Etusivulle Organisaatio
Sopimukset ja Tariffit
->    Jäsenedut ja Palvelut
Liity Jäseneksi

Muusikko online / takaisin5/99 pääkirjoitus


Hollywood voi saada haluamansa

Esittävien taiteilijoiden tekijänoikeudellinen suoja perustuu ensisijaisesti Rooman sopimukseen vuodelta 1961. Sopimus oli jo syntyessään vanhentunut ja puutteellinen muun muassa siksi, että se ei anna suojaa kuvaa ja ääntä sisältäville tallenteille. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että taiteilijat eivät saa lainkaan korvauksia musiikkivideoiden tai muiden audiovisuaalisten tallenteiden esittämisestä televisiossa tai muutoin julkisesti.

Varsinkin amerikkalaiset edellyttivät, että Rooman sopimuksen suojaa ei uloteta koskemaan kuvaa ja ääntä sisältäviä tallenteita. Tätä sanotaan Hollywoodin puumerkiksi Rooman sopimuksessa. Yhdysvallat ei ole kuitenkaan liittynyt Rooman sopimukseen eikä todennäköisesti koskaan liitykään. Yhdysvallat on ollut jälleen erittäin aktiivinen, kun maailman henkisen omaisuuden järjestössä WIPO:ssa on valmisteltu uusia tekijänoikeus- ja lähioikeussopimuksia. Kun kysymys on ollut taiteilijoiden oikeuksista, Yhdysvallat on kannattanut vahvojen oikeuksien antamista taiteilijoille, mutta niin että oikeudet siirretään välittömästi tuottajalle.

Vuoden 1996 esiintymisiä ja äänitteitä koskevaan WPPT-sopimukseen tällaista oikeuksien siirtoa ei kuitenkaan tullut. Taiteilijoiden kansainväliset järjestöt vastustivat oikeuksien siirtämistä ja valtioiden enemmistö tuki taiteilijoita. Kuvaa ja ääntä sisältävät tallenteet jäivät kuitenkin WPPT-sopimuksen ulkopuolelle. Tältä osin kädenvääntö jatkuu.

Kun WIPO:n pysyvä tekijänoikeus- ja lähioikeuskomitea toukokuun alussa käsitteli taiteilijoiden audiovisuaalisia oikeuksia koskevaa kysymystä, joutuivat paikalla olijat todistamaan hämmästyttävää tapahtumaa. Kaikkien yllätykseksi näyttelijöiden kansainvälinen liitto FIA ilmoitti, että se hyväksyy esittävien taiteilijoiden oikeuksien siirtämisen audiovisuaalisten tallenteiden tuottajille. Tietyin ehdoin kylläkin, mutta hyväksyy joka tapauksessa. FIA:n ilmoitus merkitsi käytännössä sitä, että järjestö hyväksyi amerikkalaisten ajaman kannan.

Ottaen huomioon sen, että FIA, kuten kaikki muutkin taiteilijoiden järjestöt, on tähän saakka voimakkaasti vastustanut oikeuksien siirtoa, nyt ilmoitettu kanta oli vaikeasti ymmärrettävissä. FIA ei vastoin vuosikymmenien käytäntöä millään tavalla ilmoittanut ennakkoon kannastaan muille taiteilijoita edustaville järjestöille. Monet valtiot ovat vastustaneet oikeuksien siirtämistä tuottajille ja EU:kin on suhtautunut asiaan kriittisesti. On huomautettu, että audiovisuaalisia esiintymisiä koskevan tekijänoikeudellisen sopimusjärjestelyn tarkoitus ei ole vahvistaa tuottajien oikeuksia. Näin kuitenkin tapahtuu, jos amerikkalaisten ajama linja, jolle FIA:kin on nyt asettunut, menestyy.

FIA:n jäsenistössä on yksi jäsenjärjestö, Screen Actors Guild (SAG), joka on dominoivassa asemassa muihin jäsenjärjestöihin verrattuna. SAG maksaa kolmanneksen FIA:n menoista ja järjestö on nyt alkanut käyttää isännän ääntä. WIPO:n käytävillä liikkuvien puheiden mukaan Yhdysvalloissa on tehty jonkinlainen kolmikantasopimus valtion, tuottajien ja SAG:in kesken audiovisuaalisten oikeuksien järjestämisestä. FIA:n kanta saikin WIPO:n kokouksessa tukea ja ymmärtämystä Yhdysvalloilta sekä elokuvatuottajia ja -levittäjiä edustavilta järjestöiltä. Se ei ollut kaunista kuultavaa.

FIA tietysti puhuu nyt vain omissa nimissään. Muut taiteilijoita edustavat kansainväliset järjestöt ja etenkin kansainvälinen muusikkojen liitto FIM vastustavat sitä, että taiteilijoille annettavat oikeudet siirrettäisiin lain nojalla audiovisuaalisten tallenteiden tuottajille. Muiden taiteilijajärjestöjen taholla suhtaudutaan äärimmäisen kriittisesti FIA:n kantaan. Katsotaan, että FIA toimi epäsolidaarisesti ja ennenaikaisesti. Mitään myönnytyksiä ei ollut tarpeen tehdä tässä vaiheessa. Myönnytyksillä vain heikennetään taiteilijoita tukevien valtioiden neuvotteluasemaa.

Mikäli audiovisuaalisia esiintymisiä koskeva WIPO:n sopimusjärjestely toteutuu amerikkalaisen peruslinjauksen mukaisesti, sillä on katastrofaaliset seuraukset musiikkiesiintyjien kannalta. Tulevaisuudessa kaikenlaiset musiikkitallenteet tulevat sisältämään kuvaa ja ääntä. Tallenteet ovat silloin luokiteltavissa audiovisuaalisiksi tallenteiksi, joiden oikeudet ovat tuottajilla. Se on lottovoitto tuottajille ja iso menetys taiteilijoille, koska edes mitään gramex-korvausoikeutta ei ole näköpiirissä. Tällaisen ratkaisun syntymisen estämiseksi on taisteltava kynsin hampain.