Ja sitten tärähti!

Teksti: Janne Ikonen
Kuvat: Jorma Räsänen

27. tammikuuta 1999 Jyväskylässä nousi lavalle suuri puhallinorkesteri harvinaislaatuisen projektin tuloksena: Jyväskylä Sinfonian ja Keski-Suomen konservatorion puhaltajat sekä Ilmavoimien Soittokunta muodostivat yhdessä noin 70-henkisen kokoonpanon. Harvemmin on nähty lavalla yhtäaikaa sotilassoittokunta, kaupunginorkesterin puhaltajat ja bassot, sekä konservatorion puhaltajat, sekä kaikkien lyömäsoittajat. Tosin Puolustusvoimien soittokuntien yhteisprojektit ja suurimmat tapahtumat, esimerkiksi TATTOO-tilaisuudet ovat olleet suuruusluokaltaan vähintäänkin yhtä massiivisia. Korviini ei ole kuitenkaan kantautunut vielä tietoa, että ammattimainen kaupunginorkesteri olisi osallistunut vastaavanlaiseen projektiin tätä ennen.

Kapellimestari ja solistit olivat varsin tunnettuja ja tunnustettuja. Suomalaista sukujuurta oleva kapellimestari Paul Niemistö on musiikin monitoimimies Yhdysvalloista. Hän toimii musiikin professorina St. Olaf Collegessa, soittaa bassopasuunaa ja tuubaa, johtaa lukuisia orkestereja ja on merkittävä puhallinmusiikkia edistävä hahmo kotimaassaan ja sen ulkopuolella. Suomessa Niemistö tunnetaan hyvin muun muassa Ameriikan Poijat vaskiseitsikostaan, kapellimestarivierailuistaan ja merkittävästä tutkimustyöstään suomalaisen ja muutenkin pohjoismaisen puhallinmusiikin saralla. Tämän kevään Niemistö on Suomessa Fullbright-stipendin turvin tutkimassa suomalaisen puhallinmusiikin historiaa sekä opettamassa ja vierailemassa eri puolilla maata.

Illan solistit Kirmo Lintinen ja Jouko Harjanne eivät paljon esittelyä kaipaa. Säveltäjä-pianisti Lintinen esiintyi solistina Pertti Pekkasen sovittamassa Gershwinin Rhapsody In Bluessa, sekä omassa, alunperin UMOlle säveltämässään Offsetissa. RSO:n soolotrumpetisti ja muutenkin maailmalla tunnettu Harjanne soitti Alexander Arutjunjanin trumpettikonserton, sovitus oli Esko Heikkisen.

PUHALLINMUSIIKISTA

Puhallinmusiikki on ollut Suomen musiikkielämässä tärkeä, mutta aliarvostettu alue. Suomalainen vaskiseitsikko on kokoonpanona ainutlaatuinen maailmassa ja erilaisten soittokuntien ja puhallinorkestereiden kirjo on maassamme valtava, unohtamatta Puolustusvoimien soittokuntien pitkää historiaa.

Vaikka maassamme toimii lukuisia korkeatasoisia puhallinorkestereita ja puhallinorkesterikapellimestareita, on koko alaa pidetty pitkään "rahvaanomaisena" ja "totisena torvensoittona". Siihen yhtenä syynä lienee vaikuttanut puhallinmusiikissa pitkään vallinnut tietty pysähtyneisyyden kausi. Viimein 80- ja 90-lukujen vaihteessa alkoi orastaa nyt jo hyvässä vauhdissa oleva uudistusten kausi. Muutaman tärkeän henkilön, säveltäjän ja orkesterin uuttera työ alkoi kantaa hedelmää, ja koko musiikinala sai tarvitsemansa piristysruiskeen.

Kaartin soittokunta ja sen kapellimestarit Raine Ampuja ja Elias Seppälä ovat tehneet suuren työn myös siviiliorkestereiden parissa sekä alan liittojen hallintotehtävissä. Säveltäjistä esimerkiksi Viitasaaren veljekset Jukka ja Markku, sekä Ilmavoimien soittokunnan Timo Hytönen ovat uudistaneet puhallinmusiikkitarjontaa persoonallisilla ja tuoreilla sävellyksillään. Etenkin Jukka Viitasaari on säveltänyt paljon hyvin suosituksi tullutta nuorisopuhallinorkesterimusiikkia.

Opiskelijaorkesterit, kuten jyväskyläläinen Puhkupillit ovat tuoneet nuorekasta svengiä ja huumoria konsertteihin. Puhkupillien myötä on alettu lanseeraamaan termiä "rytmipuhallinmusiikki". Tärkeää edistämistyötä ovat tehneet myös Lieksan vaskiviikko sekä Blosari- ja STM-kustantamot. Myös uudistunut alkeisopetus ja puhallinleirit ovat nostaneet nuorten puhaltajien tasoa ja opiskelumahdollisuuksia.

PROJEKTISTA

Keväällä 1998 Keski-Suomen konservatorion puhaltajat ja ilmavoimien soittokunta järjestivät yhteiskonsertin. Hyvin onnistuneen konsertin innoittamana päätettiin järjestää massiivinen, koko alueen ammattimaisen puhallinorkesteritoiminnan kattava yhteisprojekti. Idean isinä olivat konservatorion lehtori Torsten Lindfors, joka toimii mm. käyrätorven, orkesterinjohdon, soitinnuksen ja kamarimusiikin opettajana, sekä Ilmavoimien soittokunnan kapellimestari, musiikkimajuri Pekka Kajander. Valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin keväällä valitsemalla ohjelmistoa ja pitämällä yhteyttä valtameren yli Niemistöön, joka oli vieraillut Jyväskylässä juuri alkuvuodesta.

Materiaalia alettiin työstää pikkuhiljaa heti syksyllä, kunnes varsinainen yhteisperiodi kesti viisi päivää, heti tammikuun puolenvälin jälkeen. Projekti tyydytti varmasti kaikkien osapuolien tarpeita. Ilmavoimien soittokunta sai tarvitsemaansa laajennusta kokoonpanoonsa, kaupunginorkesterille tuli uudenlainen lisä konserttiohjelmaan ja opiskelijat saivat varmasti tervetullutta harjoitusta ammattilaiskokoonpanon osana. Mikä parasta, yleisömäärä ylitti kaikki odotukset, yli viisisataa henkeä katsomossa! Myös kaupungin pääsanomalehden Keskisuomalaisen kritiikki oli kiittävää.

Harjoitukset pidettiin kaupunginorkesterin harjoitustiloissa, mitkä osoittautuivat kuitenkin akustisilta ominaisuuksiltaan aivan liian pieniksi. Myöskään konserttipaikan, Jyväskylän kaupunginteatterin suuri näyttämö ei ollut paras mahdollinen moiselle kokoonpanolle. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka kipeästi kaupunkiin tarvittaisiin kunnollinen konserttisali!

Onneksi tekniset järjestelyt onnistuivat hyvin, kiitos kaikkien osapuolien, ja soittajat pystyivät keskittymään oleelliseen, eli musiikkiin. Puhallinorkesteriksi kokoonpano oli "jo aivan kunnollinen", eli soitin- ja sointikapasiteettia oli riittävästi myös suurtenkin teosten kohdalla. Monesti harrastelijaorkestereiden kokoonpanoon ei mahdu esimerkiksi kuutta käyrätorvea, kahta fagottia, kuutta pasuunaa, bassoklarinettia, pianistia ja viittä lyömäsoittajaa jne. Sektiot olivat kiitettävän täysiä, ehkä klarinetteja lukuunottamatta, joita olisi voinut olla pari enemmän. Kuten arvata saattaa, kokoonpanon sointi oli muhkea ja vaikuttava.

KONSERTISTA

Konsertti oli osana kaupunginorkesterin konserttisarjaa, ja avasi samalla kevätkauden. Konsertti sai hyvin julkisuutta myös lehtijutuissa ja mainoksissa, myös Jyväskylän ulkopuolella. Yksi konsertin ideoista olikin tuoda esiin korkean luokan osaamista myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.

Puhallinmusiikin profiili on jatkuvassa nousussa, mistä todisti suuri yleisömäärä. Ohjelmistossa oli uutta ja vanhaa, pääosin kotimaista puhallinmusiikkia, sekä muutama sovitus puhallinorkesterille. Takuuvarmaa hittiosastoa edusti Rhapsody In Blue, ja trumpettikonsertto oli odotetusti houkutellut paikalle kaikki lähiseudun trumpetistit. Trumpettisolisteina toimivat Jarmo Jähi ja Mailis Ben-Romdhane Jyväskylä Sinfoniasta, sekä Jani Saaranen Ilmavoimista, esittäen Petri Juutilaisen sovituksen Markku Johanssonin sambasta Trumpet Party.

Paul Niemistö osoittautuikin varsinaiseksi lavaleijonaksi ja otti yleisön vakuuttavasti mukaansa välittömällä olemuksellaan. Konsertin avasi Ron Nelsonin meditaatiomainen Morning Alleluias for the Winter Solstice, mikä oli kapellimestarin tuliaisia Yhdysvalloista, kuten myös konsertin päätöskappale eteläamerikkalaisen Alberto Ginasteran vauhdikas, hieman Stravinskimainen rytmileikittely Danza Final, joka jouduttiin uusimaan raivoisien aplodien johdosta. Paikallistakin säveltaidetta kuultiin kaksin kappalein: Jukka Viitasaaren For Absent Friends, alunperin Kaartin soittokunnalle sävelletty teos, sekä Janne Ikosen kolmiosainen Segreto. For Absent Friends on säveltäjän sinfonisempaa tuotantoa, eräänlainen irtiotto hänen runsaasta ja korkeatasoisesta nuorisopuhallinorkesterimateriaalistaan. Teoksen johti jyväskyläläinen klarinetinsoiton ja orkesterinjohdon opiskelija Nikke Isomöttönen. Janne Ikonen on 24-vuotias jyväskyläläinen musiikinopiskelija konservatoriolta ja yliopistolta. Segreto on Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin tilausteos ja se kantaesitettiin marraskuussa 1998. Säveltäjä johti salaperäisen, mutta energisen teoksen itse. Ikonen ja Isomöttönen osallistuivat konserttiin myös muusikkoina. Edellinen klarinetissa, jälkimmäinen timpanissa ja lyömäsoittimissa. Konsertin ääripäitä edustivat rauhoittava Aamulla varhain sekä Kirmo Lintisen Offset, jota säveltäjä luonnehti itse: "Siinä on paljon ääniä".

Hyvin onnistuneen konsertin jälkeen todettiin projektin onnistuneen ja arveltiin jatkon olevan joskus tulevaisuudessa mahdollista. Yhteistyö keski-suomalaisten puhallinorkestereiden kesken on ollut aktiivista viime vuodet, josta tämä oli mitä parhain osoitus, jatkoa luvassa...

    Kirjoittaja opiskelee Keski-Suomen konservatoriossa ja Jyväskylän yliopistossa. Hän on lyömäsoittaja ja säveltäjä, sekä Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesterin kapellimestari ja Puhkupillit-puhallinorkesterin varakapellimestari.