Kuka tekee tilin netissä - asemasotaa ja yhteistyötä

Internet-ajanlaskuun siirtyminen vaatii musiikkibisnekseltä teräviä strategioita ja kykyä vastata nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Perinteinen cd-myynti on suoraviivaista touhua verrattuna verkkoympäristön nopeasti vaihtuvien haasteiden selättämiseen. Seuraavat puolitoista vuotta näyttävät, pysyykö verkkomusiikki kokonaan ääniteteollisuuden kontrollissa, vai saako teknologialeiri pysyvän sillanpääaseman musiikin verkkokaupassa.

Verkkomusiikkia monikansallisilta jo tänä vuonna

Ainakin kolme pääpelureista, Universal, BMG ja Sony ilmoittavat tarjoavansa verkossa jakeluun musiikkia tämän vuoden aikana. Universal on sopinut InterTrust-nimisen teknologiayrityksen kanssa digitaalijakelun aloittamisesta tämän vuoden puolella. Sony lupaa siirtyä sanoista tekoihin jo kesän aikana. Sony ilmoitti yllättäen 12. toukokuuta liittoutuvansa Microsoftin Windows Media Technologies 4.0:n kanssa. Sony kehittää tosin toisella kädellä omaa SuperMagicGate-järjestelmäänsä - koskaanhan ei tiedä, mihin katiskaan kala ui.

Yhteensopivuus, mitä se on?

Trendien ja markkinoiden lakien mukaisesti kaikki uusimmat verkkomusiikkiformaatit ja -teknologiat ovat jo nyt tai viimeistään ennen pitkää yhteensopivia kaikkien muiden merkittävien formaattien, myös parjatun MP3:n kanssa. Se, mitä yhteensopivuus kenenkin kohdalla merkitsee, on jo kokonaan eri asia. Kukaan ei toistaiseksi ole pystynyt kaappaamaan markkinoita kokonaan itselleen, niinpä ekumenia on väistämätön kehityssuunta.

Microsoft

hamuaa jaolle aina, kun se on mahdollista, väitetään. Microsoftin strategia ei nytkään näyttäisi olevan "voisinko saada pienen siivun kakkua" vaan pikemminkin "kakku tänne, urpot". Nettimusiikin kakku kiinnostaa Microsoftia jo siksi, että maailman PC-työpöydät on 90-prosenttisesti varustettu yhtiön Windows-käyttöjärjestelmällä. Ainakin toistaiseksi PC on musiikin nettijakelussa välttämätön lenkki, vaikka WAP-kännyköiden ja niitä seuraavien muiden järjestelmien odotetaan sotkevan kuvioita ennen pitkää.

Monikansallisia levy-yhtiöitä närästää Microsoftin nykymuotoisessa järjestelmässä ainakin se, että suojaus on käyttäjän pois kytkettävissä. Epävarmaa on - Sony-sopimuksen julkistamisen jälkeen - mitä muutoksia Microsoft tekee systeemiinsä ennen heinäkuulle ajoittuvaa lopullisen version julkaisua. Toinen huoli on se, että Microsoft-teknologia kelpuuttaa - ainakin toistaiseksi - myös MP3-muotoiset musiikkitiedostot.

Windowsin kehittelemä teknologia kulkee nimihirviön Windows Media Technologies 4.0 alla. Epävirallisesti Microsoftin hengentuotetta kutsutaan myös nimellä "MP3 killer". Microsoftkin lupaa järjestelmänsä olevan SDMI-yhteensopiva.

WMT 4.0 pakkaa musiikkitiedostot yli puolta pienempään tilaan kuin MP3 (tavallisesti noin 11:1). Microsoftin kompressioalgoritmin pitäisi olla hyvä, mutta silti jää nähtäväksi, kelpaako tiukasti puristettu musiikki vielä kuluttajille.

Kun Microsoftin systeemi soittaa pahimpien kilpailijoiden musiikkitiedostoja (RealAudio ja MP3), ei kuluttajalla välttämättä ole syytä ryhtyä etsimään musiikin kuuntelemiseksi muita ohjelmia, jos Microsoftin systeemi tulee - näppärästi - Windowsin mukana. On toki muistettava, että Microsoftkaan ei voi laskea sen varaan, että kaikki Windows-käyttäjät päivittäisivät käyttöjärjestelmänsä uuteen Windowsiin. Päinvastoin, näyttää siltä, että käyttöjärjestelmiä päivitetään entistä varovaisemmin. Microsoft on kuitenkin kokenut peluri. Asian voi hoitaa esimerkiksi niin, että jollet päivitä käyttöjärjestelmää tai sen komponentteja, musiikki lakkaa soimasta tietokoneessasi...

Hajoita ja nielaise

Kuten tunnettua, Microsoft on mestari omaksumaan ja nielaisemaan kaikenlaisia lupaavia konsepteja. Esimerkiksi webbiselainsodan Microsoft voitti integroimalla Internet Explorer -selaimensa Windowsiin, jolloin kilpailija Netscape jäi nuolemaan näppejään. Toki Netscape-selamia käytetään edelleen, mutta ne eivät käytännössä tuota valmistajalleen mitään.

Microsoftin suurin ongelma nettimusiikissa lienee se, että monikansalliset levy-yhtiöt Sonya lukuunottamatta ovat suhtautuneet Microsoftin hankkeeseen (hyvällä syyllä) vähintään epäluuloisesti. Ostavaa yleisöä kiinnostava sisältö, musiikkirepertuaari, on varsin tukevasti monikansallisten käsissä.

Julkistaessaan "MP3 killeriään" huhtikuun puolivälissä, Microsoft ei aneluistaan huolimatta saanut monikansallisilta lainkaan musiikkisisältöä mediatapahtumaansa. Ohjelmistojätti joutui kääntymään suoraan artistien puoleen, ja saikin mukaan muun muassa Metallican. Tässä onkin levy-yhtiöillä tarkan pelin paikka ja varsinkin kiire: Miten pitää teknologian mahdollisuuksista innostuneet artistit ruodussa teknologialeirin intensiivisen kosiskelun pyörteissä.

RealNetworks

on hankkinut parin vuoden aikana noin 60 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää Real-Player -ohjelmalleen. RealAudio/Video onkin de facto standardi streaming audion ja videon alueella verkossa. RealAudio peittosi streaming media -kisan alkuerissä kilpailijansa täydellisesti. Real Networksin visionäärin Rob Glaserin johdolla saavutettu tulos on merkittävä ja selittää myös Microsoftin taannoisen yhteistyöhakuisuuden RealNetworksin kanssa. Käytännössä Microsoftia lienee kiinnostanut lähinnä RealNetworksin pitkälle kehittynyt teknologia, minkä saatuaan Microsoftilla ei ole enää ollut kovin suurta yhteistyöintoa. Windowsin mukana tuleva Media Player soittaa nyt tietysti myös RealAudio-musiikkia, mikä heikentää RealNetworksin asemaa kilvoittelussa verkon musiikkidollareista.

Myös RealNetworks on oivaltanut yhteensopivuuden merkityksen. Beta-vaiheessa oleva RealJukebox soittaa CD-levyjä, RealAudio-, MP3- ja WAV-tiedostoja. RealJukebox antaa käyttäjän valita, haluaako tämä tallentaa musiikin jatkokopioinnin estävässä vai suojattomassa muodossa. Jos käytetään suojattua tallennusmuotoa, musiikkia ei voi enää kuunnella muilla tietokoneilla tai soitto-ohjelmilla. Olennaista on kuitenkin, että sekä RealNetworksin että Microsoftin järjestelmiinsä sisällyttämät suojaukset ovat vapaaehtoisia - niitä voi käyttää tai olla käyttämättä.

Laillinen vai laiton?

Microsoftin julki lausuma lähtökohta musiikin Internet-jakelussa on, että ihmiset valitsevat oikein, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Sitä, miten realistiseen ihmiskäsitykseen olettama perustuu, voisi varmaan pohtia pitempäänkin, mutta antaa olla. Joka tapauksessa verkossa myytävän musiikin hinta on ratkaiseva tekijä pyrittäessä ohjaamaan piraattien makuun päässeitä kuluttajia oikealle tielle.

SDMI

on lyhenne sanoista Secure Digital Music Initiative. Kysymys on monikansallisten levy-yhtiöiden joulukuussa 1998 - pitkälti Diamondin "Rio" MP3-walkmanin vapauttavan tuomion kimpaannuttamana - yhdessä teknologiayritysten kanssa lanseeraamasta yhteishankkeesta, jonka tarkoituksena on saada aikaan järjestelmä musiikin suojattua digitaalijakelua varten. Järjestelmän olisi määrä toimia jakelutiestä riippumatta, eli niin fyysisissä tallenteissa kuin verkossakin.

Eri järjestelmien kehittäjät julistavat yhteensopivuutta SDMI:n kanssa, jonka spesifikaation pitäisi valmistua heinäkuun loppuun mennessä. SDMI puolestaan vakuuttaa olevansa ensi vaiheessa yhteensopiva muun muassa MP3:n kanssa, mutta jatkossa - kun SDMI saavuttaa kuluttajien keskuudessa "kriittisen massan" - yhteensopivuus päättyy kuin taikaiskusta, ja muut kuin SDMI-koodatut tiedostot lakkaavat soimasta SDMI-soittimissa.

Nykytietämyksen mukaan SDMI-standardia olisi lupa odotella maaliskuun 2000 tienoilla, ja kannettavien musiikkilaitteiden spesifikaation pitäisi olla valmis heinäkuun 1999 loppuun mennessä. Pysytäänkö aikataulussa, ja onko sekin jo liian myöhäistä, ovat täysin aiheellisia kysymyksiä. Oma ongelmansa on sekin, että kaikkia käytännön keinoja sovitun järjestelmän toteuttamiseksi ei vielä kaikilta osin ole keksitty.

Se, että monikansalliset eivät itsekään tahdo oikein pysyä puhtaasti SDMI-ruodussa, osoittaa että kaikki ovet halutaan pitää avoimina. Microsoftin ja Sonyn allianssi on arvaamaton voima, jonka vaikutusta on vaikea ennakoida.

Markkinakontrolli

SDMI on äänilevyteollisuuden ponnekas yritys markkinakontrollin palauttamiseksi tilanteessa, jossa se ollaan vaarassa ainakin osin menettää. SDMI-hankkeeseen liittyy SDMI-merkki, josta yhteensopivat tuotteet voi tunnistaa. Se, miten ja kuka merkin voi saada, ei vielä ole tiedossa, mutta toivottavasti standardista tulee ennakkoilmoitusten mukaisesti "avoin".

SDMI Forumiin voivat alalla toimivat yhtiöt liittyä, jos mielivät päästä vaikuttamaan asioihin. Vaikutusmahdollisuuden saa vuodeksi 1999 korkeimmalla "steering committee" -tasolla 50.000 dollarin hintaan, joten taloudellista intressiä pitää olla. Perustasolla mukaan pääsee vuodeksi 1999 10.000 dollarilla. Teknologialeireistä mukana ovat muun muassa Microsoft, RealNetworks, Sony, Samsung, AT&T, Diamond Multimedia, Thomas Dolbyn johtama Headspace, IBM, Iomega, Liquid Audio ja Matsushita.

SDMI kehottaa osanottajiaan liittämään SDMI-suojauksen tuotteisiinsa vuoden loppuun mennessä. Jotkut MP3-teknologiaan perustuvan viihde-elektroniikan tuottajat, kuten Philips, ovat huolissaan kuluttajien reaktiosta, kun he huomaavat, että heidän keräämänsä MP3-kokoelma ei enää soi.

Musiikkiteollisuuden painajainen?

SDMI-hankkeessa mukana olevan Digital-On-Demand -yrityksen Scott Smithin ja Michael Yosowitzin mukaan musiikkiteollisuuden painajainen on tyypillinen 18-24 -vuotias amerikkalainen musiikista kiinnostunut collegeopiskelija, jonka suunnilleen ainoa omaisuus on tietokone. Tietokone toimii stereoina, televisiona ja puhelimena. Isäukon kukkarosta maksettava nettiyhteys on T-1 -luokkaa (nopea), ja kaikki tarvittavat ohjelmistot on saatavissa ilmaiseksi. Musiikkitiedostoja vaihdetaan innokkaasti opiskelukavereiden kanssa.

Vaikka kyseinen ikäryhmä syyllistyy musiikkiteollisuuden kannalta ikävään piratismiin, on nuorison kanssa toimittava fiksusti - satojen miljardien markkojen musiikkiteollisuus on yli 40-prosenttisesti juuri tämän ikäryhmän varassa.

On todennäköistä, että jonkinlainen yhteiselo MP3:n ja SDMI:n kesken on mahdollinen pitkälle tulevaisuuteen. Kaikkien ratkaisujen, joita kuluttajille tarjotaan, pitää olla kuluttajien kannalta toimivia ja houkuttelevia, niillä pitää saada jotakin lisäarvoa. Jos SDMI tarjoaa vain rajoituksia kuluttajille, suuri osa heistä saattaa hylätä sen alkuunsa.

Teleoperaattorien tilinteko

Niin kauan kuin kuluttajat eivät ymmärrä vaatia operaattoreilta laatua, eli kaistaa, kuluttajat saavat operaattoreilta vain aikaa - ja puhelinlinjalla juuri aika maksaa. Mitä hitaammat yhteydet, sitä pitempään linjalla joutuu olemaan, jos mielii imuroida esimerkiksi raskaan musiikkitiedoston. Tätä kautta operaattorit ovat puhtaasti rahastajan asemassa, jos nettikauppa lähtee voimallisemmin liikkeelle lähitulevaisuudessa. Mitä hitaammin tieto langalla kulkee, sitä enemmän operaattori rikastuu.

Operaattorit laskevat sen varaan, että kun suurelle kuluttajamassalle on onnistuttu myymään - lähinnä säälittävät - analogimodeemiliittymät tai lähes yhtä säälittävät ISDN-liittymät, vaihtokynnys johonkin nopeampaan liittymätyyppiin on korkea, ja rahastus puhelumaksuilla jatkuu. Internet-liittymäthän eivät sinänsä maksa enää juuri mitään. Vasta aito yhteysnopeuksiin perustuva kilpailu voisi ratkaista tilanteen kuluttajan eduksi.

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

www.microsoft.com/PressPass/press/1999/Apr99/WMTBetapr.htm
www.real.com/realjukebox/index.html
www.riaa.com/SDMI
www.sdmi.org
www.mp3.com
www.goodnoise.com
www.musicmatch.com