Liberia Finline

Kolumni: Raimo Vikström

Vanhat huonot ajat palaavat mieleen merenkulkualan nykyisiä tapahtumia seuratessa. Keinoja kaihtamaton röyhkeys leimasi aikanaan ravintolamuusikkojen tuontia Itä-Euroopan satelliittivaltioista Suomeen. Ohjelmatoimistot ja ravintolat painostivat suomalaisia muusikkoja ja viranomaisia saadakseen haluamansa halvat muusikot Suomeen. Nyt laivanvarustajat toimivat vähän samalla tyylillä. He painostavat suomalaista työvoimaa huonontamaan työehtoja. Sen lisäksi varustajat valtion välityksellä vauhdittavat rikastumistaan veronmaksajien kukkaron avulla.

Valitettavasti monet valtiot ovat lähteneet verovaroin pönkittämään elinkeinoa, jossa on paljon mätää. Kun Ruotsi päätti heittäytyä virran vietäväksi ja alkoi maksaa merimiesten verot ja sosiaalikulut varustajien puolesta, kävi selväksi että Suomi ennen pitkää joutuu tekemään samoin. Vielä tämän edun saatuaan varustamot kiukuttelevat ja uhkaavat siirtää laivansa jonkin halvemman maan lipun alle. Vähintäänkin olisi voitava poistaa osa suomalaisesta miehistöstä, jotta Suomen lippu varustajille kelpaisi. Mahdollisella laivojen lipun vaihdolla on merkitystä myös muusikoille. Jos oikein huonosti sattuu, heillä täytyy ehkä olla työlupa saadakseen soittaa vaikkapa Ruotsin-laivoilla.

Merimies-Unioni käy jatkuvaa taistelua varustajia vastaan turvatakseen suomalaisten merenkulkijoiden työehdot ja työpaikat. Hiukan samankaltaista oli Muusikkojen liiton taistelu ulkomaisten muusikkojen maahantuontia vastaan 40-luvun lopulta 90-luvun lamavuosiin asti. Meillä ei ollut yhtä raskaita aseita käytössä kuin Unionilla. Me emme saaneet valtiovallalta juuri mitään tukea veronmaksajien subventioista puhumattakaan. Jälki oli sen mukaista; Suomi hukkui ulkomaisten ravintolamuusikkojen tulvaan.

Muusikkojen maahantuontia koskevissa kahinoissa päävastustajamme olivat ohjelmatoimistot ja ravintolat. Ravintolat ottivat mielellään vastaan työvoiman, jonka maahantuonti perustui elintasoeroihin ja valuuttakeinotteluun. Se oli silloin se. Nyt ravintolaelinkeinon toimialajärjestö arvostelee valtiovaltaa varustamojen tukemisesta kitkerään sävyyn. Aiheellista onkin kysyä, miksi valtio tukee kelluvia baareja verorahalla, kun muita baareja ei tueta. Ja kaiken päälle esimerkiksi Viking Linen johtajat nyrpistelevät televisiossa nokkaansa valtion tuelle.

Verotuen antaminen varustamoille lienee valtiovallan taholta jonkinlaista viivytystaistelua. Laivojen liian nopeata ulosliputusta halutaan hidastaa. Kenties kuvitellaan, että joistakin strategisista syistä olisi tuettava suomalaisia varustamoja. Näin siitä huolimatta, että rahalla tunnetusti ei ole isänmaata.

Merenkulkuala on kansainväliselle yhtiölle kuin saippuapala; se ei mitenkään pysy käsissä. Alukset ja varustamot luiskahtelevat milloin mihinkin mukavuuksia ja verohelpotuksia tarjoavaan maahan. Niinpä esimerkiksi Inkooseen kuljettaa Venäjältä hiiltä alus, joka purjehtii Kamputsean lipun alla. Venäjän lippu on osoittautunut liian kalliiksi.

Suurelle suomalaiselle varustamolle, Finnlinesille, Suomen lippu on osoittautunut liian kalliiksi. Varustamon yhteensä 70 laivasta vain 5 kantaa enää Suomen lippua. Varustamo ei oikeastaan enää ole nimensä arvoinen. Varmaan jonakin päivänä näemme varustamon, jonka nimi on vaikkapa Liberia Finline.