Metropolitanin orkesteri noussut palkkajohtajaksi USA:ssa

Useat amerikkalaiset sinfonia- ja oopperaorkesterit ovat viime vuosina onnistuneet parantamaan palkkaustaan tuntuvasti. Palkkajohtajaksi on noussut Metropolitan-oopperan orkesteri, joka on jättänyt selvästi jälkeensä aiemmin vuorotellen palkkatilaston kärjessä olleet New Yorkin, Chicagon ja Philadelphian orkesterit.

Vielä 60-luvun puolivälissä orkesterimuusikkojen palkkaustilanne oli sellainen, että vain viisi suurinta orkesteria ylitti keskiansioissa amerikkalaisten keskiansion. Nykyisin kymmenen amerikkalaista orkesteria on kaikkien työntekijöiden keskiansion yläpuolella. Näyttää siltä, että joidenkin orkestereiden palkkakehitys on ollut keskimääräistä palkkakehitystä nopeampaa. Muusikot ovat ajaneet tarmokkaasti asioitaan, toisin kuin pääosa amerikkalaisista palkansaajista. Ansiotason nousuun on osaltaan vaikuttanut se, että orkesterit ovat tehneet ns. mediasopimuksia.

Parikymmentä orkesteria maksaa palkan koko vuodelta

Yhdysvaltojen orkesterilaitos on pääosin syntynyt tämän vuosisadan aikana. Orkesteritoiminta alkoi kehittyä itärannikon suurissa kaupungeissa. New Yorkissa 1842 perustettu filharmoninen orkesteri on maan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kokoonpano. Philadelphian orkesteri perustettiin vuonna 1900, San Fransiscon 1911, Detroitin 1914, Clevelandin 1918 ja Indianapoliksen 1930.

Valtaosa amerikkalaisista sinfoniaorkestereista toimii vain osan vuotta tai jaksoittain. Koko vuoden ajan palkkaa maksavia orkestereita on vain 18. Suuri joukko orkestereita pitää muusikkoja palkkalistoillaan vain puolisen vuotta tai tilapäisesti. Monissa orkestereissa palkkalistoilla on runkosoittajisto, jota täydennetään tarpeen mukaan muilla soittajilla.

Yleensä amerikkalaisten orkestereiden työehdoista sovitaan paikallisesti sikäläisen muusikkojen liiton (AFM), paikallisen osaston ja orkesteria ylläpitävän yhteisön kesken. Ympärivuotisesti toimivissa orkestereissa työehdot ja työskentelyolosuhteet ovat vakaat. Muusikkojen irtisanomissuoja on hyvä. Erityisesti yli 40-vuotiaiden osalta suoja on vahva. Ikäsyrjintä on Yhdysvalloissa arka asia. Kun muuan työnantaja irtisanoi iäkkään työntekijän, oikeus määräsi maksettavaksi korvauksia 435.000 $ ja lisäksi 8.000.0000 $ henkisistä kärsimyksistä.

Amerikkalaisissa orkestereissa ikähaitari on leveä. Orkestereissa voi olla 18-vuotiaita ja 80-vuotiaita muusikkoja. Eläkkeelle siirtymisen pakkoa ei ole ja monet jatkavat soittamista vielä vanhoilla päivilläänkin. Eläketurva on yleensä suurissa orkestereissa hyvä. Eläketurva on yksi keskeinen edunvalvontakysymys ja siitä on sovittu työehtosopimuksissa. Nykyisin kaikki orkesterit pyrkivät myymään radiointi-, televisiointi- ja levytysoikeuksia. Niistä saadaan monessa tapauksessa huomattavia summia sekä orkesterin kassaan että muusikkojen palkkapussiin.

Metropolitan jättänyt muut taakseen

Vuonna 1965 Metropolitan-oopperan orkesterin jäsenten keskipalkka oli 6.650 $ vuodessa. Amerikkalaisten keskiansio oli tuohon aikaan 6.957 $ ja parhaiten palkatun Chicagon sinfoniaorkesterin keskiansio 10.750 $. Metropolitanissa palkkaa maksettiin vain 35 viikolta vuodessa ja Chicagossakin 50 viikolta.

Koko vuoden ajalta muusikoille palkkaa maksavien orkestereiden määrä on vähitellen Yhdysvalloissa lisääntynyt. Tämä Major Orchestras -ryhmä kattaa 15-20 orkesteria. Ehdotonta orkesterieliittiä edustavat viisi suurta sinfoniaorkesteria: Chicago, New York, Philadelphia, Boston ja Cleveland. Palkkauksellisesti kärkeen on nyt noussut Metropolitanin orkesteri. Myös Los Angeles ja San Fransisco ovat nousseet palkkaeliittiin.

"Metropolitan Orchestras" kattaa amerikkalaisessa orkesteriluokituksessa orkesterit, joissa muusikot on palkattu esimerkiksi 30-40 viikon ajaksi vuodessa päätoimisesti. Orkestereissa saattaa kokoaikaisten muusikkojen ohella olla myös lyhemmäksi ajaksi tai tilapäisesti palkattuja muusikkoja.

Urban Orchestras -ryhmän orkesterit toimivat tietyn vuosibudjetin turvin periodiluonteisesti. Community Orchestras -ryhmä puolestaan käsittää useita satoja orkestereita, joissa soittajat ovat lähinnä harrastajia. Kun myös yliopistojen ja korkeakoulujen orkesterit otetaan huomioon, nousee sinfoniaorkesterityyppisten soittajistojen lukumäärä Yhdysvalloissa reilusti yli tuhannen.

Orkesterimuusikkojen status noussut

Orkesterimusiikki on Yhdysvalloissa kulkenut monien kriisien läpi. Nykyisin sinfoniakonsertit ja oopperaesitykset ovat suosittuja, mutta huonompiakin aikoja on ollut. Koska orkestereiden talous on täysin oman rahoituksen varassa, hyvä yleisömenestys on orkesteritoiminnan talouden kannalta ehdottoman tärkeä asia. Toisin kuin esimerkiksi Pohjoismaissa ja Saksassa ja yleensä Euroopassa, Yhdysvalloissa ei julkisia varoja orkesteritoimintaan juurikaan heru. On tavallista, että suurten ammattiorkestereiden kokonaismenoista vain muutama prosentti katetaan liittovaltion, osavaltion ja kotikaupungin avustuksilla.

Esimerkiksi Detroitin orkesterin 22 miljoonan dollarin vuosibudjetista 1,8 miljoonaa tulee Michiganin liittovaltiolta ja 100.000 dollaria kansalliselta kulttuurirahastolta NEA:lta. Detroitin kaupunki ei rahoita orkesteria lainkaan.

Kaikki orkesterit eivät Yhdysvalloissa ole läpäisseet kriisejä. Niinpä esimerkiksi miljoonakaupunki San Diegon orkesteri teki vuonna 1996 konkurssin. Rahat vain yksinkertaisesti loppuivat.

Suurilla amerikkalaisilla orkestereilla on erilainen henkilöstökoostumus kuin esimerkiksi suomalaisilla orkestereilla. Clevelandin orkesterissa on 105 muusikkoa, mutta henkilöstön kokonaismäärä on 200. Hallintoa, markkinointia ja rahankeräämistä varten tarvitaan paljon väkeä. Clevelandin orkesterilla on myös oma konserttitalo sekä esiintymispaikka ulkoilmakonsertteja varten. Orkesterin vuosibudjetti oli pari vuotta sitten 26 miljoonaa dollaria.

Amerikkalaisten orkestereiden rahoituksen pääasialliset lähteet ovat pääsylipputulot, lahjoitukset ja usein myös sijoitustulot. Orkesterit saavat jatkuvasti musiikin ystäviltä lahjoituksia ja niillä voikin olla suuret säätiöidyt rahavarat, jotka tuottavat sijoitustuloja.

Vaikka musiikin opetus yleisissä kouluissa on vähentynyt Yhdysvalloissa jatkuvasti, se ei nähtävästi ole vaikuttanut suurten ammattiorkestereiden menestymiseen. Aggressiivisella markkinointi- ja myyntityöllä sekä hyvin organisoidulla varojen keruulla on saatu rakennetuksi edellytykset näyttävään toimintaan.

Myös orkesterimuusikkojen asema näyttää vahvistuneen. Ryhmänä orkesterimuusikot näyttävät palkkauksellisesti menestyneen paremmin kuin palkansaajat keskimäärin. Lähinnä tämä on seurausta siitä, että yksittäiset orkesterit ovat kohentaneet asemiaan tuntuvasti.

Kuusikymmenluvun puolivälissä vain viisi suurta, Chicago, New York, Philadelphia, Boston ja Cleveland, oli muusikkojen keskiansioissa kaikkien amerikkalaisten vuotuisen keskiansion yläpuolella. Paras keskiansio orkestereissa ylitti koko maan keskiansion 54 %:lla.

Vuonna 1996 ainakin kymmenen orkesteria ylitti keskiansiossa kaikkien palkansaajien keskiansion. Korkein keskiansio oli Metropolitanin orkesterissa, jossa maksettiin 87.750 $ vuodessa. Se on melko tarkkaan kaksi kertaa enemmän kuin amerikkalaisten vuosikeskiansio.

Metropolitan on viime vuosina kyennyt nostamaan palkkaustaan selvästi muita orkestereita enemmän. Viisi suurta sinfoniaorkesteria maksaa muusikoilleen keskimäärin 10.000 $ vuodessa vähemmän kuin Metropolitan. Nämä orkesterit eivät olekaan aivan kyenneet pysymään keskimääräisen ansiokehityksen tahdissa.

Orkesterimuusikkoa arvostetaan Yhdysvalloissa

Saksalaisen asiantuntija-arvion mukaan amerikkalaisten muusikkojen ansiotaso on selvästi saksalaista parempi. Päätoimisia orkesterimuusikkoja ja päätoimisesti toimivia orkestereita on Saksassa paljon enemmän kuin Yhdysvalloissa. Erityisesti jos väkiluku otetaan huomioon Saksa on aivan eri tasolla kuin Yhdysvallat.

Yhdysvalloissa elinkustannukset ja verotus ovat monessa tapauksessa alemmat kuin Saksassa. Kun Yhdysvalloissa suurten ammattiorkestereiden muusikkojen olosuhteet ovat kehittyneet parempaan suuntaan, Saksassa näkymät eivät ole yhtä valoisat. Asiaan vaikuttaa ennen kaikkea se, että julkisten menojen leikkaus on Saksassa niin valtion kuin kuntienkin ohjelmassa. Se näkyy orkestereiden taloudessa.

Saksalaisten orkestereiden tuloista valtaosa on julkisia avustuksia. Tilanne on samanlainen useimmissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Suomessa orkestereiden talous seisoo valtion ja kuntien avustusten varassa.

Suomessa kaikkien palkansaajien keskiansio oli vuonna 1996 noin 147.000 markkaa. Kaikissa kaupunginorkestereissa vuosikeskiansio oli samalla tasolla. Paras ansiotaso Suomessa orkesterimuusikoilla on oopperaorkesterissa. Yleisesti ottaen orkestereiden keskinäinen palkkahaitari on meillä melko suppea.

Palkkavertailu kiinnostaa

Kun Euroopassa laajassa mitassa siirrytään yhteen valuuttaan, tulee palkkojen vertaileminen huomattavasti aikaisempaa yksinkertaisemmaksi. Suomesta lähtee nyt vuosittain monia muusikkoja työhön ulkomaille ja työllisyysnäkymien säilyessä nykyisen kaltaisena määrä luultavasti kasvaa. Olosuhteet ulkomaisissa orkestereissa kiinnostavat suomalaisia muusikkoja ja tähän asiaan paneudutaan lähiaikoina mm. liittovaltuuston kokouksessa. Orkesterimuusikkojen palkkakehityksen edistäminen on Muusikkojen liiton suurimpia haasteita lähitulevaisuudessa.

Hollannissa on tehty orkesterimuusikkojen palkkausta eri maissa käsittelevä selvitys. Se on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Selvitys kertoo suurista palkkaeroista eri maiden orkesterimuusikkojen välillä. Selvityksessä ei kuitenkaan ole otettu palkan ohella huomioon muita tekijöitä, kuten verotusta, sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin liittyviä kysymyksiä, elinkustannuksia ja muuta sellaista.

Perusteellisen selvityksen tekeminen orkesteripalkoista olisi sinänsä mielenkiintoinen ja sille olisi varmasti paljon käyttöä, mutta tehtävä on työläs. EU kuitenkin rahoittaa monenlaista toimintaa ja mm. eurooppalaisen musiikkiobservatorion työtä. Sanottu observatorio voisi ehkä laatia orkesterimuusikkojen palkkausta koskevan selvityksen. Aluksi vaikka EU:n piirissä.

Raimo Vikström