Musiikkiteollisuutta kannattaa tutkia

Pohjoismaisen teollisuusrahaston toimeksiannosta tehty tutkimus Behind the Music (www.step.no/music) kartoittaa pohjoismaista musiikkiteollisuutta ja sen kilpailukykyä ja innovatiivisuutta. Kokonaisuuden kannalta on onnetonta, että Suomen osuutta lukuun ottamatta käsitteiden musiikkiteollisuus ja äänilevyteollisuus väliin pantiin yhtäläisyysmerkki. Muut musiikkialan sektorit, kuten elävä musiikki, alistettiin tutkimuksessa lähinnä levybisnestä tukeviksi oheispalveluiksi vailla itsenäistä taloudellista arvoa.

Ei ole uutinen, että äänilevyteollisuus on eri puolilla maailmaa varsin tehokkaasti onnistunut valjastamaan muut musiikkialan sektorit oman liiketoimintansa promootioksi. Siksi on myös ymmärrettävää, että taloustutkijat vailla aiempaa kontaktipintaa musiikkialaan tarttuvat siihen, mikä on helposti tarjolla ja tutkittavissa.

Äänilevybisnes on tutkijalle musiikkiteollisuuden helpoimmin lähestyttävä osa-alue myös siksi, että kyse on tavaroiden valmistuksesta ja myynnistä. Äänilevyillä on lukumäärä ja hinta, ja niiden leviämistä kuluttajille tai yhtiöiden markkinaosuuksia on siksi kohtalaisen vaivatonta selvittää. Myös tekijänoikeusjärjestöjen toiminta on tutkijalle helppo kohde, koska niitä koskevan tiedon saatavuus ja laatu on erittäin hyvä.

Behind the Music -projektin tanskalaistutkijoiden mielestä elävällä musiikilla ei ole taloudellisesti merkittävää asemaa tanskalaisessa musiikkiteollisuudessa. He arvelivat kysyttäessä, että tuhannet tanskalaiset ammattimuusikot ja artistit - joiden kukaan ei kuvittelekaan saavan toimeentuloaan äänilevytuloista - elävät lähinnä sosiaaliturvan varassa. Saamiemme ensi käden tietojen perusteella voimme olla varmoja siitä, että tutkijoiden käsitys ei pidä paikkaansa.

Jos ajatellaan, että äänilevyteollisuus on yhtä kuin musiikkiteollisuus ja että musiikkiteollisuutta tutkittaessa riittää, että tutkitaan äänilevyteollisuutta, voitaisiin yhtä hyvin sanoa, että tutkittaessa ruokakulttuuria taloudellisena ilmiönä riittäisi paneutuminen säilykepurkkien myyntitilastoihin ja säilyketehtaiden markkinaosuuksiin. Viimeisintä huutoa olevilla tallennus- ja toistojärjestelmilläkään ei sinfoniakonserttielämys siirry olohuoneeseen. Sama koskee livemusiikkiklubin veitsellä leikattavaa tunnelmaa. Yleisö hakee elämystä, elämänsisältöä, oli kyse sitten puhdistavasta harmoniasta tai stimuloivista jännitteistä tai näiden vaihtelusta, tajunnan turruttavasta rytmistä, kollektiivisesta hurmoksesta tai jostakin ihan muusta.

Musiikkiteollisuus on osa elämysteollisuutta, jonka lopputuote ei ole äänilevy vaan subjektiivinen musiikkielämys, kun musiikkia kuunnellaan. Elämyksen sisältö vaihtelee riippuen muun muassa musiikista ja menetelmästä, jolla musiikkia nautitaan sekä tilanteesta, jossa elämys syntyy. Musiikkiteollisuuden arvo on niissä elämyksissä, joita se pystyy tuottamaan ja kilpailukyky siinä, miten musiikkielämykset pärjäävät markkinoilla muille elämystuotteille.

Teoston hieno 75-vuotiskirja Anna mulle tähtitaivas luotaa kotimaisen musiikkialan taloutta ja tulevaisuudennäkymiä laajasti, vaikkakin selvityksen tilaajan näkökulma kuultaa ymmärrettävästi paikoin läpi. Selvitys tilkitsee joka tapauksessa tärkeällä tavalla musiikkialaa koskevan pohjatiedon aukkoja ja sisältää myös kiinnostavia johtopäätöksiä ja arvioita.

Yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi on oltava tarjolla tutkittua tietoa musiikkiteollisuudesta sen koko leveydeltä. Jotta esimerkiksi elävän musiikin sektori otettaisiin vakavasti, on sen uskaltauduttava samalle viivalle muiden rinnalle. Alan intressitahoilla on tässä mitä suurin yhteinen etu. Myös elävästä musiikista olisi pikimmiten saatava säännöllistä ja standardimuotoista tilastotietoa. Muuten käy niin, että sitä mikä ei tilastoissa näy, ei päättäjille ole olemassa.

Vaikka säilykkeillä on sijansa elintarvikehuollossa, esimerkiksi retkeiltäessä tai kriisitilanteissa, on hyvä, että yhä useammat etsiytyvät gastronomisten elämysten äärelle käymällä silloin tällöin vaikkapa ravintolassa.

ahti.vanttinen@musicfinland.com