MANAGEREITA IRRALLAAN

Jouni Nieminen

Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen ensimmäinen rockmanagereille suunnattu koulutusohjelma saatiin päätökseen joulukuun alussa. Koulutus alkoi helmikuussa 1998 ja nyt, parikymmentä viikonloppusessiota ja viisi ulkomaan opintojaksoa myöhemmin, on alalla 20 musiikkivientiin perehtynyttä osaajaa. Jokaisella osallistujalla, allekirjoittanut yhtenä, oli jo ennestään alan kokemusta, jota myös hakukriteereissä painotettiin.

Managerikoulutus lienee saanut alkunsa niistä lukemattomista alan paneeleista, joissa kevyen musiikkimme olematonta ulkomaan menestystä on pohdittu. Nuorempi mediaväki on saanut kehitettyä aiheesta pienen kansallisen trauman, johon asiantuntijoiden koulutuksen kautta voidaan yrittää tuoda helpotusta.

Koulutus toteutettiin Euroopan unionin sosiaalirahaston ja opetusministeriön tuella. Myös työnantajilta vaadittiin positiivista suhtautumista kouluttautumiseen. Ulkomaisena yhteistyökumppanina mukana oli Lontoosta käsin toimiva managereiden yhteenliittymä International Managers Forum, IMF.

Ulkomailla asti

Ulkomaan opintojaksojen merkeissä vierailtiin Lontoossa, Hampurissa ja New Yorkissa, missä kussakin oltiin paikallisen IMF:n vieraana. Lisäksi käytiin tutustumassa Midemin musiikkimessuihin Cannesissa. Ulkomaanvierailujen aikana päästiin tutustumaan kunkin maan erityispiirteisiin mm. markkinoiden, lainsäädännön ja mediakäytäntöjen osalta. Luonnollisesti kaikkein kovimpia guruja kuten Geffen tai Mottola ei luennoimaan saatu eikä odotettukaan. Astetta kevyemmän sarjan luennoijat - pitkän linjan asiantuntijoita toki hekin - vastasivatkin ehkä enemmän suomalaisopiskelijoiden lähtötasoa.

Varsinkin viimeinen ulkomaanjakso USA:ssa oli erityisen hyödyllinen. Seurueemme vietti luentoviikon Teoston sisarjärjestön ASCAPin tiloissa vieraillen myös BMG:n pääkonttorissa suomalaislähtöisen Sami Valkosen vieraana.

Amerikan mittakaava ja tilastoinnin tarkkuus jaksavat aina hämmästyttää. Alan teollisuus USA:ssa tuntuu palvovan Soundscanin viikottaista myyntitilastoa, jota meillekin auliisti esiteltiin. Korvausta vastaan tilastoista voi poimia vaikkapa tietyn artistin uusimman levyn kokonaismenekin suurkaupunkialueittain. Hyödyllinen työkalu esimerkiksi keikkapromoottorille, joka voi tarkistaa artistin suosion omalla aluellaan. Levymyynnin merkitys heijastuu näin yhä konkreettisemmin artistien keikkahintoihin.

Jokaiselle tuli selväksi myös se, että koulutettukin Suomi-manageri tarvitsee runsaasti paikallista asiantuntija-apua, jos USA:n markkinat vähänkään kiinnostaa. Jo läheisempiäkin markkinoita vallattaessa on syytä miettiä, rekrytoidaanko joukkueeseen ainakin paikallinen lakimies.

Klassisen musiikin puolella Suomi näkyy erittäin hyvin New Yorkissa. Vierailuviikollamme kaupungissa esitettiin Saariahoa Lincoln Centerissä ja Lindbergiä Columbian yliopistolla. Edellisviikolla Lincoln Centerissä oli vieraillut Lahden kaupunginorkesteri. Rockmanagereilla ja heidän suojateillaan on vielä tekemistä vastaaville areenoille pääsemisessä. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, että Saariahoon sijoitetuilla markkinointipanoksilla tuloksiakin on lupa odottaa.

Oppia eteenpäin

Kun raportoin koulutuksen aloituksesta Muusikko-lehdessä 3/98, kerroin ensimmäisen jakson olleen johdatusta rock-unelmaan ruotsalaismanageri Petri Lundenin johdolla. Siitä eteenpäin opiskelijoille annettiin käteen myös realismia. Kaikki managerit eivät synny yhtä onnellisten tähtien alla kuin ruotsalaiset. Alan tylyt käytännöt tehtiin koulutuksen kuluessa moneen kertaan selviksi. Pikkuhiljaa kurssin kestäessä selvisi se, kuinka pieni todennäköisyys on saada työvoitto suuressa maailmassa keikkailemalla. Läpi mennään todennäköisemmin yhdellä iskusävelmällä ja sen jälkeen tasapainotellaan unohdusta vastaan.

Managerin kannalta tämä realismin tiedostaminen saattaa olla myös moraalinen ongelma. Onko managerin rooli luoda ja ylläpitää muusikon unelmia vai olla rehellinen ja todeta milloin jommankumman olisi syytä siirtyä muihin töihin? Itseensä uskova ja muutenkin uskottava asiainhoitaja on varmaankin jotain tuossa välimaastossa. Tavoitteena kaikilla on tietenkin päästä nopeasti eroon noin triviaaleista kysymyksistä sille tasolle, missä managerin ja taiteilijan edut ja kyvyt ovat jotakuinkin yhteismitalliset.

Koulutusohjelman jälkeen markkinoilla on siis parikymmentä nälkäistä musiikin viejää valmiina näyttämään kykynsä. Teoriassa näin, mutta jo lähtiessä monen intresseissä oli muu ura kuin henkilökohtaisen taiteilijamanagerin. Vaikka kaikki eivät aktiivista manageritoimintaa tulekaan harjoittamaan, on koulutuksen läpikäynti varmasti tuonut tiettyä kilpailuetua esimerkiksi ohjelmatoimistoalan yrittäjille. Kaikenkaikkiaan on toivottavaa ja todennäköistäkin, että kurssin aikana saadut tiedonjyvät ja ahaa-elämykset tulevat suodattaen sirotelluksi otolliseen maaperään tavalla tai toisella. Jos näin voidaan välttää muutama tyypillinen epäonnistuminen, on kai jo jotain saavutettu. Menestykset tulevat sitten vuorollaan.

Muusikkojen liiton kannalta manageritoimintaa voidaan tarkastella ainakin kahdelta kannalta. Yhtäältä voidaan katsoa, että alalle on tullut yksi uusi välikäsi, joka artistin etujen ohella joutuu ajamaan myös omaa etuaan. Voidaan myös toivoa, että henkilökohtainen manageri tuo todellista lisäarvoa ja antaa muusikoille lisää neuvotteluvoimaa esimerkiksi suhteessa levytuottajiin. Varmaa on jo se, että levy-yhtiöt ovat huomanneet managerikoulutuksen vaikutuksia sopimusneuvotteluissa. Toisaalta myös liiton lakiosasto on saanut pohdittavakseen muutamia kurssilaisten sopimusehdotelmia muusikoille. Seuraavassa lehdessämme lakimiehemme käsittelevätkin managerisopimusten kiemuroita.