Musiikki ja muusikot maksumiehiksi

MUSIIKIN AMMATTIOPPILAITOKSET RYHTYIVÄT OHJAILEMAAN RAHAVIRTOJA

Konservatoriot ja ammattikorkeakoulut, jotka kouluttavat muusikkoja, laulajia ja musiikin opettajia ovat viime aikoina tulleet muusikkojen työmarkkinoille näyttävästi työharjoittelun nimikkeellä. Teattereissa, orkestereissa ja ravintoloissa on nuorilla, jopa hyvin nuorilla musiikkiopistovaiheessa olevilla opiskelijoilla, teetetty muusikkojen ja laulajien tavanomaista työtä. Ei ihme, että tämä on nyt alkanut ärsyttää niitä ammattilaisia, jotka työharjoittelun vuoksi menettävät työ- ja ansiomahdollisuutensa.

Konservatorioiden ja ammattikorkeakoulujen on pakko järjestää työharjoittelu osana opetusohjelmaa. Se on konservatorioita valvovan opetushallituksen ja ammattikorkeakouluja valvovan opetusministeriön määräys.

Oppilaitokset saavat vapaasti päättää, miten työharjoittelu järjestetään. Esimerkiksi opetusministeriö on kehottanut laitoksia luovaan ajatteluun työharjoittelua järjestettäessä.

Valitettavasti luovuus näyttää tyystin puuttuneen, kun opiskelijat on sijoitettu sinne, missä ennen tehtiin muusikon työtä täydellä palkalla joko ammatissa olevien soittajien ja laulajien tai opiskelijoiden toimesta. Kysymyksessä on järjestely, jossa musiikki ja musiikin esittäjät kokevat taloudellisia menetyksiä.

Oppilaitokset romuttamassa ammattia

Konservatorioliiton vuosijulkaisussa Bardi Keski-Pohjanmaan konservatorion apulaisrehtori Kari Pappinen hehkuttaa, että konservatorion ja musiikkiopiston opiskelijat ovat olleet esittämässä Sound of Music -musikaalia Kokkolan kaupunginteatterissa. Konservatorio-opiskelijoiden osalta kysymyksessä on pakollisen työharjoittelun suorittaminen. Organisaattorina tässä tapauksessa on konservatorio yhteistyössä kaupunginteatterin kanssa. Edunsaaja ainakin taloudellisessa mielessä on nimenomaan kaupunginteatteri, ellei sitten myös konservatoriolle ole hankkeesta koitunut taloudellista etua.

Kuinka tämä kaikki palvelee konservatorion ammattikoulutusta, Pappinen kysyy. Hän vastaa: "Opiskelijan on hyvä saada tuntumaa työelämän arkeen oman musiikillisen kehittymisensä aikana. Tämä auttaa päättämään mitä tulevalta ammatiltaan haluaa ja tiedostamaan ne haitat, joihin muusikkourallaan ennemmin tai myöhemmin törmää."

Paremmin asiaa tuskin voi ilmaista. Muusikot ja laulajat joutuvat nykyaikana koko ajan tilanteisiin, joissa työtä saa, jos tekee sen palkatta tai voimassa olevat yleiset palkkaehdot alittamalla. On järkyttävää, että alan ammattioppilaitokset ovat nyt ryhtyneet systemaattisesti edistämään tällaista kehitystä osana opetustoimintaansa.

Pappinen ajattelee, että teatterissa työskennellessään nuoret muusikot oppivat sitä itseään, työtä ja työn tekemiseen liittyviä asioita. Ne on kuitenkin tähän mennessä opittu täydellä palkalla silloinkin, kun työssä ovat olleet ammattinsa osaavat opiskelijat.

Pappinen selvittää kirjoituksessaan, että opiskelijat tekivät kahden kuukauden aikana kolmekymmentä näytöstä. Parhaimmillaan jopa viisi esitystä kolmen päivän aikana. "Kuusi tuntia päivässä elävää ja haastavaa teatteria vaikeissa olosuhteissa on todella työtä niin muusikoille kuin lavalla olijoillekin". Juuri näinhän se on, mutta tästä työstä muusikon pitäisi saada työehtosopimuksen mukainen sinänsä vaatimaton palkka.

Palkka vaihtuu kokemuksiin

Valitettavasti ammattioppilaitosten omaksuma työharjoittelukäytäntö vie niin muusikoilta kuin musiikin opiskelijoilta heille oikeutetusti kuuluvat tulot. "Työelämäharjoittelijat saavat paljon kallisarvoisia kokemuksia ja tuulahduksia teatterin ja musikaalisävelien värikkään maagisesta maailmasta", kirjoittaa apulaisrehtori Pappinen Konservatorioliiton julkaisussa. Kaikki tämä on yleensä nautittu tähän mennessä täydellä palkalla suomalaisen muusikkokunnan keskuudessa. Nyt on siirrytty uuteen työharjoittelun aikaan, ja jälki on sen mukaista.

Pelkästään kokemuksiin Keski-Pohjanmaan konservatorion opiskelijat eivät kuitenkaan ole joutuneet tyytymään Sound of Music -musikaalia esittäessään. Lisäksi opiskelijat ovat saaneet opintoviikkoja ja "autenttisen pienen näytöskohtaisen korvauksen".

Pappisen kirjoituksen mukaan opetushallitus on osoittanut arvostavansa työelämäkokemusta myöntämällä hankkeeseen 70.000 markkaa harjoittelurahaa. Pappinen itse sanoo toimineensa esityksessä kapellimestarina. Millaisella palkalla, olisi kiinnostavaa tietää.

Opiskelijat tukemaan teattereita

Kun ammattimuusikoiksi opiskelevat nuoret pannaan Kokkolan tapaan soittamaan teattereihin, teatteri saa merkittävän taloudellisen edun. Se voi esimerkiksi satsata näyttelijöihin, ohjaajiin tai muihin ammattilaisiin, tai kulisseihin tai mihin tahansa asiaan enemmän, kun muusikoille ei tarvitse maksaa asiallista palkkaa. Tällä tavoin ammattioppilaitokset käyttävät asemaansa väärin, ne ryhtyvät teattereiden toiminnan tukijoiksi.

On päivänselvää, että teatterit eivät maksa muusikoille tai musiikin opiskelijoille työehtosopimuksen mukaisia palkkoja, mikäli ne voivat tyydyttää musiikin tarpeensa opiskelijatyövoimalla.

Olisi mielenkiintoista tietää, mihin esimerkiksi apulaisrehtori Pappinen kuvittelee oppilaitoksestaan valmistuvien nuorten menevän työhön. Kun myös orkesterit pyrkivät hyödyntämään ammattioppilaitosten työharjoittelupakkoa omia kuluja säästääkseen, loppuvat nuorilta keikat teattereiden lisäksi myös orkestereissa. Myös ravintoloissa on ryhdytty odottamaan opiskelijoita harjoittelemaan työntekoa.

Työelämän tosiasioiden tuntemus on Suomen musiikkioppilaitoskentässä yleisesti todettu huonoksi. Oppilaitokset eivät esimerkiksi ole kartoittaneet työvoimatarvetta lainkaan siten kuin olisi pitänyt. Suomen muusikkokoulutus ja yleensäkin musiikkikoulutus on nyt laajempaa kuin koskaan ennen, mutta työvoiman kysyntä on vähäisempää kuin 70- ja 80-luvulla.

Orkestereista siirtyvät nyt eläkkeelle ne, jotka tulivat työhön 50-luvun lopulla. Silloin orkestereissa oli muusikkoja työssä kolmannes nykyisestä määrästä. Seuraavien 10 - 15 vuoden kuluessa orkesterit tarvitsevat varsin vähän uusia muusikkoja. Työttömyyden uhka on monen nuoren muusikon edessä.

Tapa jolla konservatoriot, ammattikorkeakoulut ja myös musiikkiopistot ovat alkaneet tunkeutua musiikin työmarkkinoille, on tuomittava. Polkumyynti on aina tuomittavaa ja erityisen tuomittavaa on se, että lapsia tai nuoria käytetään hyväksi taloudellisessa toiminnassa. Perusteeksi ei missään tapauksessa riitä se, että nuorten on opittava tekemään jotakin tiettyä työtä. Muusikon työ on Suomessa opittu tähän mennessä erinomaisesti silloinkin kun siitä on maksettu täysi palkka. Nyt hyödyn saavat muut.

Muusikkojen liitto on pitkään seurannut musiikkioppilaitosten toimintaa työharjoittelukysymyksissä. Liitto on joutunut toteamaan, että oppilaitosten taholta on tarjottu liitolle myös muunneltua totuutta. Suomi on kuitenkin pieni maa, ja kaikki tulee yleensä ilmi ennemmin tai myöhemmin.

Oppilaitosten studio- ja esiintymistilat työharjoittelukäyttöön

Moniin oppilaitoksiin on rakennettu ja rakennetaan yhteiskunnan rahalla - usein myös suurella rahalla - näyttävät ja monikäyttöiset esiintymis- ja studiotilat. Perusteluna sille, että tilat laitteistoineen on saatu maksatettua yhteiskunnalla, on muun muassa se, että opiskelijoiden on päästävä toteuttamaan produktioita ammattimaisissa olosuhteissa. Kuulostaa työharjoittelulta.

Näyttää kuitenkin siltä, että näillä argumenteilla hankittuja tiloja ja palveluja pyritään ensisijaisesti vuokraamaan ulos vapaille markkinoille, eikä niitä käytetä läheskään täysitehoisesti oppilaitosten tai opiskelijoiden omissa tuotannoissa. Bisneshenkisesti johdetut oppilaitokset rapauttavat toiminnallaan paitsi työmarkkinoita, myös studio- ja salimarkkinoita. Kilpailu ei ole erityisen rehtiä, kun studioyrittäjät maksavat itse omat studionsa, mutta samoilla markkinoilla kilpaileva oppilaitos saa rahoituksensa julkisista varoista.

Oikea työ hyväksyttävä työharjoitteluksi

Oppilaitosten pitäisi alan työmarkkinoiden tuhoamisen sijaan keskittyä pohtimaan, millaisilla järjestelyillä mahdollisimman suuri osa siitä (toivottavasti normaalipalkatusta) työstä, jota musiikin opiskelijat muutenkin alalla tekevät, saataisiin mukaan ja hyväksytyksi opinto-ohjelman mukaisena työharjoitteluna mahdollisimman joustavasti. Kysymys on lähinnä tahdosta ja siitä, miten helpoksi asia halutaan tehdä. Ne opiskelijat, joille harjoittelupaikkaa ei luonnollista tietä järjesty, voivat saada tarvittavat opintoviikot oppilaitosten omatuotantoisista produktioista.