FREELANCERIEN TYÖSSÄOLOEHTOON HELPOTUSTA

Miika Tarhio,
liiton lakimies

Uusi työttömyysturvalaki ja siihen liittyvä täytäntöönpanoasetus tulivat voimaan tammikuun 2003 alussa. Tässä lehdessä olevilla työttömyyskassan sivuilla selostetaan lakiuudistuksen pääasiallinen sisältö. Seuraavassa katsotaan lähemmin täytäntöönpanoasetuksessa olevaa luovan ja esityksellisen työalan erityissääntelyä, jonka aikaansaamisessa liitolla ja Esittävien Taiteilijoiden Työttömyyskassalla oli merkittävä panos. Keikkamuusikoiden kannalta tärkein muutos on siinä, että tämän vuoden alusta alle kuukauden työsuhteissa työssäoloehtoon lasketaan jokainen kalenteriviikko, jona muusikontyöstä saatu ansio on vähintään 214,14 euroa.

Vanhan lain epäkohdat

Musiikki- ja teatterialan freelancereita kohdeltiin vanhassa laissa kuten ketä tahansa konttorissa tuntipalkalla työtä tekevää palkansaajaa. Kun työ päättyi, laskettiin työttömyyskassassa pelkästään varsinaisella työpaikalla työnantajan valvonnan alaisena tehdyt työt ns. työssäoloehtoon. Saadakseen oikeuden ansiosidonnaiseen päivärahaan piti esimerkiksi keikkamuusikon täyttää työssäoloehto, joka edellytti 43 kappaletta 18 tunnin työviikkoja työttömyyttä edeltäneiden 2 vuoden aikana. Vaatimus 18 viikkotunnista tarkoitti käytännössä säännöllistä kolmen ravintolakeikan (á 6 tuntia) viikkotahtia. Tähän vain harvat pääsevät. Muilla aloilla tilanne oli mikäli mahdollista vielä kehnompi; studiotöitä, teattereita ja erilaisia konsertteja koskevien työehtosopimusten mukaiset minipalkkiot kattavat yleensä 3½ -4 tunnin työt. Omaehtoista harjoittelua ei laskettu mukaan lainkaan, eikä myöskään työn vaatimaa matkustamista.

Moni haki kassasta päivärahaa turhaan, moni luovutti paperisodan melskeessä silkkaa turhautuneisuuttaan. Pelkästään tarvittavien palkkatodistusten ja työaikaselvitysten hakeminen kaikilta kahden vuoden aikaisilta työntajilta oli varsinkin ensikertalaisille käsittämätön ja ylivoimainen urakka. Myös joillakin työnantajilla oli vaikeuksia selvittää muusikkojen enimmillään parin vuoden takaisia esiintymisaikoja. Tilanne oli siis kaikin puolin epätyydyttävä, ja siihen oli puututtava. Suuri osa normaalia työtään tekeviä ja palkallaan toimeentulevia muusikoita jäi ansioturvan ulkopuolelle pelkästään siitä syystä, että heille kertyi toimeentulo alan työaikajärjestelyistä johtuen suhteellisen lyhytkestoisista työtilaisuuksista.

Jotain tehtiinkin

Muusikkojen liiton ja Näyttelijäliiton edustajat kävivät pariinkin otteeseen sosiaali- ja terveysministeri Perhon puheilla, ensimmäisen kerran jo vuonna 1999. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota työttömyysturvalain ilmiselviin epäkohtiin, joiden korjaamista vaati oikeus ja kohtuus. Esille otettujen epäkohtien korjaaminen oli linjassa myös Lipposen hallitusohjelman taiteilijapolitiikan tavoitteiden kanssa. Taiteilijoiden taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan liittyviä epäkohtia selvitettiin myös opetusministeriön asettaman toimikunnan työnä vuosina 1995-2000, missä yhteydessä liitto piti esillä erityisesti juuri työssäoloehdon täyttymiseen liittyviä epäkohtia. Toimikunnan laatimassa selvityksessä (ns. Taisto II) esitettiinkin, että STM valmistelisi erityiset ohjeet taiteilijoiden työttömyysturvasta ja työssäoloehdon täyttämisestä. Tällaisia ohjeita ryhdyttiinkin valmistelemaan, mutta varsin pian kävi ilmi, että mitään todellista helpotusta ei ole odotettavissa vanhaan lakiin pohjautuvilla ohjeilla. Muutokset vaativat lain muuttamista.

Vauhtia asia sai siinä vaiheessa, kun edellisessä TUPO-sopimuksessa (2001-2002) sovittiin työttömyysturvalain uudistamisesta ns. kolmikantaisessa valmistelussa, jolloin mukana olivat valtiovallan edustajien lisäksi työmarkkinoiden keskusjärjestöjen edustajat. Tällöin taiteilijoiden asialle saatiin - mahdollisen poliittisen tuen - lisäksi SAK:n tuki. Joulukuussa 2002 hyväksyttiin uusi työttömyysturvalaki, johon sisältyi mahdollisuus poiketa asetuksella viikkotyöaikaedellytyksestä luovaa ja esityksellistä työtä tekevien henkilöiden kohdalla.

Asetus valmisteltiin pikavauhtia viime vuoden loppuun mennessä. Lain sallima poikkeusmahdollisuus toteutettiin asetuksen säännöksellä, jonka mukaan luovilla ja esityksellisellä työn alalla: "Alle kuukauden kestävässä työsuhteessa, jossa luovan tai esityksellisen työn osuus on ratkaiseva, voidaan työssäoloehtoon lukea jokainen kalenteriviikko, jona henkilön tästä työstä saama verotettava tulo kuukauden tarkastelujakson aikana on ollut peruspäivärahan 40-kertainen määrä".

Freelancerin uusi työssäoloehto

Asetusteksti on sellaisenaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, jota tullaan täydentämään soveltamisohjeilla. Toistaiseksi tällaisia ohjeita ei ole annettu, joten tekstistä ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Alustavien tietojen mukaan työssäoloehdon poikkeussääntely koskee vain ja ainoastaan työssäoloehdon tarkastelua. Muutoin, esimerkiksi freelancereiden päivärahan sovittelusäännöt säilyvät uudessakin laissa perusteiltaan ennallaan.

Sääntelyn malli on otettu jo vanhastaan urheilijoihin sovelletusta työssäoloehdon tarkastelusta, jonka perusteella urheilijalle kertyy oikeus KELA:n peruspäivärahaan. Kyseessä on puhdas rahamääräinen tarkastelu: jos tietty tuloraja ylittyy, ei merkitystä ole sillä, montako tuntia työtä on tehty tai onko työnantaja valvonut kaikkea työsuhteeseen liittyvää työtä. Peruspäiväraha on 1.1.2003 alkaen 23,02 euroa ja sen 40-kertainen määrä (tuloraja) on siis 920,80 euroa kuukauden tarkastelujaksolla.

Lyhyitä keikkoja tekevät muusikot kuuluvat selvästi uuden sääntelyn piiriin lain tarkoittamina alle kuukauden työsuhteissa työskentelevinä esityksellisen alan työntekijöinä. Jos muusikon työsuhde kestää kuukauden tai enemmän, sovelletaan häneen työssäoloehdon normaalitarkastelua ja viikkotyöaikaedellytystä. Tällaisia kuukauden tai enemmän kestäviä työsuhteita musiikkialalla on yleensä vain kuukausipalkkaisilla kaupunginorkesterien muusikoilla, joiden kohdalla 18 tunnin viikkotyöaikaedellytys täyttyy ilman erityissääntelyäkin.

Yleensä työsopimusta tai työehtosopimusta lukemalla selviää, minkä ajan työsuhde kestää. Tulkinnanvaraisia tilanteita saattaa epäselvistä sopimuksista tai sopimuskäytännöistä johtuen syntyä. Pääsääntö on ainakin musiikkialalla, että freelance-työsuhteissa osapuolten tarkoituksena ei ole luoda yli yksittäisten keikkojen meneviä sidonnaisuuksia ts. sovittuja keikkoja pidetään päättyvinä määräaikaisina työsuhteina. Osa-aikatyöstä tällaisen keikkailun erottaa se, ettei alalla ole olemassa osa-aikatyötä tai -esityksiä. Tilannetta havainnollistaa Elvis-lehden kertoma tapaus, jossa harmonikkataiteilijat P Hietanen ja J Uhlenius keskeyttivät esityksensä eräässä kulttuuriväen mielenosoitustilaisuudessa "rahoitustilanteesta johtuen".

Työssäoloehtoa kerätään kalenteriviikoittain alle kuukauden työsuhteista, mistä syystä edellä mainittu kuukauden rajatulo on suhteutettava kalenteriviikon ansioksi. Työttömyysturvassa kuukaudessa katsotaan olevan 21,5 työpäivää ja viikossa 5 työpäivää, jolloin viikon rajatuloksi saadaan 214,14 euroa ((920,80/21,5) x 5). Käytännössä kalenteriviikolla tarvitaan siis vähintään kaksi 108 euron keikkaa tai vaikkapa yksikin 214,14 euron keikka työssäoloehdon täyttämiseen. Esimerkiksi kahdella ravintolakeikan minimillä tähän ei aivan päästä, mutta kannattaa harkita, voisiko muutamat puuttuvat eurot kattaa esimerkiksi siten, ettei kulukorvauksia vaadita enimmäismääräisinä. Maaliskuun alussa 2003 voimaan tulevat uudet ravintolaminimit ovat 96,90 euro arkisin ja 115,03 lauantaisin, yhteensä esimerkiksi perjantailta ja lauantailta 211,90 euroa.

Avoinna olevia kysymyksiä

Uutta tarkastelusäännöstä sovelletaan ainakin niihin keikkoihin, jotka on tehty vuoden 2003 puolella. Soveltamisohjeissa annettaneen tarkemmat määräykset eri tilanteiden varalta, kun hakujaksoon sisältyy vuodenvaihteen molemmin puolin tehtyjä töitä. Todennäköistä on, että ylimenovaiheessa samaan hakijaan joudutaan soveltamaan sekä aikaperusteista että europerusteista tarkastelutapaa. Sen sijaan on epävarmaa, voitaisiinko lain voimaantulon jälkeen samaan henkilöön muuten soveltaa samanaikaisesti rinnakkain kahta tarkasteluperustetta esimerkiksi siten, että oman valinnan mukaan sopivat viikot otettaisiin aikaperusteiseen tarkasteluun ja muut viikot euromääräiseen tarkasteluun. Tilanne ei ole aivan yksinkertainen, koska käytännössä joudutaan tarkastelemaan freelance-aloille tyypilliseen tapaan hyvin sekalaista pätkätöiden vyyhteä, jossa yksittäiset keikat ja pitempiaikaiset projektit kulkevat rinta rinnan.

Esimerkki havainnollistaa tilannetta. Alalla on tavallista, että sama henkilö opettaa päiväsaikaan yli kuukauden työsuhteessa esimerkiksi pää- tai sivutoimisena opettajana ja iltaisin esiintyy keikoilla. Huomattava osa tuloista tulee keikoista ja usein tällainen henkilö pitääkin itseään alan moniottelijana tai sitten enemmän muusikkona kuin opettajana. Opettajantyöstä työssäoloehtoa alkaa kertyä aikaperusteella vähimmillään 8 viikkotunnin opetustyöstä. Molemmista töistä saattaa kertyä työssäoloehtoa, mutta eri perusteella. Tilanteessa herää monia kysymyksiä. Onko jokin tarkasteluperuste ensisijainen ja pakottava? Sulkevatko eri tarkasteluperusteet toisensa pois ja jos sulkevat, niin kummalla perusteella työssäoloehtoa tarkastellaan? Mitä ansioita otetaan laskuihin mukaan, kun määritellään päivärahan perusteena olevaa palkkaa? Kysymyksiä tulee - uudistuksen lähtökohta huomioon ottaen - lähestyä siitä kulmasta, että uudistuksella pyrittiin korjaamaan eikä heikentämään luovien ja esityksellisten alojen työntekijöiden asemaa.

On tietysti selvää, että jos hakijaan soveltuu esityksellistä alaa koskeva poikkeussääntely, häneen sovelletaan asianomaisia poikkeussäännöksiä. Muodollisesti tämä tarkoittaa sitä, että hakijan alle kuukauden alan työsuhteiden "riittävyyttä" tarkastellaan euromääräisesti, työn määrää tarkastellaan siis tulojen kautta. Tarkastelu koskee kuitenkin ainoastaan alle kuukauden työsuhteita. Rahamääräinen tarkastelu ei kuitenkaan voi viedä hakijalta oikeutta saada luetuksi hyväkseen myös mahdollisesti muulla tarkasteluperusteella kertynyttä työehtoa ja siihen liittyviä ansioita. Lähtökohtana täytyy olla se, että kaikki työssäoloehtoon oikeuttava työ ja siitä saatu ansio on luettava hakijan hyväksi riippumatta siitä, millä perusteella työtä on tarkastelu.

Eri tarkasteluperusteiden yhteensovittamista tapahtui jo vanhan lain aikana. Edellä olevassa esimerkkitapauksessa opetustyöt olisi luettu hakijan hyväksi 8 viikkotunnin perusteella ja keikkatyöt 18 viikkotunnin perusteella viikoittaiseen enimmäistyöaikaan asti. Viikoittainen enimmäistyöaika on laskettu opetustyön ja keikkailun työehtosopimusten enimmäistyöaikojen keskiarvona, johon saakka molempien töiden ansiot on luettu päivärahan perusteena olevaan palkkaan. Uudessa laissa esityksellisen alan keikkatyön tarkastelu olisi aikaperusteen sijasta rahamääräistä. Tällainen tarkasteluperusteen muutos ei voi merkitä sitä, että rahaperusteisen tarkastelun piirissä olevat ansiot jäisivät kokonaan tai osaksikaan huomiotta. Edelleenkin tulisi olla mahdollista lukea keikkatöitä ja rahamääräisen tarkastelun piirissä olevia tuloja hakijan hyväksi, vaikka työssäoloehto jo täyttyisi jollakin viikolla esimerkiksi yli kuukauden mittaisesta työsuhteesta kertyneillä työtunneilla.

Työssäoloehdon tarkastelu ja päivärahan perusteena olevan palkan määritys ovat eri asioita, vaikka ne liittyvätkin toisiinsa. Palkan määritykseen otetaan mukaan ainoastaan työssäoloehdon täyttävästä työstä maksetut työehtosopimuksen mukaiset palkat. Palkkoja luetaan hyväksi edelleenkin alan viikoittaiseen enimmäistyöaikaan asti. Periaatteessa ei liene ongelmaa siinä, että ansioita luetaan - kuten ennenkin - hakijan hyväksi enimmäistyöaikojen rajoissa, kunhan työssäoloehto on jollakin perusteella tullut kyseisellä viikolla täytetyksi. Ei myöskään voitane kohtuudella asettaa sellaista vaatimusta, että esimerkiksi rahamääräisen tarkastelun perusteella työssäoloehtoon luettavasta työstä saatujen ansioiden tulisi ylittää viikoittainen rajatulo (214,14 euroa), jotta kyseiset ansiot voitaisiin palkanmäärittelyssä lisätä mahdollisesti normaalilla tuntiperusteella tarkasteltavan työn ansioihin, mikäli tuntiperusteinen työ täyttää työssäoloehdon.

Edellä sanotun mukaan ei pitäisi olla estettä sille, että esimerkkitapauksessa keikkatyön ansiot lisätään opetustyön ansioihin, jos työssäoloehto täyttyy opetustyöstä. Vaikka keikkatyön työssäoloehdon tarkastelussa tehdyillä työtunneilla ei ole merkitystä, olisi päivärahan perusteena olevaa palkkaa määritettäessä tällaisissa yhteensovitustilanteissa kuitenkin tietää tehty työaika, jotta viikoittaisen enimmäistyöajan vaatimus tulisi täytetyksi. Muitakin vaihtoehtoja varmaan löytyy.

Jos työssäoloehto täyttyy keikkatöiden ansioilla, pitäisi vastaavasti yli kuukauden mittaisista ansioista saadut tulot lukea hyväksi palkanmäärityksessä, mikäli tämä työ ei aikaperusteella tarkasteltuna täytä työssäoloehtoa. Jos taas työssäoloehto täyttyy molemmilla perusteilla, lienee samantekevää, kumman perusteen ansioihin toisen työn huomioon otettavat ansiot lisätään.

Varovaisia johtopäätöksiä

Uudessa laissa asianomaisten alojen alle kuukauden työsuhteita tarkastellaan rahamääräisesti ja yli kuukauden työsuhteita aikamääräisesti viikkotyöajan perusteella. Alan työttömyyskassassa joudutaan soveltamaan molempia tarkastelutapoja jo yksin tästä syystä. Eri tarkastelutavoille ei voitane asettaa mitään etusijajärjestystä, vaan esittäjien eri mittaisiin työsuhteisiin sovelletaan työssäoloehdon tarkastelussa eri säännöksiä. Jos samalla hakijalla on samalla kalenteriviikolla rinnakkain sekä raha- että tuntiperusteisen tarkastelun piirissä olevia, esittävän alan tai muun alan töitä, tulisi myös työssäoloehdon täyttymistä tarkastella itsenäisesti mutta rinnakkain eri perusteilla; rahamääräisen tarkastelun piirissä olevia töitä ei todennäköisesti voitaisi "siirtää" tuntitarkasteluun. Tämä ei kuitenkaan koskisi palkanmäärittelyä, jossa palkkaperusteeseen otettaisiin - kuten tähänkin saakka - kaikki työssäoloehdon täyttävällä viikolla tehdyt työt enimmäistyöaikaan saakka.

Työssäoloehdon täyttymisessä jollakin viikolla on siis kahden rinnakkaisen perusteen (raha/tunnit) tarkastelussa kolme päävaihtoehtoa: molemmat täyttävät, kumpikaan ei täytä tai toinen täyttää työssäoloehdon. Tällainen tilanne on sinänsä normaali seuraus siitä, että eri mittaisia työsuhteita joudutaan tarkastelemaan sekä asianomaisen työalan sisällä että sen ja muiden työalojen välillä kahdella eri perusteella.

Edellä sanotun kaltaisena uudistus on merkittävä ja tervetullut parannus keikkamuusikoiden ja muidenkin esityksellisten työalojen freelancereiden sosiaaliturvaan. Mihinkään riemujuhliin ei kuitenkaan ole aihetta, koska uudistuksella oman alamme pätkätyöntekijät pääsivät kenties lähemmäs sitä työttömyysturvan tasoa, jossa muut palkallaan elävät jo ovat. Normaalitasoinen toimeentulo kerryttää nyt myös alan taiteilijan työttömyysturvaa.