PÄIVÄKAHVI VOI TULLA KALLIIKSI

Lottaliina Lehtinen

Etenkin freelancerina toimiva muusikko tekee työuransa aikana useita sopimuksia. Yleisin ja toivottavin lienee työsopimus, mutta moni joutuu pohtimaan allekirjoituksensa merkitsemistä myös esimerkiksi levytyssopimukseen, kustannussopimukseen tai ohjelmatoimistosopimukseen. Tehtyjen sopimusten määrä on valitettavan harvoin oikeassa suhteessa sopimusasioiden tuntemukseen. Itselle vieraat sopimukset olisikin syytä tarkastuttaa liiton lakimiehillä, ennen kuin ryntää rikastumisen toivossa allekirjoittamaan hyvinkin monimutkaisia koukeroita sisältävää tekstiä.

Suomen sopimusjärjestelmälle leimallinen piirre on niin kutsuttu sopimusvapauden periaate. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella on vapaus valita, sopiiko asioistaan, kenen kanssa sopii, mistä sovitaan ja missä muodossa sopimus tehdään. Lain pakottavista säännöksistä ei sopimuksellakaan voi poiketa, mutta kunhan tämän muistaa, voi kuka tahansa lähtökohtaisesti sopia mistä tahansa kenen kanssa tahansa. Kun sopimus sitten on tehty, voidaan sopimusvapauden perusteella olettaa, että se on syntynyt yhteisymmärryksessä ja että molemmat sopimusosapuolet ymmärtävät, mitä sopimukseen on kirjattu. Usein näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole.

Kahvia ja suuria lupauksia

Nykyään jokaisella on mahdollisuus päästä kokeilemaan onneaan viihdealalla. Halusit sitten rokkitähdeksi, filmitähdeksi tai tangokuninkaaksi, koekuvaukset ja -laulut järjestetään varmasti myös sinun lähipaikkakunnallasi. Ammattitaidottomien mutta sitäkin innokkaampien nuorten värvääminen ammattilaisiksi vääristää myös sopimuskulttuuria. Yhä useampi on valmis allekirjoittamaan minkälaisen vessapaperin tahansa, kun täkynä on muutama tavaratalokeikka tai jopa televisiohaastattelu. "No ne tarjos kahvia ja oli muutenkin tosi kivoja" on vakavalla naamalla esitetty perustelu sille, miksi levytyssopimus jäi lukematta ennen sen allekirjoittamista. Pahinta huonoissa sopimuksissa on se, ettei niitä pelkän "huonouden" perusteella voi purkaa, kun paperin todellinen sisältö selviää allekirjoittajalle. Mikäli kyseessä on aivan räikeän kohtuuton sopimus tai yksittäinen sopimusehto, voi vääryyttä yrittää korjata oikeudenkäynnissä. Käytännön esimerkkejä tällaisista oikeudenkäynneistä ei musiikkialalla kuitenkaan ole antaa. Sopimusvapautta vastaan on vaikeaa taistella, jos allekirjoitus on oma ja se on kirjoitettu täysissä ruumiin ja sielun voimissa, vaikkakin ilman asiantuntevaa harkintaa.

Liiton jäsenille sopimusneuvontaa

Jokaisella liiton jäsenellä – niin pää- ja sivutoimisella kuin opiskelijajäsenelläkin – on oikeus liiton lakimiespalveluihin. Sopimusten osalta tämä tarkoittaa sitä, että oman sopimusehdotuksensa voi tarkastuttaa liiton lakimiehillä. Liitossa muusikolle selvitetään sopimuksen sisältö ja tehdään konkreettiset muutosehdotukset. Tarvittaessa koko sopimus voidaan kirjoittaa uudelleen. Lopullinen päätös sopimuksen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä on kuitenkin aina muusikolla. Mikäli esimerkiksi levy-yhtiön vastaus korjausehdotuksiin on tylyhkö "ota tai jätä", saa muusikko ottaa, vaikka itse olisimme jättäneet. Useimmin liiton lakimiehille kiikutetut sopimukset ovat joko levytys- tai kustannussopimuksia. Työsopimuksia näkee harvemmin – luultavasti siksi, ettei niitä yleensä näe kukaan. Muusikoilla ja musiikkialan työnantajilla on ikävä tapa sopia asioista suullisesti, jolloin riitatilanteessa molemmat osapuolet yrittävät parhaansa mukaan muistella sopimusehtoja itselle sopiviksi. Työsopimuksensakin voi tarkastuttaa liitossa, ja liitosta saa myös yleispätevän työsopimusmallin, jota voi monistaa ja kuljettaa kitarakotelossa siltä varalta, että sopimusneuvottelut pääsevät yllättämään. Ainoa edellytys sopimusneuvonnan saamiselle on, että sopimuksen potentiaalinen allekirjoittaja on liiton jäsen. Mikäli sopimusta tarjotaan yhtyeelle, on jokaisen yhtyeen jäsenen lähtökohtaisesti oltava liiton jäseniä. Jäsenedut edellyttävät todellista jäsenyyttä, eikä sopimusneuvontaakaan siten voi saada, jos liittymistä on vasta alettu suunnitella. Myöskään omavaltainen liittyminen ja eroaminen omien aikataulujen ja tarpeiden mukaan ei ole mahdollista.

Huomenna on jo liian myöhäistä?

Usein sopimusten tarkastuttajilla tuntuu olevan hirveä kiire. Sopimuskommentit olisi saatava heti, koska juhlava allekirjoitustapaaminen on sovittu jo parin päivän päähän. McChoice-ateriakokonaisuuden valitsemiseenkin oltaisiin valmiita panostamaan enemmän aikaa kuin oman taiteellisen tuotannon myymiseen koko tekijänoikeudelliseksi suoja-ajaksi. Tällaiseen aikatauluun sisältyy lakimiehen näkökulmasta ongelma: jos sopimus on saatava allekirjoitetuksi heti, milloin ne varsinaiset sopimusneuvottelut on tarkoitus käydä? Kova kiire saattaakin pahimmillaan olla sopimusta tarjonneen yhtiön taktiikkaa, jonka avulla sille edullisten ehtojen uskotaan menevän helpommin läpi. Mikäli yhtiö on oikeasti kiinnostunut yhteistyöstä muusikon kanssa – kuten asia lienee, kun sopimustakin on jo tarjottu – ei sen aloittaminen missään tapauksessa ole päivistä kiinni. Etenkin jos sopimuskausi on merkitty useaksi vuodeksi, tulisi sopimukseen sitoutumista voida harkita hieman vessa- tai hissimatkaa kauemmin. Se, miten nopeasti sopimuskommenttinsa liitosta saa, on kiinni monesta asiasta. Mitä pitempi ja monimutkaisempi sopimus, sitä kauemmin sen läpikäyminen kestää. Mikäli sopimustaan haluaa tulla näyttämään henkilökohtaisesti, kannattaa aika varata hyvissä ajoin. Nopein tapa kommenttien saamiseksi on sopimusehdotuksen toimittaminen sähköisessä muodossa, jolloin kommentit voi saada sähköpostitse jo hyvinkin pian. Yksityiskohdista voi aina tiedustella puhelimitse.

Ohjeita ensi hätään

Ennen varsinaista sopimusehdotusta varsinkin ulkomaiset levy- tai kustannusyhtiöt saattavat tarjota allekirjoitettavaksi ns. aiesopimusta. Tämä on yhdelle A4-arkille mahtuva esisopimus, johon on kerätty sopimuksen pääkohdat. Allekirjoittamalla esisopimuksen sopimusosapuolet sitoutuvat neuvottelemaan varsinaisesta sopimuksesta. Esisopimus saattaa myös suoraan sitoa allekirjoittaneen varsinaiseen sopimukseen, jolloin allekirjoittamalla muutaman sopimuskohdan tulee samalla sitoutuneeksi myös ehtoihin, joita esisopimukseen ei ole kirjattu. Näin suurta riskiä ei luonnollisesti kannata ottaa, vaan yhtiöltä kannattaa pyytää saman tien varsinainen sopimus, jotta voi heti tutustua ehdotukseen kokonaisuudessaan.

Hyvänä pääsääntönä voi myös pitää sitä, että sopii ainoastaan yhteistyön kannalta välttämättömistä asioista. Ohjelmatoimistosopimukseen ei kannata lisätä laajempaa managerointia koskevia ehtoja, levytyssopimuksessa on tarkoituksenmukaista sopia ainoastaan äänitemyynnistä jne. Mikäli jatkossa ilmenee tarvetta laajentaa yhteistyötä, voidaan tästä aina sopia erikseen. Samoin, mikäli kyseessä on ensimmäinen yhteistyö sopimuskumppanin kanssa, ei sopimusta heti kannata tehdä monikymmenvuotiseksi.

Suostuisitko tähän? poimintoja sopimusehdotuksista

Lopuksi vielä varoittavana esimerkkinä muutama poiminto sopimusehdotuksista. Osa näistäkin ehdoista meni kiljuen läpi, kun yhtiö ymmärsi tarjota sopimusneuvotteluissa ilmaista virvoketta, eikä muusikko onnen huumassa viitsinyt pitkittää yhteistyön alkamista kyselykierroksella. Mikäli oheiset esimerkit tuntuvat lukijasta varsin kohtuullisilta, kehotan vakavasti kieltäytymään minkään tekstiä sisältävän paperin allekirjoittamisesta, ennen kuin olemme keskustelleet asiasta.

"Taiteilijan esityksistä tehtyjen tallenteiden kaikki tekijänoikeudet kuuluvat Yhtiölle."

"Tekijä luovuttaa Kustantajalle hänelle kuuluvat nykyiset tai tulevaisuudessa laillisesti syntyvät oikeutensa teoksiin, jotka hän joko yksin tai yhdessä muiden kanssa on luonut ennen tämän sopimuksen voimaanastumista sekä teoksiin, jotka hän tulee luomaan tämän sopimuksen voimassaoloaikana."

"Ohjelmatoimisto vastaa mahdollisista luottotappioista Taiteilijan esiintymiskulujen ja päivärahojen verran."

"Artisti ymmärtää, että ns. riskiesiintymisillä järjestely voi johtaa siihen, ettei jaettavaa palkkaa jää."

"Sopimus koskee Suomen aluetta, muuta maailmaa ja maailmankaikkeutta."

"Rojaltia aletaan maksaa kun äänityskustannuksista on katettu 100 %.

"Äänityskustannukset" tarkoittaa kaikkia masternauhan tallentamiseen ja valmistamiseen liittyviä kuluja ja palkkioita: muusikko-, laulaja- ja taustalaulajapalkkioita sekä sovitus- ja nuotinkirjoituskorvauksia; korvauksia tuottajalle; kaikkia tallentamisen, miksaamisen, äänittämisen ja editoinnin studiokustannuksia; soitinvuokria, kuljetuksia ja tallentamiseen liittyviä matka- ja majoituskustannuksia sekä kaikkia muita masternauhan lopulliseen aikaansaamiseen liittyviä kuluja. Valokuvaus ja kansien suunnittelukulut. Kaikki lakisääteiset tai alan työehtosopimuksista johtuvat henkilösivukulut lasketaan myös äänityskustannuksiksi."

"No advances, artist royalties or mechanical royalties shall be paid until one hundred (100 %) percent of all expences relating to the creation of the Master-tape and option album(s) (if any) paid for by the Company have been recouped by the Company. The Company expences may include, if paid by the Company, the recording costs, including such things as studio time, tape costs, engineering and producer fees, mastering costs, lodging, food and transportation, costs of other musicians and other people necessary for the recording process, equipment and other such related costs. Packaging costs may include artwork, typesetting, photographs, 4-color photo processing and other related pre-press packaging costs. In the event that the Company helps to finance any concert tours for Artist it is understood that no advances, artist or mechanical royalties will be paid until the Company has been able to recoup all expences relating to the tour support that the Company has advanced."