Juki Välipakka

Phil Harmonic Orchestra iski itse hakemaansa saumaan

Phil Harmonic Orchestra on jo lähes vuoden verran tarjonnut pääkaupunkilaisille harvinaista herkkua; vakituisen klubin, jossa soi seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentäluvun hitit; disko, ja muu bilemusa. Klubi alkoi viime vuoden lokakuun seitsemäs, ja loppui elokuun viimeinen päivä. Toiminta käynnistyi ravintola Königissä, ja jatkui sittemmin Raffaellon terassilla. Harvinaista tässä on ollut paitsi pitkäkestoisuus, myös se, että klubin musapuolen on hoitanut yksi ja sama bändi.

Yhtyeen laulusolisti Anssi Känsälä on muusikko/laulaja, joka uskoo tekemisen monipuolisuuteen, laatuun, ja oikeaan kohdistamiseen.

Vahingossa alkuun

Phil Harmonic Orchestran ei suinkaan ollut aluksi tarkoitus olla mikään disko-klubibändi.

- Kesällä -98 perustettiin tällainen bändi. Tarkoitus oli tehdä sellainen brittipoppi-juttu, ja alettiin tehdä omia biisejä. Jostain syystä se juttu ei vain oikein lähtenyt, niin kuin jotkut jutut ei vain lähde. Mutta kun meillä oli nyt hyvä bändi kasassa, niin alettiin miettiä sille töitä, toteaa Anssi Känsälä. Yhtyeen muiksi jäseniksi tulivat Kustaa Kantelinen, kitara ja laulu, Kristian Molina, koskettimet ja laulu, Jari Leino, basso, ja Kai Jokiaho, rummut.

- Sitä työsarkaa sitten miettiessä tuli ajatus, että perustetaan klubi. 80-luku oli silloin jo ikään kuin pinnalla, ja ajateltiin että se varmaan menisi yleisöön juuri silloin. Ja bändin pojat on kaikki ollut enemmän tai vähemmän nuoria 80-luvulla, ja sieltä löytyi paljon biisejä joita oli tullut kuunneltua ja jorattua. Niin ajateltiin että niitä olisi varmaan myös kiva soittaa.

- Paikkaa etsiessä löytyikin sitten tämä König, jossa oli samankaltaista ajattelua siitä mitä ne haluaisi. Klubi perustettiin, ja ensimmäisenä iltana huomasimmekin soittavamme pääasiassa 70-luvun musaa 80-luvun sijaan! Mutta se toimi hyvin niinkin, ja muut vuosikymmenet on sitten pikkuhiljaa tulleet mukaan.

- Eli se tapahtui lähes vahingossa, niin kuin hyvät jutut aina tahtoo tapahtua vähän itsestään. Musiikkia ei ehkä voi sillä tavalla pakottaa, vaikka tietty suunnitelmallisuus onkin hyvästä.

Näkemys ja saundi

- Meillä oli jo alusta alkaen sellainen näkemys, että sen pitäisi myös saundata hyvältä. Mua on pitkän aikaa ottanut päähän sellainen asia, että muusikot tekee kyllä hyviä juttuja ja soittaa hyvin, mutta se lopputulos ei useinkaan kuulosta hyvältä.

- Ei olekkaan hyvä soundi, balanssit on pielessä. Kaikki ei kuulu, jotain tulee liian lujaa. Mulla oli pyrkimyksenä että tehdään hyvää musaa silleen, että kaikki elementit tulee esiin. Ja on viimeisen päälle funtsattu mitä se on.

- Loppujen lopuksi jos harkitsee tarkkaan sen mitä haluaa, niin aika vähällä kamamäärällä pystyy hoitamaan klubikeikan sillä tavalla että se saundi on hyvä. Ja isoimmissa mestoissa on aina yleensä PA. Meillähän ei ole keikoilla miksaajaa, vaan mä itse hoidan sen lavalta. Tämä on ollut kehittävää myös siinä mielessä, kuittaa Känsälä.

- Kamat meillä on ollut lainassa Muusikkojen liitolta, siitä liitolle suuri kiitos! (Muusikkojen liitto lainaa äänentoistolaitteita liiton jäsenille ilmaiseksi, toim.huom.)

- Usein ihmisiä on kummastuttanut se kokonaissaundi, mikä joissakin tapauksissa on parempi kuin se millä dj soittaa levyjä samassa paikassa. Tämä luo sellaisen omituisen käsityksen, että meiltä tullaan kysymään miksi pitää olla noin paljon kamaa lavalla, kun tää tulee kuitenkin nauhalta, nauraa Känsälä.

- Olen ollut, kumma kyllä, huomaavinani, että tämä on sellainen uusi asia joka kummastuttaa ihmisiä. Jotkut ei alkuunkaan usko, että bändi voi kuulostaa sellaiselta livenä ilman nauhaa, ja jotkut jopa pelästyy sitä.

- On kokemuksia, että ollaan oltu jossain diskomestoissa soittamassa sitä samaa musaa mitä dj:kin soittaa, mutta kukaan ei kuitenkaan joraa. Se on jotenkin niin epätodellinen fiilis että se onkin bändi, joka vetää livenä. Sitten kun dj alkaa soittaa, niin lattia täyttyy. Se on hieman ristiriitaista.

Kysymykseen yksi yhteen soittamisesta Känsälä vastaa seuraavasti:

- Määrättyjä biisejä on mun mielestäni tarpeellista vähän kopioida. Kun puhutaan esim. Bee Gees:istä, niin ei sitä oikein voi bassolla laulaa sitä Stayin Alivea. Kyllä siinä pitää olla se määrätty klangi, Känsälä toteaa.

- Se on se biisin soundi, yksi osa sitä. Joissakin biiseissä määrätynlainen laulusaundi on niin tärkeä osa sitä biisielementtiä. Ja se vaatii sitten vähän pähkäilyä että sen saa kohdalleen. Sitten on biisejä joissa ei sävellaji eikä laulusoundi ole niin ratkaiseva, niin sen voi vetää mistä vaan.

Usein kappaleiden orkestraatiot ovat vaatineet hieman mietintää.

- Tietysti jos ottaa kaikenlaisia diskobiisejä jotka on orkestraatioltaan aika isojakin, pillejä ja muuta, ja meitä on vain viisi jätkää jotka soittaa, niin täytyy tehdä kompromisseja, Känsälä kertoo.

- Jotkut on sitten ihmetelleet että mitä järkeä on soittaa biisejä yksi yhteen, vaikka me ei niitä sillä tavalla täysin soitetakkaan. Mutta kyllä tietysti pohjalla on ajatus siitä miten se on alunperin tehty, tai joku hyvä versio. Tai sitten on tehty oma versio.

Monipuolisuus kunniaan

Pojat ovat saundin lisäksi joutuneet miettimään myös sovitusasioita.

- Kovasti kehittäväähän näiden juttujen funtsiminen noin sovituksellisessa mielessä on ollut, Känsälä toteaa. Esimerkiksi se, miten biisi jossa on ollut pillisektio saadaan toimimaan hyvin ilman sitä. Ja kun meillä on tuota stemmalauluakin, niin sitä on joutunut oikeasti miettimään niitä tärkeimpiä ääniä.

Yhtyeen jäsenten monipuolisuus on varmasti myös yksi sen valtteja. Useammat soittajat myös laulavat, ja Anssi soittaa myös saksofonia, kun tarvitaan hieman puhallinsaundia. Mikään mestari hän ei kuitenkaan väitä olevansa. Soiton takana on kuitenkin tietty ajatus.

- Erinomaisen hyvä asia on mielestäni sekä koulussa että työelämässä nykyään yhä enemmän virinnyt ajatusmaailma, että voi tehdä eri asioita. Vaikka ei olisikaan maailman paras. Soittajat on alkaneet laulamaan, kitaristit ja rumpalit ja muut. Ja sitä ei katsota karsaasti, vaan se on hyvä juttu että on monipuolisia tyyppejä.

- Muualla maailmassa, Ruotsissakin, tätä on tehty jo maailman sivu. Jos joku vaan pystyy tekemään sen riittävän hyvin siinä kontekstissa niin että se palvelee sitä musaa, niin se on hyvä juttu. Ei tarvitse olla maailman huippu siinä lisäjutussaan saadakseen sen toimimaan.

Kohdeyleisö ja vierailijat

Kun kerran alkuun päästiin, päättivät pojat hoitaa asian viimeisen päälle. Klubille suunniteltiin myös nimekkäitä vierailijoita.

- König oli hyvä paikka aloittaa tällainen toiminta, koska se on kuitenkin suhteellisen pieni, kertoo Känsälä.

- Ei tullut sitä ongelmaa johon klubit usein voivat kaatua, että se on vaikea täyttää. Ihmiset kerääntyvät aina sinne missä on sellainen fiilis että on paljon jengiä ja hyvä fiilis.

- Me mietittiin kyllä tosi tarkkaan kaikki myös sen mukaan minkälainen asiakaskunta Königissä oli. Miltä bändin pitäisi näyttää, miltä sen pitäisi kuulostaa. Samalla mietittiin myös sitä minkälaisia vieraita sinne haluttaisiin.

Alkukankeuden jälkeen asiat lähtivätkin rullaamaan.

- Muistan sen alun, se meni silleen että jengi katto, niin kuin Hesassa ja Suomessa on tapana, ettei reagoida mihinkään vaikka tykättäisiinkin. Ja kun paikka on todella pieni, niin että kaikki kuuluu todella hyvin, niin se ilmeisesti hämäsi.

- Ekoilla keikoilla kävi niin, että kun me soitettiin, niin jengi kävi dj:ltä tilaamassa, että voisitko soittaa seuraavaksi sitä ja sitä. Ja se joutui sanomaan, että sori, en mä nyt soita, vaan se on toi bändi!

- Sen alkuhämmästyksen jälkeen se juttu kyllä ostettiin hyvin. Jengi tuumasi että tää on kiva baari, nää on hittejä, toimii hyvin. Aluksi kävi jotain kolkyt henkeä illassa, mutta sitten rupesi tulemaan tosi paljon porukkaa. Lopussa oli kolmattasataakin henkeä.

- Kaikki toimi hyvin, se ikäjakaumakin oli hyvä siinä paikassa sitä musiikkia ajatellen. Ja se toimi siksi, koska kaikki oli suunniteltukin juuri niin. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Kyllä se koko juttu funtsattiin ihan asiakkaiden päänmenoksi.

- Se opetti sen, että kaikki asiat, musakin, kannattaa sillä tavalla hyvässä mielessä tuotteistaa. Sillä en usko että kukaan soittaja haluaa kelata sitä juttuaan tyhjille seinille. Mitä tahansa sitten tekeekin, niin kannattaa tehdä se sellaiseen paikkaan ja sellaisella kontaktilla, että sinne tulee jengiä. Sitten on kaikilla tosi kivaa. Meillä se kyllä onnistui. Vuoden aikana on saatu aika kivasti nimeä ja hyviä kontakteja.

Nimekkäiden vierailijoiden saaminen oli taas oma lukunsa.

- Alussa oli hankalaa hankkia niitä vieraita, kahdesta syystä, luettelee Känsälä. - Toinen oli se, että me oltiin uusi bändi, jota kukaan ei ollut juuri kuullut. Vaikka me tunnettiin henkilökohtaisesti monia laulajia, niin aina kun on uusi bändi ja uusi klubi, niin solistien saaminen on vähän vaikeeta koska kukaan ei oikein tiedä siitä vielä mitään. Ensimmäinen puoli vuotta oli aika tuskaa, kun kaikki sanoi että, no, pitää nyt kattoo...

- Toinen vaikee puoli oli se, että musa oli kuitenkin aika rajattua, tämmöistä top 40, diskoa, ja sellaista. Niin niitä laulajia jotka pystyy, tai haluaa, vetämään sitä uskottavasti, on Suomessa aika vähän. Ainakin tällainen fiilis mulle tuli, että piti oikein alkaa miettiä että ketkä olisi sopivia.

- Kyllä niitä sitten alkoi tulla. Ja kun sana rupesi kiertämään, että ne osaa ihan soittaa, niitten kanssa voi mennä keikalle, niin helpotti.

- Vierailijoinahan on sitten ollut Aki Sirkesalo, Sami Saari, Tasannon Minna ja Mamba perkussioissa, Gloria Estefan prokkiksessa, Laura Voutilainen, Veeti, Nisa Soraya ja Taikapeilin molemmat tytöt.

Show ja sen jatko

Yhtyeen keikalla vakuutti paitsi äänentoisto, myös hyvä ja rento lavameininki. Yleisö tuntui nauttivan poikien heilumisesta ja Anssin stand-up komiikkamaisista juonnoista. Känsälä näkee mahdollisuuden ilonpitoon lavalla seurauksena hyvin onnistuneesta jutusta.

- Onnellinen tilanne on se, että kun on riittävä määrä keikkaa, niin pystyy pitämään vakiokokoonpanon. Sitten kun soitetaan pitkään kimpassa, niin jutut vakiintuu. Ja kun homma alkaa kulkea, niin pystyy kiinnittämään huomiota siihen lavameininkiin. En mä ole hirveästi analysoinut meidän tapaa esiintyä, kun se on kuitenkin niin spontaania, mutta kyllä sitä aina pistää itsensä likoon. Se on kuitenkin aika humoristista eikä sellaista ryppyotsaista, koska musakin on sellaista happy-disko-meininkiä. Kivaa on ollut, ja varsinkin noilla terassikeikoilla ihmiset on poikkeuksellisen hyvin lähteneet mukaan.

Syksystä Königiin on suunnitteilla muuta, ja pojat ovat hakemassa uutta juttua.

- Tästä eteenpäin etsitään kuumeisesti paikkaa, missä jatketaan klubia syksyllä. Jos kaikki menee putkeen, niin se on varmaan löytymässäkin. Ja aika hyvät firmakontaktit on tullut Raffaellon ja Königin kautta. Toiveissa on että sellaiset satakunta keikkaa saataisiin tänä vuonna tehtyä Hesassa. Sellaisen puolivuotiskatsauksen valossa ollaan ihan hyvässä jamassa.

- Näitä klubejahan on tässä kaupungissa aika harvassa, ja mäkin puolitoista vuotta sitten ajattelin, että ei tähän kaupunkiin saa vakituisesti keikkaa. Mutta nyt se on sitten todistettu, että se onnistuu, kun vaan vähän miettii, hymyilee Känsälä.