 6-7/2003
Tangomarkkinoilta Popstarsiin
– sama kaiku on tanssiaskelten
Seinäjoella tanssitaan jo yhdeksännettoista Tangomarkkinat 9.-13. heinäkuuta. Juhlien varsinaisen huipentuman eli kilpailuviikonlopun avaa tänä vuonna SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen. Tangomarkkinoilla vietetään suomalaista kesäjuhlaa aidoimmillaan makkaransyönnin ja paritanssin merkeissä. Suurimman huomion saa kuitenkin tangolaulukilpailu, johon on jälleen selviytynyt 12 toiveikasta finalistia.
Vanhojen merkkien mukaan on yksinoikeudella tangomarkkinakuvioissa toimiva levy-yhtiö Mediamusiikki Oy tarjonnut taas sopimusehdotelmaansa tangofinalisteille. Jokainen kahdestatoista finalistista on saanut tarjouksen harkittavakseen. Sopimus on luonteeltaan yksipuolinen optio, jonka mukaan taiteilija joutuu pahimmillaan odottamaan yhtiön päätöstä levyn julkaisematta jättämisestä kuluvan vuoden loppuun saakka. Kilpailun historia on osoittanut, että levy-yhtiön listoilla on ollut sijaa lähinnä kilpailun voittajille, aina ei heillekään. Optiosopimuksella Mediamusiikki saa varattua pitkän “rauhoitusajan”, jonka kuluessa se voi tehdä oman päätöksensä.
Muun sisältönsä puolesta sopimus on varsin tavanomaista laatua. Se lupaa artistille pienehkön rojaltin siinä onnellisessa tapauksessa, että yhtiö päättää julkaista hänen äänitteensä. Mitään pakkoa allekirjoitukselle ei toki ole, mutta tarjous on houkutteleva jo siksikin, että tuomaristossa ei ole muiden levy-yhtiöiden edustajia. Sopimustarjoukseen on luonnollisesti mahdollista esittää haluamiaan muutoksia, mutta tilanne on siinä määrin herkkä, että uransa alussa oleva taiteilija ottaa helposti paperin annettuna. Kuninkaallisten keikat on puolestaan myyty Auraviihteen toimesta pitkälle eteenpäin, joten siltäkin suunnalta tarjottavaa sopimusta harva kyseenalaistaa.
Kilpailuoikeudellisia ongelmia
Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry teki vuonna 1998 toimenpidepyynnön Kilpailuvirastolle MTV Oy:n toimista kevyen musiikin markkinoilla. Yksi esille nostettu seikka oli MTV:n tuonaikaisen oman levy-yhtiön etuoikeus Tangomarkkinoiden kilpailijoihin. ÄKT:n mielestä yhden levy-yhtiön yksinoikeus niin Tangomarkkinoiden kuin muidenkin MTV3:n televisioimien laulukilpailujen järjestelyihin aiheutti merkittävän kilpailunrajoitteen muille levy-yhtiöille. ÄKT:n tutkintapyynnön mukaan MTV toimi joidenkin musiikkikilpailujensa kohdalla myös “komissiovälittäjänä” siten, että kilpailijat sidottiin yhteistyöhön ulkopuolisen äänitetuottajan kanssa.
Kilpailuvirasto ilmoitti päätöksessään (50/61/98), ettei se ollut saanut näyttöä siitä, että MTV:n musiikkikilpailujen osallistumisehtoihin sisältyisi sitomista, joka olisi vahingollista kilpailunrajoituslain perusteella ÄKT:n pyynnön mukaisesti. Kilpailuvirasto ei tosin välttämättä ollut tietoinen, millaisia papereita kilpailijoille tarjottiin osallistumisehtojen ohella.
ÄKT:n tutkintapyyntö oli tehty levy-yhtiöiden näkökulmasta ja siinä jätettiin painottamatta sitä, millaisen rajoitteen järjestely aiheutti artisteille, joille tarjottiin yksipuolista sitoutumista ja sitäkin vain yhden yhtiön taholta. Yksipuolinen sitoutuminen estää artistia hakemasta levytyssopimusta kilpailevilta yhtiöiltä ja vaikeuttaa täten artistin ammatinharjoittamista. Selvää on myös se, että kilpailujen julkistetut osallistumisehdot ovat jotain muuta kuin se todellisuus, mihin finalistit törmäävät.
Huomionarvoinen seikka on se, että kilpailun nykyiset säännöt eivät kerro mitään mahdollisista sopimustarjouksista. Säännöissä viitataan kuitenkin esikarsinnoissa allekirjoitettavaan sitoumuslomakkeeseen, jonka allekirjoitettuaan artisti on kilpailussa mukana. Sitoumuslomake puolestaan edellyttää artistin allekirjoittavan tarvittaessa levytys- ja ohjelmamyyntisopimuksen tiettyjen yritysten kanssa. Kilpailijat joutuvatkin arvioimaan sopimustarjouksia lyhyellä harkinta-ajalla ja urakehityksensä kannalta “voinko pärjätä finaalissa jos en allekirjoita?”.
Idoliksi Popstarsin kautta
Suomalaisen viihteen ykköspuheenaiheita viime syksynä oli MTV3:n lähettämä Popstars-ohjelmasarja. Ohjelmassa koottiin satojen yrittäjien joukosta solistiryhmä, jota odottivat valmiiksi osoitetut sopimukset levy-yhtiön, ohjelmatoimiston ja sponsoreiden kanssa. Tilanne muistutti paljolti tangokisailijoiden kohtaloa; palkintona odottaa sopimus ja sen jälkeinen menestys on kiinni huomattavassa määrin koneiston toiminnasta. Yhteistä on myös se, että ensimmäiset voittajat ja pari muutakin finalistia nostettiin erityiselle jalustalle. Tangolaulukisa on ollut jo pitkään itsensä toistoa ja pelkkä mitalisija on menettänyt merkitystään. Epäilemättä sama kohtalo on ajan myötä edessä muillakin tähdentekoformaateilla. Popstars-ohjelmasarja on Suomessa toistaiseksi jäissä. Ensi syksyn juttu MTV3:lla on sooloartisteja hakeva formaattisarja Idols.
Vaikka Popstars ja vastaavat formaattiohjelmat eivät mainosta itseään ensisijaisesti kilpailuina, löytyy niistä kaikkine pudotuspeleineen paljon yhteneväisyyksiä tangolaulukilpailun kanssa. Popstarsin sopimuskulttuuri on neuvotteluvaiheessa levy-yhtiöiden kannalta tangokisoja reilumpi, joskin putoaa artistin kannalta jopa heikompaan kategoriaan. Suurimmilla levy-yhtiöillä on ollut mahdollisuus esittää oma yhteistyötarjouksensa paikalliselle ohjelmatuottajalle, mikä selittää sen, että tuotantoon kytkeytynyt levy-yhtiö vaihtelee maasta toiseen. Esimerkiksi Ruotsissa voittajan levytuottajana toimii Warner, kun taas Suomessa “tarjouskilpailun” voitti BMG. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että tv-tuottaja pääsee valitsemaan kilpailevien yhtiöiden kesken, mutta voittaja-artistin on tyytyminen tuottajan tekemään valintaan. Oma lukunsa sopimuskäytännöissä on ohjelmaformaatin omistaja, joka saa lisenssimaksujen lisäksi osansa levymyynnin ja konserttitoiminnan tuloista.
Tosi-tv ja totuus
Kykyjen etsintäkilpailuja on käyty ennen Tangomarkkinoitakin, mutta vasta markkinameininki ja tv-yhteistyö tuotteisti touhun niin, että voitiin puhua brandistä. Tangolaulukisoissa on oltu lähellä formaattisarjan muotoa jo toistakymmentä vuotta ennen alan varsinaista buumia. Valitettavasti lopullinen ideointi ja pakkaaminen nykyisenkaltaiseksi tosi-tv:ksi on tapahtunut ulkomailla, josta MTV3:kin on tuotantoyhtiön avustuksella joutunut tuotteen ostamaan.
Popstarsin kaltaisia ohjelmia kutsutaan hieman harhaanjohtavasti tosi-tv:ksi. Ikään kuin katsojille annettaisiin kuva siitä millaista popkoneiston todellinen toiminta on. Totuutta löytyy toki siitä, että tarjolla on toiveikkaita massoja, joista poimitaan tuotantoon soveliaimmat. Se helppous, millä ohjelmakoneisto tähden tekee, ei kuitenkaan ole normaalia elävässä elämässä. Nimensä mittainen tosi-tv kurkistaisi kulissien taakse ja paljastaisi muutakin kuin lauluyhtyeeseen valittujen onnekkaiden sponsoroidun vaatekaapin kimppakämpässä.
Jospa kamerat olisikin tuotu jo niihin neuvotteluihin, joissa tuotantoyhtiö tarjosi osallistumismahdollisuutta levy-yhtiöille. Tästä olisi ohjelman edetessä päästy onnellisen voittajan (siis levy-yhtiön) laskentaosastolle kurkistamaan kalkyylejä erilaisista myyntinäkymistä ja tulo-odotuksista. Sarjan lopuksi yhtiön edustaja olisi kertonut paljonko aineellista hyvää on kertynyt kullekin osapuolelle. Kiinnostavin konstruktio olisi saavutettavissa tietenkin siten, että sopimusten teko säästettäisiin kisan loppuun. Niinpä kisan voittaja (artisti) kävisi itse omat neuvottelunsa halukkaiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Luonnollisesti kamera tallentaisi ja miljoonayleisö jännittäisi.
|
