämmittelyakti", sellainen tyylipuhdas puhallinorkesteri,
tuubat ja kaikki. Biisinvälit minuutin mittaisia kun kaivettiin
nuotteja esiin! Keikka oli hauska ja onnistunut, ja yleisö mieltäliikuttavan
innostunutta. Olimme otettuja. Paitsi se yksisoluinen kusipää
joka heitti lavalle puolikkaan tuopin kastellen onnistuneesti Vuokon:
pimeällä kujalla nähdään, meitä on paljon
ja me olemme vihaisia. Jokatapauksessa keikka jatkui ja saatettiin loppuun
niin kuin pitikin. Jos olisimme nähnyt mistä tuoppi tuli,
olisimme panneet biisin poikki ja hypänneet lavalta kunnon Commitments-tyyliin
sen nilkin kimppuun.
Seuraavana päivänä Nivalan jäähalli söi
kädestämme! Ennen keikkaa halli näytti vielä ankealta,
galsalta ja vähäväkiseltä, mutta toisin oli keikan
aikana. Kuulemma osa yleisöstä oli olettanut yhtyeen aloittavan
vasta reilusti myöhemmin. Vastaisuuden varalle naiset ja herrat:
Jäähallikeikka ja klubi-ilta ovat kaksi aivamn eri asiaa.
Mutta hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, ja poistuminen tapahtui
aika beatlemania-henkisesti kohtuullisen tiheän kannattajajoukon
keskeltä. Toivottavasti kaikki halukkaat saivat nimikirjoitukset.
Nivalan yössä ts. hotellin yökerhossa oli myös varsin
hyvä meiniki. Paitsi siellä nuorisodiskon puolella. Kyllä
se niin on että eläväinen tanssiorkesteri kampeaa tämän
pojan parketille paljon nopeammin kuin kaiken maailman diskohömpötykset.
Eihän se ole mitään musiikkia kun napista painetaan!
Kiitos ja anteeksi Hietsun keikasta. Mikä siinä on että
tuolla maakunnissa svengaa soitto ja laulu kuin hirvi, mutta auta armias
kun pitäisi soittaa "tärkeä" ja "iso"
keikka helsingissä, josta jokainen rock- tai muu journalisti tekee
jutun, niin pieleen menee (J.Karjalainen on kuulemma huomannut saman
"Helsingin kirouksen"). Svengi nolla, pelit nolla, voitot
nolla ja elämä pilalla. No tämä oli oma mielipiteeni,
tulihan siitä positiivistakin palautetta. Minulla oli tosi kivistävä
vatsaflunssa ja vahvistinpedaali aivan paskana, ja olin ensimmäistä
kertaa oikein vihainen lavalla. Hyvää iltaa Hietsu! Me rakastetaan
teitä! No, hauskinta päivässä oli scad-diving hypyt,
joita Kerkko, Antti, Olli, Tommi, Arto ja Sumppi suorittivat. Itse lähdin
kotiin kuunehoureisena.
HULLUNMYLLY
/ OULU / ILOSAARI / JYVÄSKYLÄ / AITOO 15.-19. 7.
Ouluun tultiin lentämällä (kaikki ovat kehittäneet
tämän kesän kotimaanlennoilla jonkinmoisen lentopelon)
ja sieltä omalla bussilla Kemin Hullunmyllyyn, joka on keikkapaikkana
todella idyllinen. Ilma oli hieman painostava, ja tuntui että keikka
meni hieman viiden päivän putkea lämmitellessä.
Kokeilimme myös vähän muutella lavajärjestystämme,
ja lopputulos oli jotenkin epäkotoisa ja hämmentävä.
Ei perkele, pakko päästä samoille vanhoille tonteille.
Oulussakin oli vähän ukkosta ilmassa pitkin päivää.
Erityiskiitos muistaakseni Erätupa-nimiselle ravintolalle! Ruokanne
oli kevyesti parasta mitä koko kesänä on tarjoiltu! Ja
jumankauta oli hieno keikka. Tuntui siltä että Ouluntorilla
oli koko kaupunki paikalla, ja ilta ehti sopivasti hämärtyä
aikataulun venyessä, joten fiilis oli aivan taivaissa. Toivottavasti
yleisö oli samaa mieltä.
Lauantai ja Ilosaarirock: Painostava ja jopa kylmä ilma jatkuu.
Päälavalla meitä ennen esiintynyt Hurricane #1 on kaikille
täysin tuntematon, ja tuntuu viilentävän tunnelmaa entisestään.
Arvaan että telttalavalla on paljon intiimimmät bailut, kuin
tuulessa huojuvalla päälavalla. No, keikka oli oikeastaan
pirun hyvä ja yleisö hyvin messissä, mutta muuten Ilosaari
näyttäytyi meille hieman kalseana. Lähdimme toisaalta
hotellille ennen CMX:n jäähyväiskeikkaa ja Sumppi, meidän
monitorimiksaaja, sanoi, että se oli aika makee. Mutta eteenpäin,
sanoi mummo lumessa.
Jyväskylän Lounaispuistossa päiväkeikalla nähtiin
ehkä hieman unelias UB. Toivottavasti kelpasi. Itse emme oikein
olleet tyytyväisiä. Se oli taas sellainen matineatyyppinen
puistosoitto. Oli kyllä hauska vilkutella niille ihmisille jotka
seurasivat keikkaa omilta parvekkeiltaan. Ja Jyväskylän yössä
oli todella mukavaa.
Viiden keikan ja päivän rupeaman sai kunnian päättää
Aitoon Kirkastusjuhlat. Tulimme paikalle aivan liian ajoissa ja tapoimme
aikaa pelaamalla sata kierrosta lupausta. Kerkko ja Arto jopa pyysivät
kyytiä jonnekin (ilmeisesti Aitoon keskustaan) jä pääsivät
jonkun koulun kellariin tunniksi pariksi lätkimään biljardia.
Illan keikka oli HIKISIN ja mahdollisesti kesän paraskin veto.
Möykkä oli aivan helvetillinen, ihmiset eivät pystyneet
liikkumaan muuta kuin pystysuunnassa, monitorointi oli aivan kuutamolla
puolet keikasta. Jani nauroi aivan hysteerisena onnesta päästyään
lavalta. Sen samana päivänä ostamassa punaisessa paidassa
ei ollut yhtään kohtaa joka ei olisi ollut aivan läpimärkä.
Tuli mieleen jotkut alkuaikojen täysin alimitoitettuihin keikkamestoihin
tehdyt vierailut ennen korvamonitorijärjestelyjä, paitsi että
toivottavasti soitto oli vähän koherentimpaa.KIITTI JENGI.
Ja sitten, vihdoin, pieni keikkatauko.
TAMMERFEST
/ JOUTSA 10. 7.
Ratinan stadionilla Tampereella oli helteinen kesäpäivä,
ylimääräistä aikaa tuhlattiin pelaamalla futista
ja ostamalla festarikojuista krääsää. Kiitokset
ja terveiset Ville Pusalle hyvästä keikasta. Yleisöä
tuli lisää ja lisää ihan viime hetkiin saakka, ja
vaikkei iiihan koko stadionia saatu täyteen, niin ihan kunnioitettavan
näköinen massahan sinne tuli. Tällaisia päivällä
vedettyjä ulkoilmakonsertteja me sanotaan "puistosoitoiksi",
ne on parhaimmillaan - niin kuin tällä kertaa- erittäin
rentoja ja hauskoja, mutta joku hiki niistä ehkä puuttuu.
Nyt oli kyllä NIIN kuuma, että Terhi meinasi jo pyörtyä
lavalle.
Illan veto Joutsan joutopäivillä oli sitten suomalaista tanssilavakulttuuria
parhaimmillaan. Grönin Eikka tanssitti varttuneempaa väkeä
metsän keskellä parin setin verran ja häipyi sitten hintavan
näköisellä yksityisautollaan maantielle. Ruokalipuilla
sai makkaran tai kahvin tai letun. Juokseva vesi oli tuntematon käsite.
Paikka oli todella eksoottinen ja hieman pelottava, ja pohdimme kuumeisesti
mitä täällä nyt voi esittää. Päätimme
vetää ihan normaalin setin, ja kas kummaa, tunnelma ja yleisö
oli ainakin tuhat kertaa parempi kuin Ratinalla. Oli lämmin ja
pehmeä kesäyö koivikossa, nuoriso oli pakkautunut todella
kosketusetäisyydelle ja vastaanotto oli mahtava. Voi kuinka me
rakastetaankaan Suomen maata ja sen suvea!
RUISROCK
/ IMATRA / LAPPEENRANTA / KUOPIO 2.-5. 7.
"I don´t give a shit" oli Metallican kiertuemanagerin
vastaus festivaalijärjestäjälle, joka huomautti että
Ruisrock on festivaali ja täällä on muitakin esiintyjiä.
Backstagella oli yhtä isot kopperot Metallican räjähteille
kuin meille (bändi+tekniikka+jouset=26 henkeä), lavalle roudattiin
aivan vitusti rautaa, rakenteita ja muuta backline-sälää
jo aamupäivälllä. Josta syystä aamulla hiottu korvamonitorointimme
ja lavajärjestyksemme meni pillun päreiksi. Keikka oli kuitenkin
monien mielestä aivan poskettoman hyvä (vaikka vielä
perkele satoikin!). Ruissalosta häivyttiin kuitenkin mahdollisimman
nopeasti.
Big band -festivaalit Imatralla olivat hauskat, meitä ennen esiintynyt
Dr. Feelgood kolmine sointuineen aivan järkyttävän hyvä,
ja Itä-Saksan keikka myöhemmin yöllä silkkaa murhaa.
Sen lisäksi ehdimme käydä ostoksilla ja diggailla esim
Honey B & T-Bonesia. Big band-teltta oli meille ihana esiintymispaikka
(ja se ylipitkä intro Kroketissa johtui siitä että Antin
rumpupalli varastettiin ja kuuntelu oli mykkä), ja keikka ehkä
kesän paras. Tai ei mitään ehkiä.
Lappeenranta ei ollut niitä parhaita vetoja, oli hieman arkirealistista
palata isoista festarifiiliksistä hotelli Lappeen yökerhon
minikokoiselle lavalle. Ja vaikka kuinka yritettiin, taidettiin soittaa
aika kehnosti. Toivottavasti kukaan ei huomannut.
Kuopion viinijuhlilla oli sitten taas todella mageeta! 13 000 ihmistä
ja jättimäinen videoscreen-show! Voi teitä kuopiolaisia
kun me teistä niin tykätään! Kiitos kaikille paikallaolijoille
kannustuksesta, hurrauksesta ja hyvästä boreesta. Paitsi se
yks läskipää mimmi, joka varasti Antin viinipullon meidän
picnic-pöydältä. Kiitä onneas että ehdit karkuun
tai Vuokko olis lyöny sua tunnin turpaan.
JUHANNUSFESTARIT!
24.- 26. 6.
Kyllä täytyy sanoa että te suomalaiset ette osaa sen
viinan kanssa läträtä, sen näkee joka Jussina. Raumanmeren
Juhannuksessa oli perkeleen kylmä, ja Yö oli vetänyt
aika hurmoksellisen keikan juuri ennen meitä. Setti oli aika aggressiivinen
ja sekopäinen, niinkuin Suomen Juhannuskin. Hauskaa oli. Koeajettiin
Antin, Tommin ja Jukan ostamaa aurinkotuoli/varjo/pöytä-kompleksia,
ja ruvettiin heti suunnittelemaan kaasugrillin hankkimista.
Himosfestivaalilla oli vielä friikimpää jengiä liikkeellä
- varsinkin kun käytiin kävelyllä leirintäalueella,
mutta esiintymisaikamme oli aikaisempi ja porukka enemmän järjissään
vielä. Jäätiin katsomaan Donkkareita, jotka toden totta
olivat sinä päivänä loistavassa vedossa. Yövyimme
samassa hotellissa, joten saunabileethän siitä tuli. Arto
sai näpsittyä pari aika osuvaa kuvaa siitä miten rocktähdet
lataavat akkuja.
Nummirock, hevifestivaali metsän keskellä, näyttäytyi
meille koleana ja salamoivana. Vaikka soitammekin epäuskottavaa
schlager-velliä, ja olemme sitäpaitsi oikeamielisiä kristittyjä
koko sakki, saimme mielestäni aika hyvän vastaanoton, yleisöstä
lahjoitettiin meille pari käpyä ja tölkillinen kaljaakin.
Ja totta puhuen, mielestäni keikka meni vitun hyvin ja soitin kuin
enkeli. Kaikki meistä ei ollut ihan yhtä tyytyväisiä.
Kotiin lähdettiin väsyneinä työn sankareina.
PROVINSSI
18.-19. 6.
Voi pojat mitkä festarit! Keikka oli hyvä, joskin hieman ylienerginen
(donkkarit valitti samaa, se on se kun pääsee pitkästä
aikaa ISOLLE FESTARISTAGELLE!). Yleisöä oli aivan saatanasti
ja vielä niin kiitollista, Hauki erityisesti repesi aika hyvin.
Mutta pääasiahan olikin maailmantähtien bongailu, festarikrääsän
haaliminen, aurinko ja hotellibileet. Jani ja Antti heittivät kaksikin
keikkaa, kun sekä Maija Vilkkumaa että Itä-Saksa esiintyivät.
Terhi ja Anni Sinnemäki hakkailivat Damon Albarnia oikein kunnolla
ja itsekin mogailin kunnon fanipoikana samassa raflapöydässä
James Dean Bradfieldin kanssa (joka taisi olla nenänvalkaisukuurilla,
toisin kuin allekitjoittanut). Joe Strummer oli aika säälittävässä
kunnossa, ja parin biisin perusteella uskallan sanoa että festareiden
kovimmassa vedossa oli Suede, jonka setin aikana jouduimme valitettavasti
lähtemään kohti helsinkiä.
KAIVARI
/ VIITASAARI / VAASA 12.-13. 3.
Hei lapsoset, terveisiä UB-landiasta. Ilmeisesti Kaivopuiston keikan
aikainen ajankohta oli monille yllätys (näiltä sivuilta
sen olisi voinut kyllä katsoa). Tsori jos tulitte myöhässä,
meidän kun piti lähteä pienkoneilla Viitasaareen. Mikä
oli vähän pelottavaa, varsinkin kun TERHI OHJASI toista konetta
puolet matkasta. Viitasaaren keikka meni kaikkien orkesterin
jäsenten osalta aivan poskettoman hyvin, josta kiitos kuuluu myös
ja ennen kaikkea teille, jotka paikalla olitte. Ja mikä idyllinen
rantamaisema! Kyllä teillä on asiat hyvin, jotka saatte asua
keskellä kauneinta Järvi-Suomea. Kiitos ja terveiset myös
Superille onnistuneista kinkereistä.
Ja hei vaan kaikki Vaasan keikalla olleet ja kiitokset järkkäreillekin.
Ja sanotaan
lopuksi salaperäisesti ja lyhyesti, että ollaan vähän
oltu äänittämässä uutta
materiaali Finnvoxilla, voi olla että jotain päätyy seuraavalle
singlelle. Wait and see.
ILMAJOKI
/ MUKKULAROCK 4.-5. 6.
Ugh. Kiitos Järvenpää, Hämeenlinna, Sierravuori
ja Helsinki (jossa Maailma Kylässä festareilla taisi tulla
tämän kesän yleisöennätys!), sekä viime
viikonlopulta Ilmajoki ja Lahti. Erityiskiitos Sierravuoren ja Lahden
rantasauna-backstageista, nyt on talviturkit heitetty järveen.
Lahdessa oli hieman tuulisesta päivästä ja huonosta PA-kalustosta
huolimatta todella hyvä bore. Vähän pelotti mennä
lavalle Tehosekoittimen, J. Karjalaisen ja Donkkareiden jälkeen,
kun on itsekin monasti todistanut niiden lavaenergiaa. Oli sitten vähän
sellainen ylijännittynyt todistamisen tarve, joka kohdallani purkautui
aika ylitsepursuavana lavariehuntana.
TOUR
1999 ETENEE VARMOIN ASKELIN
Sitten viime päivityksen on ollut montakin keikkaa, suurkiitos
paikalla olleille: Tampereen Pakkahuoneella 30.4. saimme kunnian esiintyä
ihka oikean Duran Duran coverbändin kanssa, en muista orkesterin
nimeä, mutta kylläpä oli niin perkeleen hyvin sisäistetty
yhtyeen syvin olemus! Seuraavana aamuna Hakaniemen torilla esitettiin
ekaa kertaa sataan vuoteen Ampukaa Komissaarit, ja keikka meni hulppeasti
ennakkoasetelmasta huolimatta (kahden tunnin yöunet, krapula, kolme
astetta lämmintä.)
Tauon jälkeen 14.-15. 5. seurasi konserttikeikat Jyväskylässä
ja Tamperetalolla. Edellinen oli jotenkin tympeä mesta, ikävällä
tavalla kokoustilan oloinen sali, bussistakin oli mennyt rengas matkalla
ja aikataulu kusi, mutta keikan jälkeen oli pakko olla tyytyväinen.
Kiitos tietenkin yleisölle, joka otti tilan haltuun ja joraili
pitkin käytäviä. Seuraava päivä Tamperetalolla:
Katossa on rautaa kuin Iron Maidenilla ja 10 metriä leveä
Giacometti-veistos taustakankaaseen projisoituna näyttää
sekin aika Eddie-hirviöltä. Ulkoiset puitteet on suurieleisimmät
koko UB:n uran aikana ja talon oma valomies vaikuttaa aivan poikkeuksellisen
kyvykkäältä äijältä. Illan konsertti meni
muistaakseni kaikkien mielestä ihan helvetin hyvin (vaikka väliajalla
jouduimme katsomaan kuinka leijonat ottivat turpaan tshekeiltä):
Heikko Valo ja Vesireittejä alkoivat olla hioutuneita, toisena
encorebiisinä vedetty Lähetystyö kasvoi niin megalomaaniseksi
kuin se parhaimmillaan voi ja keikan jälkeen moni jo sanoikin että
nyt voisi samantien hajota.
21.5. lähdettiin kuitenkin koossa Kuopioon. Työnkulma oli
ennalta tuntematon paikka, ja hieman kai menoa jäykisti salissa
pätenyt tiukka ei juomille ja tupakoinnille. Hajotin vahvistimen
ohjauspedaalini (vahingossa), mutta Sumppi (monitorimiksaajamme) sai
sen korjattua seuraavaksi päiväksi.
Kajaanin jazzkeväässä oli kaksi telttakeikkaa (limu-
ja kalja-): Olimme ensimmäistä kertaa kaupungissa ja muutenkin
teemme harvoin limukeikkoja, ja oli hellyttävää huomata
hyvin nuorienkin lapsien into bändiämme kohtaan. Nimikirjoituksia
ei varmaan koskaan ole pyytänyt noin monet. Tai sitten me vain
liian usein livahdetaan juroina takahuoneisiin. Illan keikka oli henkilökohtaisesti
hauskin ja tapahtumarikkain aikoihin. Kieliä meni poikki, vireet
oli väärin, myöhästelin biisien lähdöissä,
soitin eniten pieleen ikinä 8-vuotiaassa, mutta jotenkin kaikki
vaan toimi. Antti sanoi että meni ns. autopilotilla koko keikka,
mutta esmes Janilla oli taas loistava keikka. Voi kun joskus kaikki
olisi samaa mieltä keikan kulusta.
Savonlinnan jäähalli oli aika karu paikka soittaa. Paikalla
oli sellaiset tuhannen ihmistä, "Tavastiallinen", mutta
tollasessa mestassa se näyttää vitun ankeelta. Hallissa
oli myös luonnollisesti vitun kylmä. Loppujen lopuksi keikka
oli sellainen työvoitto tai -tasapeli, kaipa yleisölläkin
oli ihan hauskaa, kun encoretkin huudettiin. Kotiin lähdettiin
väsyneinä, mutta tyytyväisinä.
Tässä vaiheessa rundia on muodostunut sellainen terve rutiini,
että mikään tilanne ei hämmennä eikä pelota,
biisejä on hanskassa melkein kahdenkin setin verran, ja toisaalta
jokaista keikkaa odottaa vielä nuoren apinan innolla.
Seuraavaksi Järvenpää, Hämeenlinna, Sierravuori
ja Helsinki. Rock.
UUSIA
BIISEJÄ TAVASTIALLA
Perjantaina
ja lauantaina vedettiin keikat loppuunmyydyllä Tavastialla Helsingissä.
Kiitos kaikille paikallaolleille, ja pahoittelut kaikille jotka jäivät
ulos. Ensi kerralla sitten.
Perjantaina esitettiin ensimmäistä kertaa (saman päivän
soundcheckissä hiottu) "Heikko valo", soolon veti Vuokko,
sanat olivat Anni Sinnemäen. Keikan sujumisesta oltiin bändin
keskuudessa montaa mieltä, joku valitteli huonoa boretta, Terhi
oli aivan umpiflunssassa, mutta itselläni - ja muistaakseni ainakin
Janilla - oli aivan saatanan hyvä meininki.
Lauantaina oli sitten vielä parempi. "Heikon valon" lisäksi
esitettiin viimeisenä kappaleena (jälleen saman päivän
soundcheckissä hiottu) "Vesireittejä",soolon veti
Terhi, sanat jälleen Annin."Heikossa valossa" on ehkä
hieman Kingston Wall-tyyppinen a-osan sovitus, ja kertsi on sellaista
"Minä suojelen sinua kaikelta"-patetiaheviä. "Vesireittejä"
on hidas, kansanlaulumainen valssi, liian raskaskätinen jotta sitä
voisi rehellisesti kutsua folkiksi. Tulkaa itse keikoille kuuntelemaan.
Tykkäättekö te muuten kuulla keikoilla levyltä tuntemattomia
biisejä? No sama se, me soitetaan niitä kuitenkin.
|
