Ohjelmatoimistojen kilpailutilanteesta - kilpailukeinona palvelut artistille

Jouni Nieminen

Ohjelmatoimisto toimii tietynlaisena meklarina esiintyjän ja esiintymispaikan välillä. Sekä esiintyjä että ostaja tietävät maksavansa ohjelmatoimiston mukanaolosta. Tavallisesti molemmat hyväksyvät välikäden olemassaolon saadessaan sellaista palvelua, mikä ei kuulu kummankaan osapuolen omaan ydinosaamiseen. Hämmentävää on kuitenkin se, että jotkut ostajat hyväksyvät useammankin toimiston ketjutuksen kaupoissaan.

Tyytymättömyyttä perusasetelmaan saattaa joskus kuulla ostajataholta, joka katsoo osaavansa kaupankäynnin ja palkanmaksun ilman toimiston apua, mutta on pakotettu toimimaan välikäden kautta. Esiintyjän tilanne puolestaan on ainakin puolittain vapaaehtoisesti valittu ja aina muutettavissa toimistosopimuksen irtisanomisajan puitteissa. Jokaisella esiintyjällä on mahdollisuus järjestää itse esiintymisensä, mutta useimmat ovat ulkoistaneet myyntityön ammattilaisen hoidettavaksi.

Ohjelmatoimistot ovat profiloituneet edustamansa musiikkityylin mukaan. Karkea seula jakaa toimistot tanssi-, rock- ja klassisen musiikin toimistoihin. Työsuhteisten muusikkojen status toimistoissa voi periaatteessa olla kahdenlainen; kiinteäpalkkainen tai "tulonjakopalkkainen". Ensin mainittu saa sovitun palkkansa riippumatta esiintymisen hinnasta. Tavallinen esimerkki kiinteäpalkkaisesta muusikosta löytyy vaikkapa tangokuninkaan taustabändistä. Lähtökohtaisesti kiinteäpalkkainen muusikko ei saa tietää ohjelmatoimiston ja tilaajan välisen sopimuksen sisältöä. Tangokuninkaalla se kuuluu sitä vastoin hänen ohjelmatoimistosuhteensa perusedellytyksiin. Hänen palkakseen muodostuu se, mitä jää keikkahinnan ja keikan kulujen erotuksen jälkeen.

Markkinat ja kilpailutilanne

Työvoimanvuokraus ei ole enää luvanvaraista, joten ohjelmatoimisto on suhteellisen helppo perustaa. Alkuinvestoinnit ovat pienet ja työntekijät ovat freelancereita eli käytännössä tarvittaessa työhön kutsuttavia. Tämä näennäinen helppous houkuttaa alalle liikaakin yrittäjiä ja alan maine on aikoinaan päässyt kärsimään kaikkein pahimpien helppoheikkien takia.

Ohjelmatoimistot kilpailevat keskenään uusista (ja vanhemmistakin) kiinnostavista artisteista sekä rajallisesta määrästä asiallisia esiintymistilaisuuksia. Kilpailu on yleensä siinä määrin herrasmiesmäistä, että toisen toimiston artisteja ei varsinaisesti houkutella omiin leipiin, jollei artisti ole esittänyt omaa kiinnostusta.

Artisteja ja esiintymishalukkuutta on tarjolla enemmän kuin on esiintymistilaisuuksia, jolloin ohjelmatoimistotkin toimivat systeemissä yhtenä monista portinvartijoista. Näinä aikoina kun on helpompaa päästä levyttämään ja lehtien juorupalstoille kuin asialliselle kiertueelle. Ohjelmatoimistojen keskinäinen kilpailu on mennyt toisaalta siihen, että lähes kaikki orastavaakin potentiaalia osoittavat artistit pääsevät jonkun toimiston listoille. Jopa toimistoille itselleen voi näin syntyä harhakuva työllistämiensä muusikkojen määrästä.

Äskettäin 16 Suomen Rocktoimistojen Liitto ry:n jäsenyritystä ilmoitti listoillaan olevan reilut 300 esiintyjäryhmää ja niissä noin 1500 eri muusikkoa. Kertomatta jäi se, mikä on kaikkien noiden ryhmien aktiivisuuden aste ja keikkatilanne. Kuten edellisen Muusikko-lehden pääkirjoituksessa jälleen todettiin, on esiintymistilaisuuksien palkkasummien tilastointi toistaiseksi hämärän peitossa. Seuraavassa on kuitenkin yritys arvioksi rockpuolen liikevaihdosta ja palkkasummista.

Edellämainittujen 16 rocktoimiston yhteiseksi vuosiliikevaihdoksi kotimaisten bändien myynnistä voidaan arvioida noin 15 miljoonaa euroa. Alan esiintymisten kustannusrakenne on keskimäärin korkea, jolloin palkkasummaksi päätyy ehkä kolmasosa toimistojen liikevaihdosta, siis 5 miljoonaa euroa. Jos tätä peilataan palkansaajien keskiansioihin, huomataan, että alan palkkasummalla voitaisiin työllistää noin 200 henkilöä kokopäivätoimisesti. Kun edelleen tiedetään, että palkkasumma jaetaan 1500 muusikon kesken, voidaan todeta, että hyvin harva rockmuusikko voi elää pelkällä keikkailulla. Mainittakoon, että tänä keväänä ilmestynyt Teoston juhlakirja arvioi kaikkien ohjelmatoimistojen liikevaihdoksi 75 miljoonaa euroa vuonna 2000. Luku sisältää myös ulkomaisten artistien Suomen esiintymisistä kertyneen liikevaihdon.

Toimiston peruspalvelut artistille

Toimisto ottaa artistin bruttolaskutuksesta tavallisimmin 10-20 prosentin provision. Provision suuruus riippuu luonnollisesti osapuolien neuvotteluasemasta ja -taidoista. Tästä voidaan päätellä, että uudet kyvyt sijoittuvat provisiohaitarin yläpäähän. Alimmissa prosenttiluvuissa liikutaan silloin kun artisti toimii yhtiömuodossa ja osa toimiston peruspalveluista jää pois. Vakiintuneet nimet ja alan peruskivet saanevat samanhintaista palvelua ilman yrittäjän statusta.

Artistin kannattaa miettiä, mitä palveluja provisioon sisältyy ja kannattaako olemattomista palveluista maksaa. Toimiston peruspalvelut artistille voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan:
- myynti
- laskutus ja palkanlaskenta
- riskien kattaminen

Asiakassuhteiden hankkiminen ja ylläpito on toimistojen perustyötä. Arkinen myyntityö on kiertueiden sovittelua, nopeasti muuttuvilla markkinoilla myös uusien artistien esittelemistä ja muistuttamista vanhojen olemassaolosta. Tärkeä osa myyntityötä on artistin markkina-arvon ymmärtäminen. Tämä on myös seikka, joka saattaa estää artistia myymästä itse esiintymisiään. Monien taiteilijoiden on vaikeaa kehua omaa osaamistaan tai toisaalta määritellä objektiivisesti omaa asemaansa markkinoilla. Tuotteen kehuminen ja sen lokerointi ovat vastaavasti perusedellytyksiä menestyvälle myyntimiehelle.

Ohjelmanmyynti laskua vastaan on vapaa arvonlisäverosta, mutta agentin palkkio ohjelmanvälityksestä on verollinen. Arvonlisäverolaki kehitti käytäntöä entisestäänkin siihen suuntaan, että esiintymiset tehdään laskua vastaan ja ohjelmatoimistosta tulee tilaajan sijaan muusikkojen työnantaja. Tällöin esiintymisten laskutus ja palkanlaskenta ovat olennaisella sijalla toimiston palvelupaketissa. Tähän kokonaisuuteen kuuluu lakisääteisten sosiaalikulujen pidättäminen ja eteenpäin tilittäminen.

Koska sosiaalikulut vähentävät artistin brutto-osuutta, on hänellä intressi tietää kulujen rakentuminen ja vähennysmetodi. Jos kulut pidätetään ylisuurina, on kyseessä piiloprovisio toimiston hyväksi. Lain mukaan toimiston on lähetettävä muusikoille laskelmat palkanmaksuistaan. Asiallinen toimisto esittää laskelmissaan esiintymisten tarkan kulurakenteen.

Provisio sisältää myös ohjelmatoimiston liiketoimintaan kuuluvat riskit. Yksi näistä riskeistä on ostajan maksukyvyttömyys. Ostajan maksuvaikeudet tai peräti konkurssi eivät saa vaikuttaa millään tavoin muusikon oikeuteen saada palkkaansa esiintymisestä. Asialliset toimistot maksavatkin muusikkojen palkat säännölliseen tahtiin huolimatta asiakkaan viivästyneistä suorituksista ja tekemättä niistä mitään numeroa muusikkojen suuntaan.

Esiintymisen peruuntuminen solistin tai muun avainhenkilön sairastuttua on riski, joka toteutuu ja tulee esille aika ajoin. Lähtökohtaisesti työnantajalla on velvollisuus maksaa muusikoille (määräaikainen työsuhde) sovitut palkat peruuntuneista esiintymisistä. Toisin kuin ostajan maksukyvyttömyys, tämä on riski jota vastaan työnantaja voi ottaa vakuutuksen. Vakuutusyhtiöiden valikoimista löytyy keskeytysvakuutus, jota räätälöimällä saadaan katettua avainhenkilöiden sairaustapaukset. Yritykset kattavat ylimääräisillä vakuutuksilla yleensä omia riskejään, mutta tieto vakuutusten olemassaolosta saattaa tuoda muusikoillekin erityistä mielenrauhaa.

Muut palvelut

Artistin suhde ohjelmatoimistoon ja omaan keikkamyyjään voi muodostua huomattavasti läheisemmäksi kuin suhde levy-yhtiöön. Vain harva artisti Suomen markkinoilla voi hankkia palvelukseensa täysipäiväisen managerin. Keikkamyyjästä saattaakin tulla henkilökohtainen neuvonantaja, jonka toimenkuva muistuttaa manageria. Hän saattaa järjestellä artistin haastatteluja, sponsorisopimuksia ym. Verotukselliseksi ongelmaksi tämä tulee silloin kun ylimääräisestä palvelusta laskutetaan siten, että palkkio managerinomaisesta toiminnasta on leivottu arvonlisäverottoman provision sisään. Varsinainen manageritoiminta on arvonlisäverollista, jolloin siitä tulisi laskuttaa erikseen.

Käytännössä useimmat ohjelmatoimistot tarjoavat artisteilleen joitain managerinkaltaisia palveluja peruspalvelujensa ohessa. Rajanveto ohjelmatoimiston ja managerin velvollisuuksien välillä on kuitenkin joskus niin hiuksenhieno, että pienten palvelusten kohdalla ei tarvinne pelätä verotusriskiä. Selvää on kuitenkin se, että jos sponsorisopimuksen hankkimisesta laskutetaan ylimääräisen myyntiprovision muodossa, ollaan väärillä jäljillä. Ulkopuolinen arviointi tällä kohtaa on vaikeaa jo pelkästään siksi, että ei ole olemassa mitään yleispäteviä toimistoprovisioita. Jos ykkösartistilta peritään aloittelijasarjan myyntiprovisio, onko kyseessä pelkästään puutteellinen neuvottelutaito vai kuuluuko arvonlisäverottomaan provisioon muitakin palveluja?

Viihdealan kielenkäytössä artisti on tuote siinä kuin mikä tahansa tuote tai palvelu. Myyntimieheltä tämä vaatii omanlaistaan erityisosaamista. Silloin kun myytävällä tuotteella itsellään on puhevaltaa esimerkiksi siihen kenelle myydään ja milloin, tulee myyntityön taiteeseen oma lisäulottuvuutensa. Henkilösuhdetaidot ovatkin merkittävä osa toimiston palvelupakettia artistin suuntaan ja voivat ratkaista paljon silloin kun suunnitellaan toimistokiinnitystä. Pitkäaikaisiakin yhteistyösuhteita on synnytetty hyvällä ensivaikutelmalla. Ensivaikutelma näyttää korostuvan kun uusi artisti tekee valintaa kilpailevien ohjelmatoimistojen kesken.

Työnantajuudesta

Artistin ja toimiston välinen ohjelmanmyyntisopimus on luonteeltaan toimeksiantosopimus, jonka osana ovat edelläkuvatut palvelut. Kun tilaajan kanssa on syntynyt kaupat esiintymisestä, tekevät artisti ja toimisto työsopimuksen.

Yrittäjäjärjestöjen mukaan työntekijän palkkaaminen on suuri riski yritykselle. Yhä yleistyvät alihankintakäytännöt ja työsuhteiden määräaikaistuminen ovat selkeimpiä merkkejä riskinkarttamisesta. Freelancemuusikkojen työsuhteet ovat olleet varhaisimpia esimerkkejä määräaikaisuuksista. Poikkeuksena monien muiden alojen taiteilijoista, muusikkojen työ tapahtuu edelleen suurimmaksi osaksi työsuhteessa, jolloin muusikko on etuoikeutetussa asemassa moniin taiteilijaryhmiin verrattuna. Työsuhteen kautta muusikolle syntyy oikeus muun muassa työeläkkeeseen ja palkansaajan työttömyysvakuutukseen. Kuten tiedetään, kuuluu työttömyysturva valitettavan usein keikkamuusikon selviytymisstrategioihin. Ilman palkansaajan statusta tämäkin tulomahdollisuus kutistuisi oleellisesti.

Työnantajuudesta aiheutuvat riskit ovat suhteellisen pieniä silloin kun työntekijät ovat tarvittaessa töihin kutsuttavia freelancemuusikon tavoin. Siltikin eräät ohjelmatoimistot ovat lähteneet purkamaan näitä näennäisiä riskejään pyrkimällä eroon työnantajuudestaan. Varmimmin tämä tapahtuu siten, että artisti perustaa ennakkoperintärekisterissä olevan yhtiön, joka ottaa palkanmaksun ja vakuuttamisen kontolleen. Pelkästään se, että ohjelmatoimisto edellyttää omassa sopimuksessaan taiteilijan "ymmärtävän asemansa ammatinharjoittajana", ei tee taiteilijasta yrittäjää, jos ohjelmatoimisto samaan aikaan maksaa hänen työstään palkansaajan sosiaaliturvamaksuja. Kyseessä onkin vain keino sopimuskumppanin hämmentämiseksi ja sellaisenaan huonoa sopimuskäytäntöä.

Asialliset toimistot eivät tietenkään edellytä taiteilijoiltaan yrittäjästatusta, sillä yrityksen pyörittäminen saattaa mennä taiteilijan ydinosaamisen ulkopuolelle ja yrittäjästatus voi pudottaa hänet pois palkansaajan sosiaaliturvan piiristä. Vaikka taiteilija voi saavuttaa yrittäjyydestä selkeitä verohyötyjä ja säästöjä alentuneen toimistoprovision kautta, tulee laskutuksen tällöinkin olla riittävän suurta ja vuodesta toiseen jatkuvaa. Yleispäteviä ohjeita on vaikea antaa, joten yrityksen perustamista tulee aina selvittää tapauskohtaisesti.

Taiteilijan yrittäjyyden kääntöpuoli toimiston kannalta on itsenäisyys, joka sekin voi olla omanlaisensa riski. Kun yritystä pyörittävä artisti näkee saavansa toimistolta varsin karsittua peruspalvelupakettia, voi kannattavaksi vaihtoehdoksi tulla oman keikkamyyjän palkkaaminen tai peräti oma myyntityö. Tätä on tapahtunut erityisesti suosituimpien iskelmäartistien kohdalla ja riittävällä liikevaihdolla siirto onkin varmasti kannattava.