JUKKA GUSTAVSON JA HAMMONDIT PALASIVAT HILJAISELON JÄLKEEN

Wigwam-yhtyeen legendaarisen kosketinsoittajan, laulaja ja säveltäjä Jukka Gustavsonin (47) urkusoololevyä on saatu odottaa aina näihin päiviin. Moments-levynsä kautta Gustavson tekee odotetun paluun. J.P. Virtasen tuottamalla uutukaisella tunnettu "progemies" yllättää monet myös cooljazz-otteillaan.

Elokuun levynjulkaisukeikalla Helsingin Semifinalissa riitti väkeä, muusikoita, toimittajia ja diggareita. Moni asia kävi illan aikana selväksi. Jukka Gustavson on tullut takaisin voimalla! Virtuoosiurkurin ympärille on lyöttäytynyt samankaltaisia, idealistisia muusikoita.

- Kiitän lämpimästi levylläni työskennelleitä muusikoita ja tuotantoryhmää. Suuri haaveeni on toteutunut, silminnähden innostunut Jukka Gustavson sanoo.

SAUMATONTA SOITTOA

Wigwam-vuosiensa jälkeen Jukka Gustavson on työskennellyt lähinnä omalla soolourallaan ja vaimonsa, tanssikoreografi Leena Gustavsonin useiden huomiota saaneiden tanssiteosten muusikko-säveltäjänä. Uunituore "Moments" on Gustavsonin kuudes sooloalbumi. Edellinen, "Kadonnut Häviämättömiin" julkaistiin neljä vuotta sitten.

Vuoden 1996 Sea Jazzeilla Gustavsonia kuultiin pitkästä aikaa livenä. Jukka Gustavson kutsuttiin vierailijaksi jazzkitaristi Tuomo Aution Zekosto-kokoonpanoon. Näiden keikkojen kautta löytyi oiva komppipari, Markku Ounaskari rumpaliksi ja Ulf Krokfors kontrabasson varteen. Gustavson ja komppi svengaavat uudella levyllä kiinteästi.

- J.P. Virtanen oli kuuntelemassa useilla keikoilla ja ehdotti urkulevyn tekoa. Levytyssessioissa halusin jokaiselta muusikolta myös soolo-osuuksia, Gustavson kertoilee.

Progetaustan ohella Gustavsonin sävelkynä näyttää taipuvan myös cool- ja rhytm'n'blues -jazziin. Jazzurkureiden Jimmy Smithin ja Larry Youngin tyylisuunnat ovat kuultavissa kunnioittavassa hengessä. Hammond C3 ja Fender Rhodes saavat kyytiä! Albumi päättyy Wigwam/Fairyport -tunnelmien nostattamiin fiiliksiin. Yksi Suru, Yksi riemu purkautuu Beatles-klassikkoon Yesterday, jonka maestro laulaa levylle kaihoisalla latauksella. - Osa biiseistä on uusia. Olen säveltänyt ne tälle levylle ja bändille. Tosin mukana on myös aihioita vanhemmasta materiaalista.

WIGWAM NÄYTTI SUUNTAA MONILLE

Wigwam (1969-78) oli - Jukka Tolosen Tasavallan Presidentin ohella - suomi-rockin ja sen progressiivisen suunnan keskeisiä vaikuttajia. Kansainvälistä suosiota saavuttanut Wigwam tunnettiin laajalti. Wigut olivat oman aikakautensa kiinnostavimpia yhtyeitä. Osaavista muusikoista koottu yhtye vaali ja kehitti - luomisvoimansa huipulla - rockmusiikin taiteellisia arvoja. Gustavson vaikutti monien mielestä yhtyeen parhaassa kokoonpanossa vuosina 1969-1974. Jukka Gustavson ja basisti- säveltäjä Pekka Pohjola toivat vaikutteita jazzista ja klassisesta. Syntyi kokeilevaa materiaalia, jota kumpikin muusikko sävelsi yhtyeelle omalla persoonallisella tyylillään.

- Wigwam oli harmonisimmillaan ystävien bändi. Keikkamatkoilla filosofoimme ja pelasimme korttia tai shakkia. Se näkemys, mitä toimme julki oli älyllistä, idealistista ja toisaalta kuitenkin myös maanläheistä. Aatteemme oli merkittävä. Pidän sitä edelleen vakavasti otettavana musiikkina, jonka tarkoituksena oli sisältää ajatuksia, emotionaalista voimaa ja koskettavuutta, Jukka Gustavson sanoo.

Kitaristi Nikke Nikamo ja edesmennyt rumpali Ronnie Österberg perustivat iskelmälaulaja Kristianille taustabändin, josta muodostui Wigwam. Jukka Gustavson, paljasjalkainen sipoolainen, Söderkullan oma poika liittyi vajaan vuoden verran toimineeseen Wigwamiin vuoden 1969 kesällä. Tässä kokoonpanossa Österbergin ja Nikamon lisäksi soittivat Jim Pembroke ja Mats Hulden. Ennen Wigwamia nelivuotiaana pianonsoiton aloittanut Jukka soitti sähköurkuja yhtyeissä Hollymakers, Toj Limited ja Roosters. Toj Limitedissa myös laulu tuli mukaan kuvioihin. Tällöin alkoi "Steve Winwood" -vaihe.

- Wigwamiin siirtymiseni alkuvaihe oli sangen idyllinen. Huldenin vanhemmat olivat vuokranneet kartanon Bembölestä, jossa saimme harjoitella. Uusi keikka- ja levymateriaali tuli näin kasattua. Meillä oli muun muassa stemmalaulusovitus Beatlesien laulusta Strawberry Fields Forever. Keikoilla kundit menivät kipsiin sitä esittäessämme. Valitettavasti yksi upeimmista musiikillisista elämyksistä jäi treeniasteelle, Jukka muistelee.

Nuori Jukka Gustavson lauloi Wigwamin sinkulle säveltämänsä ja sanoittamansa Luulosairaan, joka on yksi suomalaisen rockin ikivihreitä levytyksiä, ja jota vieläkin soitetaan radiossa. Debyytialbumin, Hard'n Hornyn kautta suosio kasvoi ja keikkapolku avautui myös Ruotsin puolelle.

ENTISTÄ PROGEMPAA

Vuonna 1970 tehtyä Tombstone Valentine -levyä yritettiin työstää, jopa amerikkalaisen levytuottajan voimin, popimpaan suuntaan. Tästä bändille tuli hieman ristiriitaisia tunteita. Nikke Nikamo erosi Wiguista. Mats Hulden alkoi opiskella. Pekka Pohjolasta tuli yhtyeen seuraava basisti.

Vuonna 1971 ilmestyneen Fairyportin kautta Wigwamin kehitys kulki progressiiviseen ja jazzillisesti improvisoivaan suuntaan.

- Pohjolan Pekan kanssa oli fantastista soittaa. Improvisointi oli meidän yhteinen ajatuksemme. Beatlesin Let It Be tai Elton Johnin Sixty Years On tulvahtivat esimerkiksi kuulolle improvisaatioiden lomassa, ennen kuin otimme ne virallisesti ohjelmistoomme, Gustavson kertoilee.

Wigwam toimi tässä vaiheessa urkutrio-pohjalta Jim Pembroke laulusolistina. Esikuvat olivat The Nice, The Beatles ja The Band. Jatkossa Lowrey-urkujensa rinnalle Gustavson hankki Fender Rhodes -sähköpianon, jota myös Jim Pembroke alkoi soittaa keikoilla.

Levyillä oli useita vierailijoita. Uusi jazzillinen suunta sai jatkoa vuonna 1973 ilmestyneellä Being-levyllä. Vanhan kokoonpanon jäähyväislevyksi jäi heti seuraavana vuonna julkaistu tuplaälpee "Live Music From The Twilight Zone". Lukuisia livetaltiointeja äänitettiin kiertueen aikana muun muassa Helsingin kuuluisalla Natsalla.

- Beingin jälkeen otimme pitkästä aikaa bändiimme kitaristin. Asetimme toiveita, että "Rekku" Rechardtin kitarointi olisi antanut uutta harmoniaa ja työmoraalia yhtyeemme musiikille ja ilmaisulle. Minun ja Pohjolan Pekan musiikillinen ilmaisu kulki kuitenkin Wigwamista poispäin, kohti soolouraa, urkuri-säveltäjä-laulaja tunnustaa.

Kokoonpanon hajottua Wigujen musiikillinen suunta muuttui. Jukka Gustavson vieraili Wigwamin virallisesti viimeisimmällä Dark Albumilla. Elettiin vuotta 1977.

- Pidin paljon Wigujen uudesta tyylistä. Nuclear Nightclub oli todella onnistunut levy. Se toi hienosti esille Jim Pembroken ainutlaatuiset lauluntekijän lahjat. Rekku Rechardt oli myös loistava biisintekijä ja kitaristi. Olin usein diggailemassa uuden Wigwamin keikkoja, Jukka Gustavson kertoo.

90- luvun alussa - uuden aikakauden kokoonpanon varaan rakennettu - Wigwam julkaisi levyn ja teki lyhyen comebackin myös keikoille.

OMIIN PRODUKTIOIHIN

Wigwamin jälkeen Gustavson vieraili muun muassa Maarit Hurmerinnan, T.T. Oksalan ja Remu Aaltosen debyyttisoololevyillä. Jukka Gustavson tuotti Tapio Korjuksen kanssa Tabula Rasan Ekkedien Tanssin. Tähän vaiheeseen liittyivät myös useat jamikokoonpanot. Vuonna 1975 Jukka Gustavson sai yksivuotisen taiteilija-apurahan.

Kansallisooppera tilasi Pohjolalta ja Gustavsonilta musiikkia nuoremmalle yleisölle suunnattuun tanssiproduktioon. Pekka Pohjola ei kuitenkaan muilta kiireiltään ehtinyt, joten sävellystyö jäi Gustavsonin harteille. Puolen vuoden aikana Jukka Gustavson ennätti säveltää noin 50 minuuttia musiikkia, josta loppu täytettiin aikakauden "kulttibiiseillä", joissa oli sanomaa. Näitä edustivat muun muassa Blowing In The Wind ja A Whiter Shade Of Pale.

Teos sai nimeksi "Yksin Yhdessä", jonka musiikkia esitti ja tulkitsi kuusimiehinen kokoonpano. Jukka Gustavsonin ohella live-yhtyeessä soittivat edesmennyt Pekka Pöyry, Juha Björninen, Esa Kotilainen, Heikki "Häkä" Virtanen ja Tomi Parkkonen. Love Records julkaisi levyn Yksin Yhdessä -teoksesta (Jaloa Ylpeyttä Yletän/Ylevää Nöyryyttä Nousen) vuonna 1978. Produktion yhteydessä Jukka tutustui myös tulevaan tanssija-vaimoonsa Leenaan.

Vuonna 1978 Jukka Gustavson pyydettiin uuteen Sahti-nimiseen bändiin. Sahti koostui Gustavsonin ohella Pimme Korhosesta, Pekka Nylundista, Pekka Hedkrokista ja Harri Vainikasta. Jatkossa Korhosen tilalle tuli Vando Suvanto. Sahti kävi lyhyen olemassa olonsa aikana keikoilla ja äänitti kantanauhan Yleisradiolle. Tällöin tuli taltioiduksi myös Jukka Gustavsonin ensimmäinen laulu (1967) Unitodesta.

Vuonna 1979 ilmestyi toinen soololevy "Valon Vuoksi".Tästä kaksi vuotta myöhemmin (1981) Jukka Gustavson työsti kolmannen soolonsa "Toden Toistoa" -laululevyn.

- Omaa soolouraani ja Toden Toistoa -levyn ilmestymistä ajatellen ajat alkoivat olla progen kannalta huonot. Turhauduin useaksi vuodeksi. Sain työtä muusikko-säveltäjänä vaimoni Leenan tanssiproduktioissa, Gustavson muistelee.

SAHDIN JYVISTÄ HOTTOE

Leena Gustavsonista kehittyi yksi maamme tunnetuimpia ja arvostetuimpia modernin tanssin koreografeja. Jukka Gustavsonille tämä merkitsi uusia haasteita säveltäjänä. Leena Gustavsonin tanssiteoksista mainittakoon Valon Vuoksi (1979), Eriääri (1983), Syvyyden Pinnalla (1985), Väreilyä - Synesteettinen Synteesi (1988), Paikallaan Poissa (1992) ja muun muassa 1997 ensi-iltansa saanut Silta-ihmisiä.

- Tanssiteokseen sävelletty kokeellinen musiikki on eräänlainen äänikollaasinen maailma. Siinä säveltäjä joutuu usein työskentelemään äänien ja efektien ehdoilla. Viime aikoina olen soitellut Leenan tanssikeikoilla duo-triokokoonpanoilla, Gustavson kertoo.

Bluesion (1992) oli Gustavsonin Jukan omista soololevyistä seuraava, joka ilmestyi yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Tätä seurasi Kadonnut Häviämättömiin (1995) ja nyt (1999) Moments.

- 90-luvulla on ollut koettavissa renesanssia. Minunkin musiikillisille tekemisilleni on ollut taas tilausta. Tuntuu mukavalta, Gustavson tarinoi.

Jukka Gustavson on viettänyt luovaa aikaa. Gustavson ja ex-Sahti -yhtyeen muusikot ovat myös alkaneet musisoida yhdessä. Uusi Hottoe-nimeä kantava kokoonpano heittää debyyttikeikkansa lokakuun 6. päivä, niin ikään Semifinalissa. Jazzjuttujen ohelle on syntynyt musiikillisesti toisenlainen, laulupainotteisempi bändiproduktio.

- Olemme kirjoittaneet uutta materiaalia. Tarkoituksemme on esittää keikoilla myös tunnettuja folk- ja rock-klassikoita. Bändimme jatkotoiminta on kiinni yleisön reaktiosta ja yleisestä kiinnostuksesta, Jukka Gustavson sanoo.

Sahti-yhtye vuonna 1978, vasemmalta Pekat Hedkrok ja Nylund, Pimme Korhonen, Harri Vainikka ja Jukka Gustavson.