Parasta ja kalleinta sidosryhmille

Yksityistilaisuudet ovat merkittävä muusikkojen työllistäjä myös Suomessa. Eräät coverbändit perustavat koko olemassaolonsa pitkälti firmakeikkailuun. Keikkakalentereita selailemalla on huomannut, että yksityistilaisuudet voivat edustaa jopa kymmentä prosenttia myös tiettyjen nimiartistien keikkailusta. Seuraavaa noususuhdannetta odotellessa niiden osuus näyttää kylläkin olevan taas vähenemään päin.

Muusikoille yksityistilaisuudet tarkoittavat tavallisesti firmajuhlia, jotka tilaava yritys järjestää henkilöstölleen tai muille sidosryhmilleen. Silloin kun ajat ovat hyvät ja yritykset kilpailevat asiakkaiden huomiosta, on esiintyjävalinta oiva tapa erottautua joukosta. Huomioarvo on erityinen silloin, kun estradille tuodaan esiintyjä, jota ei varmasti näe seuraavana iltana naapuriravintolassa. Täkäläisiä esimerkkejä näistä ovat James Brown mainostoimisto Hasan & Partnersin kekkereillä Vanhalla sekä Eppu Normaali muutamissa Nokian juhlissa viime kesänä. Näistä jälkimmäinen saattoi olla kohdeyleisön kannalta vaikuttavampi ja jopa tilaajalle kalliimpi.

Yhtä hyvin yksityistilaisuudella voidaan tarkoittaa yksityishenkilön järjestämää tilaisuutta, esimerkiksi hääjuhlaa tai syntymäpäiviä. Suomen oloissa on kuitenkin harvemmin panostettu näihin kovin suureellisesti. Merkittävä panostaminen vaatisi tietenkin sitä, että kotitalouden varsinaiset perustarpeet on hoidettu, joten mahdolliset tilaajat rajoittuvat pienehköön joukkoon täkäläisiä superrikkaita. Suomalainen miljonäärikulttuuri on vielä nuorta ja jos hyvinvointia aletaan esitellä, tehdään se tyylittömästi autoilla tai veneillä. "Näyttelyesineeksi" ostaminen ei ehkä taiteilijan kannalta olisikaan kovin mieltäylentävää, mutta jos hinta on oikea, voinee keikkaan suhtautua ammattilaisen tavoin.

Rollarit näyttävät mallia

Yksityistilaisuuksien parhaita puolia artistille on se, että hinta saattaa poiketa parempaan suuntaan normaalikeikasta. Kun ulkomainen agentti tarjoaa artistiaan Suomeen, tekee hän yleensä pyydettyyn hintaan privaattikeikkavarauksen. Sama käytäntö lienee useimmilla täkäläisillä artisteilla ja heidän edustajillaan.

Texasilainen miljardööri David Bonderman päätti juhlistaa 60-vuotispäiviään tavallista näyttävämmin ja satsasi viisaasti elävään musiikkiin. Las Vegasin Hard Rock Casinolle lennätettiin muutama sata tärkeintä tuttavaa, joille illan aikana tarjottiin Rolling Stonesin ja John Mellencampin esiintymiset. Seremoniamestarina tunnelmaa nostatti Robbie Williams.

Rolling Stonesin kerrotaan laskuttaneen kiertueen välipäiväksi sattuneesta yksityiskeikasta ennätykselliset 11,5 miljoonaa dollaria. Robbie Williams sai vaivanpalkaksi vaivaisen miljoonan, mutta Mellencampin keikkahinnasta lienee vaiettu häveliäisyyssyistä. Stonesien keikkahintaa kannattaa verrata vaikkapa siihen euromäärään mitä bändi voi kerätä ensi kesän Olympiastadionin keikalta. Kaukaisesta Suomesta saadaan kulujen jälkeen lähinnä suolarahoja.

Rollarit ovat sittemmin huomanneet tehneensä Las Vegasin keikan alihintaan. Uudeksi privaattiesiintymisten hinnaksi on vahvistettu 13 miljoonaa. Tämä saattaa rohkaista muita palkkakuoppaan joutuneita aikalaisiaan tarkistamaan hintojaan. Sir Paul McCartney soitti eräät synttärit alle kahden miljoonan dollarin, joskin laskutus oli siirretty vaimonsa suosimalle hyväntekeväisyysjärjestölle. Sir Elton John tekee maksimissaan kuusi yksityiskeikkaa vuodessa hinnan liikkuessa 1 - 2,6 miljoonan dollarin tietämissä. Eaglesin 7,8 miljoonan yksityiskeikkojen hinta tuonee jo sellaista taloudellista riippumattomuutta, että Don Henley voi jatkaa levy-yhtiöiden arvostelua. (JN)

Lähde: Rolling Stone-lehti