Oopperanjohtajan työtaistelu

Kansallisoopperan pääjohtaja Juhani Raiskinen pani marras-joulukuun vaihteessa taas kerran itsensä likoon johtamansa taidelaitoksen puolesta. Hän päätti erota tehtävästään. Erosta tuli väliaikainen, tavallaan se oli työtaistelutoimenpide Kansallisoopperan hallintoa ja ylläpitäjiä, lähinnä valtiota vastaan. Työtaistelu päättyi, kun Raiskisen ja hallinnon väliset neuvottelut johtivat sopimuksen syntymiseen.

Raiskinen ei toiminut omassa asiassaan. Hänen yhden miehen lakkonsa tavoite oli parantaa Kansallisoopperan taloudellisia toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa. Jos Raiskisen toiminta tuottaa toivotun tuloksen, se tarkoittaa, että niillä, jotka ovat eri tehtävissä työssä Kansallisoopperassa vuodesta 2001 eteenpäin, on tyydyttävät toimintaedellytykset. Kysymys on toisin sanoen Raiskisen jälkeisestä ajasta.

Viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana oopperan johtajat ovat kerta kerran jälkeen selvittäneet henkilöstöryhmien edustajille Kansallisoopperan taloudessa olevia suuria ongelmia, joista vakavin koskee eläkejärjestelyjä.

Tämän vaalikauden ajaksi oopperalle on luvassa samansuuruinen vuosittainen valtionavustus. Kun kustannusnousu ja palkankorotukset koko ajan kasvattavat menoja, toimintaedellytykset kaventuvat vuosi vuodelta. Lisäksi eläkeasiat odottavat rahoitusratkaisua. Ilmeisesti Juhani Raiskinen on ollut tyytymätön siihen, miten oopperan hallintoelimet ovat suhtautuneet näköpiirissä oleviin ongelmiin. Siksi hän lienee lyönyt hanskat tiskiin. Ehkä juuri tästä syystä hän päätti nostaa kissan pöydälle.

Raiskista ei Kansallisoopperan asioista puhuttaessa voi syyttää rintamakarkuruudesta, vaikka niin toki on eräillä tahoilla tehty. Juhani Raiskinen on eturintamassa kun Kansallisoopperan puolesta taistellaan.

Aikanaan nähdään, johtaako Raiskisen ja oopperan hallinnon sopimus esimerkiksi siihen, että eläkeasia järjestetään. Kun sopimus sisältänee lausekkeen, jonka mukaan asioita pyritään hoitamaan, on mahdollista, että esimerkiksi eläkepommi lopulta kuitenkin jäisi purkamatta ja se myöhemmin laukeaa. Mutta se ei ole enää Juhani Raiskisen ongelma eikä laukeamisesta voi missään tapauksessa syyttää häntä. Jos Raiskisen tavoitteet muutoinkin jäisivät toteutumatta, sekään ei ole Raiskisen ongelma eikä häntä voi tilanteesta syyttää.

Kysymys on toisin sanoen siitä, onnistuuko yksinäiseen sissitoimintaan ryhtynyt Raiskinen siirtämään isot ja pienet pommit pois Kansallisoopperasta niin, että ne laukeaisivat jossakin muualla.