Musiikki matkalla maailmalle

Jouni Nieminen

Teosto järjesti syyskuun alussa iltapäiväseminaarin musiikkiviennistä. Aiheesta on nähty vuosien varrella tilaisuus jos toinenkin ja alustajien ilmeet käyvät kerta kerralta aurinkoisemmiksi. Tällä kerralla päästiin kertaamaan viime vuosien vientimenestyksiä ja lisäämään listaan muutamia uusia nimiä. Tutun asian kertausta oli jopa häiritsevässä määrin, mutta varsinaisena tavoitteena olikin saada sanomaa läpi paikalle kutsutuille monilukuisille valtionhallinnon edustajille.

Alan toimijoiden tähtäimessä on tällä kerralla saada valtio satsaamaan musiikkivientiin. Päällimmäisenä ei tällöin ole omaehtoisen kulttuurin esittely, vaan kylmä kaupanteko siinä kuin vaikkapa selluloosankeittäjillä. Sitä tuotetaan ja myydään, mikä käy kaupaksi. Jos samalla voidaan rakentaa kansallista identiteettiä, on se hyvä lisä juhlapuheisiin. Identiteettiä on rakennettu matkapuhelimillakin, joten miksipä ei menestyvillä kulttuurituotteilla. Alustuksista päätellen musiikkiviennillä tarkoitetaan lähinnä äänilevymusiikin kauppaa.

Vientitutkimus

Tilaisuudessa julkistettiin myös Music Export Finland-koalition tilaama tutkimus suomalaisen musiikin vientituloista vuonna 2001. Tarkempaa tutkimustietoa aiheesta on ollut ainoastaan vuodelta 1999. Tämänkertaiseen esitykseen pyrittiin kartoittamaan myös suomalaisten muusikkojen ulkomaan keikkojen esiintymistulot. Ruotsissa vastaavaa informaatiota on haettu vuosittain vuodesta 1997 alkaen Export Music Sweden-yhteenliittymän toimesta. Nyt julkistettu tutkimus pohjautuu jossain määrin ruotsalaisten käyttämään metodiin. Tutkimuksen johtajana on toiminut Sami Vehkaluoto Media Clever Oy:stä.

Eri mediat ovat ehtineet julkaista tutkimuksen pääkohdat, joiden mukaan suomalaisen musiikkiviennin arvo vuonna 2001 oli yli 15 miljoonaa euroa ja että hyödykkeiden viennin arvo oli yli nelinkertaistunut vuoteen 1999 verrattuna. Kasvua selittää lähinnä muutaman artistin erinomainen menestys ulkomailla vuoden 2000 aikana sekä tasaisesti lisääntynyt äänitteiden lisensiointi. Myös tekijänoikeuskorvausten on uutisoitu kasvaneen vastaavalla tavalla, mille tutkimuksesta ei täysin löydy vahvistusta. Esiintymistuloille ei ollut aiempaa tutkittua vertailutietoa.

Musiikkiviennin kategoriat

Tutkimus jakaa musiikkiviennin kolmeen kategoriaan, jotka ovat hyödykkeet, palvelut ja tekijänoikeuskorvaukset. Hyödykevienti (n. 7,2 me) koostuu lähinnä ääniteviennistä joko lisensioituina tai fyysisinä kappaleina. Tähän on tosin eksynyt toista miljoonaa euroa suorien kustannussopimusten tuloja, joiden paikka olisi pikemminkin tekijänoikeuskorvauksissa. Artistien suoria sopimuksia ulkomaille ei ole tässä huomioitu, koska tulot niistä ovat olleet vähäisiä vuonna 2001. Äänitemyynnin tai lisensioinnin kappalemääriä ei ole selvitetty, joten yksikkökohtaista vientituloa ei tiedetä.

Palveluiden vienti (n. 3,5 me) koostuu suurimmaksi osaksi esiintymisistä ulkomailla. Noin 400.000 euron osuus palveluista tulee videotuotantojen viennistä. Toisin kuin ääniteviennin sarake, joka tarkoittaa Suomeen saakka tullutta nettotuloa, sisältyy esiintymistuloihin myös kaikki näistä vähennettävät kulut. Koska ulkomaan esiintymisten kulurakenne on tyypillisesti raskas, saadaan ainoastaan pieni osa laskutuksesta lopulta esiintyjän kotimaiselle pankkitilille. Esiintymistulojen arviointi on ollut vaikein osio tässäkin tutkimuksessa. Erityisesti on mainittu se, että suuri osa menestyneimmistä vakavan musiikin artisteistamme on kirjoilla ulkomailla, eikä vientituloja heidän toimistaan tuloudu Suomeen.

Tekijänoikeuskorvaukset (n. 4,7 me) syntyvät tekijänoikeusjärjestöjen (Teosto, NCB, Gramex) sekä suoraan musiikkikustantajien kautta tulevasta tulosta. Kun hyödykekategoriaaan eksynyt kustannustulo siirretään omalle paikalleen, nousee tekijänoikeuskorvausten osuus 6 miljoonaan euroon ja hyödykkeiden osuus putoaa vastaavasti niukasti alle 6 miljoonan euron.

Miten vientitutkimusta luetaan?

Ensimmäinen versio ruotsalaisesta tutkimuksesta pyrki jakamaan saadut vientitulot eri sektoreille, joita edustivat mm. luova sektori (taiteilijat ja tekijät), tuotantosektori ja myyntisektori. Suomalainen tutkimus ei varsinaisesti erittele näitä, mutta liitetiedoista nähdään esimerkiksi se, että lähes kuuden miljoonan äänitetuloista kertyy vajaan miljoonan artistirojalti. Tuosta voidaan johtaa artistien keskimääräistä osuutta mm. lisenssitulojen jaosta.

Esiintymisten bruttotuloista on erittäin vaikea johtaa artistien tulo-osuutta, mutta esitän (kenties ylioptimistisen) arvion, jonka mukaan esiintymisiin kohdistuvasta 3,1 miljoonasta eurosta kotiutuisi lähdemaan verottajan sekä eri välikäsien ja kuluerien jälkeen suomalaisille artisteille miljoona euroa. Tekijänoikeuskorvauksista esittäville taiteilijoille kuuluu ainoastaan osa Gramexin ulkomaantulosta, joskin suurin osa siitä, arviolta lähes 400.000 euroa. Näillä tiedoilla ja oletuksilla esittävien taiteilijoiden osuus vientituloista on alle 2,5 miljoonaa euroa

Ulkomailta saadut tekijänoikeuskorvaukset syntyvät suurimmaksi osaksi teosten hyödyntämisestä. Tekijät jakavat 5,5 miljoonaa euroa omien tai ulkopuolisten kustannusyhtiöiden kanssa jossain suhteessa. Merkittävä osa tekijänoikeuskorvauksesta on klassisen musiikin osuutta, joka lienee perinteisesti tuonut suurimman osan Teoston ulkomaantulosta. Viime vuosina kevyen musiikin osuus on voimakkaasti kasvanut. Säveltäjät ja sanoittajat pärjäävätkin musiikkiviennissä hyvin jos verrataan esittäjiin.

Loppuosa vientitulosta (n. 7 me) jakaantuu pääasiassa levy-yhtiöille (n. 4,6 me), videotuotantoyhtiöille, äänitevalmistamoille, ohjelmatoimistoille sekä esiintymisten osalta myös ulkomaisille yrityksille.

Uhkakuvia

Kun ensimmäisen aallon menestyjät kevyessä musiikissa olivat tehneet levytyssopimuksensa suomalaisten yhtiöiden kanssa, saattaa tilanne muuttua jatkossa. Kun näitä sopimuksia neuvotellaan uudelleen, näyttää siltä, että suomalaisilla yhtiöillä ei ole resursseja kilpailla esimerkiksi ennakoiden suuruudella. Toisen aallon menestyjissä on jo niitä, joiden ulkomaan menestys on alusta lähtien johdettu ulkomaisista yhtiöistä. Suomeen kotiutuva tulo onkin tällöin tekijöiden ja esittävien artistien rahaa. Myös Teosto ohittuu helposti tässä käytännössä kun tekijät perustavat omia kustannusyhtiöitä ja solmivat alikustannussopimuksia ulkomaisten kustantajien kanssa.

Epävarmaa on sekin, kulkeutuuko taiteilijoidenkaan raha koskaan Suomeen saakka. Tästä on siis jo esimerkkejä klassisen musiikin puolelta. Ruotsissa myös kevyen musiikin menestyjät ovat löytäneet Euroopankin sisältä löytyvät veroparatiisit ja konsulttiapua lienee saatavissa myös Suomeen siinä vaiheessa kun tarve on todellinen. Kyseessä on täysin laillinen ja rationaalinen liike yksittäiselle taiteilijalle, joskin kansantalouden vientitulojen kannalta haitallinen ja harmittavan helppo.

Yritystukea vai taiteilijatukea?

Tällaisenaan vientitutkimus täyttää varmasti hyvin sille asetetut tavoitteet ja toimii esittelynä valtionhallintoon päin kun lähdetään neuvottelemaan vientituesta toimialalle. Tuleviin versioihin toivoisi tarkempaa erittelyä siitä, keiden tileille vientieurot kotiutuvat ja kuka tekee raskaan työn tien päällä päivärahapalkalla. Heikoimmillaan tuleva vientituki kohdistuu pelkästään levy-yhtiöille ja sitä kautta messuvierailuihin ja artistien yksittäisiin showcase-esiintymisiin. Esittävät taiteilijat saavat tämänkin jälkeen tehdä hiljaista vientityötä keikoillaan ennakkorojaltien varassa.

Linkkejä:

Vientitutkimus pdf-muodossa: www.musexfinland.fi

Ruotsin tutkimukset: www.exms.se

Referaatti ruotsalaisesta tutkimuksesta suomeksi:
www.muusikkojenliitto.fi/sml/muusikko/muusikko_2000/8_ruotsin_mus.html

Maailmanvalloituksen ongelmia: www.muusikkojenliitto.fi/muusikko/muusikko_2001/6-7_valloitus.html