SOMERJOEN JUTTU VIETIIN PÄÄTÖKSEEN

Vuosikausia vireillä ollut ja useita oikeudenkäyntejä poikinut juttu Rauli "Badding" Somerjoen saamatta jääneistä rojalteista päätettiin osapuolten väliseen sovintoratkaisuun. Tapausten kulku on oma lukunsa levy-yhtiöiden ja taiteilijoiden yhteisessä taloushistoriassa. Asiaa on selostettu tarkemmin lokakuun 2001 Muusikko-lehdessä.

Liitto ryhtyi vuonna 1998 selvittämään Rauli "Badding" Somerjoen oikeudenomistajien pyynnöstä rojaltien maksamiseen liittyviä epäselvyyksiä vuosilta 1989-1998. Näytti siltä, että Baddingin levy-yhtiö A.A.B. Tuotanto Oy ei ollut maksanut rojalteja asianmukaisesti. Yhtiöllä ei käytännössä ollut tuotantotoimintaa enää 1990-luvulla. Yhtiön kirjanpitoa ja hallintoa hoidettiin käytännössä ns. läheisyhtiö Polarvox Oy:n toimistossa. Rojaltien maksamisesta ei saatu selvyyttä vapaaehtoisin keinoin, ja liitto myönsi oikeudenomistajille oikeusavun. Jutun alkuvaiheessa pantiin vireille kaksi oikeudenkäyntiä AAB:tä vastaan. Toinen oikeudenkäynti koski yhtiön vuonna 1989 tekemää rojaltitilitystä ja toinen tilittämättä olevia vuosia 1989–1998.

AAB osoitti ensimmäisessä oikeudenkäynnissä maksaneensa vuoden 1989 tilityksen mukaiset rojaltit viivästyskorkoja lukuun ottamatta. Toisessa oikeudenkäynnissä kävi selväksi, että rojalteja ei ollut tilitetty eikä maksettu vuosilta 1989-1998. Yhtiön kaupallinen taival oli näihin aikoihin jo päättynyt yhtiön myytyä keväällä 1998 kataloginsa Love Kustannus Oy:lle. AAB haki itsensä konkurssiin oikeudenkäynnin aikana, ja toiveet saada rojaltit maksuun näyttivät karkaavan.

Nyhjätään tyhjää...

Konkurssipesässä ei ollut varoja konkurssin jatkamiseen. Katalogin myynnistä saatu kauppahinta oli jo jaettu eräille ns. läheisyhtiöille, joiden saatavien panttina masterit olivat olleet. Yhtiöllä ei ollut muuta omaisuutta. Konkurssipesän suurimpia velkojia olivat liitto ja Baddingin oikeudenomistajat.

Yleensä varattomien pesien konkurssit raukeavat, koska kukaan velkojista ei halua ottaa maksettavakseen selvittelykuluja. Tässä tapauksessa liitto ja oikeudenomistajat kuitenkin ottivat vastatakseen konkurssipesän selvittelykuluista ja päättivät velkojainkokouksessa jatkaa rojaltisaamisia koskevaa oikeudenkäyntiä. Riski oli melkoinen, koska vastaajayhtiö oli konkurssissa ja rahaton. Tuloa tuottava omaisuus eli masterit oli ehditty jo myydä.

Oikeudenkäynnissä AAB tuomittiin maksamaan vaaditut rojaltit pääosiltaan ja liiton oikeudenkäyntikulut. Pesä tyytyi päätökseen, koska asetelma oli mikä oli. Isoimmat velkojat eli liitto ja perikunta toisin sanoen päättivät, etteivät jatka oikeudenkäyntiä itseään vastaan omalla kustannuksellaan. Varsinainen pulma pysyi: miten saada rojaltit maksuun ja katetta kuluille.

Konkurssissa olevaan yhtiöön on mahdollista saada ns. takaisinsaantikanteilla varoja takaisin, mikäli voidaan osoittaa, että yhtiö on tehnyt oikeustoimia, joilla on sopimattomasti suosittu jotakuta velkojaa muiden kustannuksella. Erityisen tarkkana ollaan ns. läheisyhtiöiden oikeustoimissa, koska niissä on kyse yhtiöistä, joissa samat henkilöt ovat vaikutusvaltaisessa asemassa. Konkurssipesä käynnistikin kolme takaisinsaantioikeudenkäyntiä, joilla pyrittiin samaan erinäisiltä AAB:n läheisyhtiöiltä takaisin konkurssipesään AAB:n katalogin myynnistä saatu kauppahinta. Love Kustannus Oy:n – myös läheisyhtiö – maksama kauppahintahan jaettiin heti kaupan jälkeen kolmelle muulle AAB:n ns. läheisyhtiölle.

AAB:n tarina päättyy

Pitkä ja monivaiheinen riita on nyt päätetty osapuolten välisellä sovintosopimuksella. Näin saatettiin myös AAB:n konkurssipesä lopettaa.

Miika Tarhio
liiton lakimies

Aiheesta aiemmin kirjoitettua: