Kopiointi on kivaa

Yksityiseen käyttöön voi kuka hyvänsä kopioida äänilevyjä, elokuvia ja tv- tai radio-ohjelmia. Kotikopiointi on poikkeus pääsäännöstä, joka on se, että tekijänoikeuden omistaja voi mielensä mukaan sallia tai kieltää tuotoksensa kopioinnin. Tämä tekijänoikeuden kopiointiaspekti kiteytyy osuvasti englanninkielen vastineessa copyright. Mutta kun yksityinen kopiointi on sallittu laissa, ei säveltaiteilija voi sitä enää kieltää. Tekijänoikeuteen on lain kangella puhkottu kotikopioinnin mentävä reikä, jonka direktiivi sallii, kunhan tekijänoikeuden omistajat saavat kohtuullisen hyvityksen siitä, että heidän muuten ehjä peltisankonsa vähän vuotaa.

Digikopiointi on helppoa, hauskaa ja nopeaa, ja kopio originaalilaatua. Niin kauan kuin tummanruskea VHS-nauha pyyhkii olohuoneessa videon kuvapäitä, ei analogiaika ole kokonaan ohi, mutta se on vauhdilla väistymässä digitaalin tieltä. Kuluttajien laitehöperöin etujoukko hypistelee jo marketeissa hermona kovalevyvideoita, DVD-paahtimia ja tallentavia digiboxeja. Kaseteista ei pian kukaan muista muuta kuin sen maksun.

Eduskuntavaalien alla kasettimaksun vastustajat haalivat nettikyselyllä ehdokkaita maksua vastaan. Tehtävä ei ollut vaikea, kun asiaa yleensä heikosti tai ei lainkaan tuntevien ja ääniä surutta haalivien kandidaattien oli helppo liittyä rintamaan äänestäjän kukkaroa rasittavaa kasettimaksua vastaan. Tiettävästi vain kahdella vastanneista ehdokkaista oli ryhtiä pysyä kasettimaksun puolella. Tämänkaltaisessa populismissa on kuitenkin ainakin yksi iso ongelma. Jos direktiivin vastainen tavoite "ei kasettimaksulle" toteutuisi, toteutuisi samalla "ei yksityiselle kopioinnille". Sitten ei olisi kenelläkään kivaa. Hyvitys oikeudenomistajille mahdollistaa kotikopioinnin.

Yksityisen kopiointioikeuden laajuus määräytyy kopioinnin tarkoituksen, muutaman kappaleen ja lähimmän perhe- ja ystäväpiirin rajoitusten kautta. Vaikka hyvää on varmasti tarkoitettu, ovat nämä määrittelyt kuitenkin digitodellisuudessa yhtä lailla ongelmia kuin ratkaisuja.

Kopioinnin tarkoitus, oli se kuinka yksityinen tai hyvä tahansa, ei liimaudu kiinni netissä liikkuvaan kopioon, vaan kopio elää omaa elämäänsä, johon ei enemmälti kuulu ensikopioijan tahtotilan arvuuttelu. Myös ajatus muutamasta kopiosta hämärtyy nettiympäristössä, joka sattuu luonnostaan olemaan maailmanhistorian tehokkain kopiokone. Kun korkein oikeus päätti, että muutamalle lähimmälle ystävälle voi yksityisesti kopioida, se samalla rakensi mopon joka verkossa keulii heti käsistä. Seuraava kaava havainnollistaa asiaa:

Internet = kaikkien maailman muutamien ystävien tietokoneet kytkettyinä yhteen

Aika, jossa kiinnostava sisältö leviää tekijänoikeuden tai minkään muunkaan estämättä netissä ympäri maailman, lasketaan minuuteissa tai korkeintaan tunneissa.

Yksityinen kopiointi siirtyy nopeasti analoginauhoista monenkirjaviin digitaalisiin muistivälineisiin, kuten tallentaviin CD- ja DVD-levyihin, muistikortteihin ja kovalevyihin. Kun kasettimaksu on nauhoissa määräytynyt tallennusminuuttien mukaan, joustaa digitallennuskapasiteetti erilaisten formaattien ja kompressioiden sekä rajattomien tallennuskertojen myötä äärettömiin. Tietokoneiden kovalevyt suurenevat nopeammin kuin ehdimme keksiä niille täytettä. Tarvitaan uusia pelisääntöjä, jotta järjestelmä voisi toimia. Hyvitysmaksun tulee kohdistua niihin välineisiin, joilla tekijänoikeuden suojaamia teoksia kulloinkin kopioidaan.

Kasettimaksuvarat, jotka on kerätty markkinoilta, tilitetään osaksi suoraan tekijänoikeuksien omistajille ja loput käytetään kulttuurin edistämiseen esimerkiksi ESEKin ja AVEKin tuotantotukina. Jos malttaa tutkia levynkansien pienellä painetut tekstit ja istua sohvanpohjalla tiukasti dokumentin viimeisetkin lopputekstit, havaitsee mitä kasettimaksuvaroilla on osaltaan saatu aikaan. Ainutlaatuisia kulttuurituotteita ja uutta kopioitavaa.

ahti.vanttinen@musicfinland.com