Vanha ja uusi Johanna - levymerkin tarinaa

Jouni Nieminen

Vuosikausia kestänyt Rauli Badding Somerjoen ja A.A.B. Tuotanto Oy:n välinen rojaltiepäselvyys on viimeinkin sovittu edellisen sivun jutun mukaisesti. Rojaltisotkuja selvitettäessä liiton arkistoihin on kertynyt huomattava määrä aineistoa myös A.A.B. Tuotantoon liittyvän Johanna-levymerkin käytännöistä ja sen taustalla vaikuttaneista yhtiöistä. Ajankohtaisen aiheen varjolla valotettakoon tässä myös siihen johtaneita vanhempia tapahtumia vaikkapa äänilevykeräilijöille tiedoksi.

Love Recordsin mentyä konkurssiin vuonna 1979 jatkoi kukin sen kolmesta nokkamiehestä äänitetuotantoa oman yhtiönsä ja levymerkkinsä kautta. Otto Donnerin levymerkki oli Ponsi, joka jatkoi Loven linjaa mm. julkaisemalla vasemmistolaisen laululiikkeen musiikkia. Christian Schwindtin Kompass oli kanava erityisesti jazzille ja ruotsinkielisille artisteille. Atte Blomin luotsaama Johanna oli Loven jälkeläisistä kuitenkin eniten "ajan hermolla" ja se satsasi tuolloin nousussa olleeseen uuden aallon rock-musiikkiin. Moni Loven loppuaikojen punk-bändi jatkoikin levytysuraansa luontevasti tutussa ympäristössä Johannalla.

Johanna-levymerkki vaikutti vuosina 1979-84 ja julkaisi Poko Rekordsin ohella merkittävimmät kotimaiset rocklevyt tuona ajanjaksona. Johannan julkaisuihin mahtuu niin Pelle Miljoonan suurimmat myyntimenestykset ja Agentsin ensilevytykset kuin myös epäkaupallisempaa taideosastoa esimerkkinä Edward Vesalan ja Arto Mellerin Mau Mau. Kulttuurisesti Johanna-levymerkin merkitys on kiistaton ja hyvin linjassa edeltäjänsä kanssa. Toistuvien taloudellisten ongelmien vuoksi julkaisutoiminta jäi valitettavan lyhytaikaiseksi.

Johanna Kustannus Oy
(numero 1)

Johanna-levymerkin julkaisutoiminta aloitettiin kesällä 1979. Ensimmäinen julkaistu single oli pihtiputaalaisen Ratsia-yhtyeen Lontoon skidit (JHNS 101) ja pitkäsoitto Tuomari Nurmion ja Köyhien Ystävien Kohdusta hautaan (JHN 2001). Tuotantoyhtiö levymerkin takana oli tuolloin nimeltään Musiikki- ja kirjatoimisto P. Karhu Oy. Levyjen etikettitiedoissa tuottaja kuitattiin yleensä maininnalla Johanna/P.Karhu Oy. Yhtiön koko nimi löytyy joidenkin yhtiön julkaisemien kirjojen kustantajatiedoista. Johanna-merkin ohella yhtiö julkaisi muutamia levyjä Karhu-merkin alla. Tuotettujen nimikkeiden määrät olivat kaikenkaikkiaan kunnioitettavat. Esimerkiksi vuonna 1981 yhtiö julkaisi noin 40 äänitettä.

Aluksi yhtiö ei toiminut julkaisemiensa levyjen musiikkikustantajana, vaan alkuvaiheessa kustantajana oli Love Recordsin konkurssin ulkopuolelle jäänyt Love Kustannus Oy. Tuotantoyhtiö ryhtyi myös omien äänitteidensä musiikkikustantajaksi vuodesta 1981 alkaen.

Yhtiö muutti nimensä Johanna Kustannus Oy:ksi kesällä 1982. Tällä nimellä ei kuitenkaan ehditty toimia kauaa tuottajana, sillä syksyllä 1982 Johanna-merkin julkaisujen tuottajatietoihin alkoi ilmestyä muita yhtiöitä. Yksittäisten äänitteiden tuottajatiedoissa esiintyivät mm. yhtiöt Ralf Örn Pop ja Rockadillo, kunnes tuotantoyhtiöksi vakiintui uusi yhtiö.

Tuotantoyhtiöksi A.A.B. Tuotanto Oy

Loppuvuodesta 1982 lähtien Johanna-merkin tuotantoyhtiöksi tuli A.A.B. Tuotanto Oy, jolla oli osittain sama omistus kuin Johanna Kustannus Oy:llä, mutta myös omistusyhteyksiä Polarvox- ja Finnvox-yhtiöihin. Johanna Kustannus Oy jatkoi kustannusyhtiönä ja toimi useimpien A.A.B. Tuotannon julkaisemien äänitteiden musiikkikustantajana.

AAB julkaisi Johanna-merkin äänitteitä parin vuoden ajan vuosina 1982-84. Tuona aikana yhtiön katalogiin kertyi kolmisenkymmentä pitkäsoittoa. Artistit olivat pitkälti samoja kuin edeltäjällä, esimerkkeinä Pelle Miljoona, Tuomari Nurmio ja Dave Lindholm. Viimeinen AAB:n tuotanto Johanna-merkillä oli Rauli Badding Somerjoen Rakkauden kiertokulku (JHN 3039). Myös Johanna Kustannus julkaisi vielä muutaman levyn Johanna-merkillä vuonna 1984. Viimeiseksi jäi Sleepy Sleepers-taustainen Tohtori Pöhön aerobix (JHN 2512).

Ensimmäinen konkurssi

Muutamat Johannan alkuvuosien julkaisuista olivat suuria myyntimenestyksiä. Kultalevyraja oli tuolloin 25.000 kappaletta ja tähän ehti yltää kolme Johanna Kustannus Oy:n julkaisua. Menestyksien ohella julkaistiin paljon korkeatasoista, mutta marginaalista musiikkia, joka ei kattanut kustannuksiaan.

Studioyhtiö Topsonic Ky esitti Johanna Kustannus Oy:lle konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noin 260.000 markan saatavista kesäkuussa 1984. Yhtiön konkurssikäsittely aloitettiin Helsingin käräjäoikeudessa heinäkuussa 1984 ja yhtiön omaisuus luovutettiin konkurssiin saman vuoden lokakuussa. Taiteilijoiden rojaltisaatavat olivat noin 50.000 mk. Palkkasaatavia oli noin 170.000 mk, joista suuri osa studiotuottajien ja -muusikkojen palkkoja.

Merkille pantavaa oli se, että yhtiön pesäluettelosta ei löytynyt minkäänlaista jälkeä tuottaja- tai kustannusoikeuksista. Toisin sanoen näistä oikeuksista oli luovuttu ennen konkurssia. Oikeuksien siirroista mahdollisesti kertyneitä tuottojakaan ei pesässä juuri näkynyt, vaan pesän kassavarat olivat hyvin mitättömät. Pesän suurin omaisuuserä oli tulevat Gramex-tuotot. Merkittävät katalogit oli siis myyty ja saaduilla varoilla oli kenties maksettu valikoituja velkoja. Eräiden studiotuottajien palkkasaatavia oli maksettu valtion palkkaturvasta aina 31.8.1984 saakka, mutta pesästä ei löytynyt mitään varsinaista tuotosta heidän työpanoksestaan.

Julkaistun katalogin ohella yhtiöstä oli todennäköisesti myyty valmiita masternauhoja, jotka aikanaan julkaistiin muilla yhtiöillä. Tästä kertoo se, että eräät pesän velat voitiin yhdistää sellaisiin tuotantoihin, jotka tulivat ulos muiden yhtiöiden kautta. Tällainen tuotanto oli muun muassa Juice Leskisen livelevy Kuopio-Iisalmi-Nivala, jonka julkaisi Polarvox Oy. Atte Blom jatkoi konkurssin jälkeen äänitetuotantoa Megamania Musiikki Ky:n kautta.

Seuraava konkurssi

Myös A.A.B. Tuotannon julkaisutahti hiipui Johanna Kustannuksen konkurssin ja Blomin uuden yhtiön myötä. Yhtiö lopetti julkaisemisen Johanna-merkillä ja julkaisi uusia tuotantoja hyvin harvakseltaan. Yksi harvoista oli Musta Paraati-yhtyeen kakkosalbumi AAB-merkillä vuonna 1984 (JHN 3037!). Tämän lisäksi yhtiö julkaisi jonkin verran kokoelmia, erityisesti Rauli Badding Somerjoelta. Myöhemmin yhtiön julkaisutoiminta loppui kokonaan ja se keskittyi lisensioimaan katalogiaan muille yhtiöille. Yhtiön toimintaa pyöritettiin käytännössä Polarvox-yhtiön osoitteesta.

Muusikkojen liitto haki yhtiöltä oikeusteitse Rauli Badding Somerjoen rojaltisaatavia vuosilta 1989-1998. Rojaltikiistan kestäessä yhtiö haki itsensä konkurssiin maaliskuussa 2000. Tätä ennen yhtiö oli myynyt koko kataloginsa läheisyhtiö Love Kustannus Oy:lle ja saamillaan rahoilla maksanut läheisyhtiöiden velkoja. Tästä on kirjoitettu yksityiskohtaisemmin mm. Muusikko-lehdissä 4/2000 ja 10/2001 (www.muusikkojenliitto.fi/sml/muusikko/muusikko_2001/10_badding.html).

Kiinnostava yksityiskohta on sekin, että katalogin myymisen aikoihin alettiin suunnitella elokuvaa Rauli Badding Somerjoesta. Elokuvan yhteydessä julkaistu Badding-kokoelma möi yli 60.000 kappaletta.

Johanna Kustannus Oy
(numero 2)

Johanna Kustannuksen konkurssin lopputilitys venyi vuoteen 1989. Kun nimi lakkautettiin kaupparekisteristä, perustettiin välittömästi uusi saman niminen yhtiö. Blomin lisäksi yhtiölle tuli kolme muuta omistajaa. Uusi Johanna Kustannus jatkoi aiemmin perustetun Megamania-yhtiön hengessä. Yhtiön pääasialliseksi levymerkiksi on nyt puolestaan vakiintunut Megamania.

Uudellakaan Johannalla ei ole mennyt taloudellisesti kovin hyvin, vaikka listoilta on löytynyt ajoittaisia huippumyyjiä, mm. Ultra Bra ja Leevi & the Leavings. Yhtiön oma pääoma meni roimasti miinukselle tilikaudella 2000-01. Kesällä 2002 yhtiön osake-enemmistö siirtyi osakeannin myötä Love Kustannus Oy:lle, mitä voitaneen pitää tervehdyttämistoimenpiteenä.

Nimillä kikkailu ja saman nimen pyörittäminen ovat saaneet tietyt tietokannat hieman epävarmoiksi. Suomen äänitearkiston tietokanta antaa Johanna-levymerkin haulla tuloksiksi myös epälukuisen määrän uuden Johanna Kustannuksen tuotantoja. Tietokannan ongelma on tietenkin se, että se ei tunnista levymerkin ja levy-yhtiön eroa. Myös ÄKT:n kultalevytietokanta antaa Johanna-haulla tuloksiksi vanhan ja uuden Johanna Kustannuksen lisäksi eräitä Megamanian ja Pyramidin tuottamia "välikauden" kultalevyjä.

Kannattamaton ääniteala?

Tiettyjä äänitealan toimijoita toistuvasti seuraavat konkurssit saattavat antaa sellaisen signaalin, että äänitteiden julkaisu olisi erityisen kannattamatonta toimintaa. Toimiala onkin varmasti vaikea, ja erityisesti silloin kun kilpaillaan vain kotimaisella tuotannolla monikansallista tuotantoa vastaan. Bisnesmielessä toiminta vaikeutuu edelleen silloin kun halutaan pitää kiinni omannäköisestä julkaisupolitiikasta. Siltikin alalta löytyy monia menestystarinoita yksinomaan kotimaiseen tuotantoon keskittyneistä yhtiöistä. Nykyisessä kilpailutilanteessa nämä ovat tosin vain suupaloja ulkomaisten yhtiöiden ostoslistoilla.

Monille äänitealan konkursseille näyttää olevan yhteistä se, että rahanarvoiset, mutta yleensä taseessa näkymättömät katalogit on siirretty uudelle omistajalle ennen konkurssia. Pesän velkojien on lähes mahdotonta väittää kauppoja alihintaisiksi ja lähteä peräyttämään niitä. Konkurssijuristienkin saattaa olla vaikea mieltää sitä, missä levy-yhtiön todellinen substanssiarvo piilee ja minne se on joutunut. Kun uusia yhtiöitä on perustettu veloista puhdistetuin katalogein, ovat maksajina olleet taiteilijoiden ohella totutusti verottaja ja eläkeyhtiöt. Oma vaikutuksensa tällä on myös alan kilpailutilanteeseen. Alan toimijoille ei liene mikään yllätys, että kannattavimmat levy-yhtiöt löytyvät usein sieltä missä julkaistaan konkursseilla puhdistettua materiaalia.