Leena Hirvonen 20 vuotta ESEKin ruorissa

MONIPUOLISIA ELÄMYKSIÄ ITSELLEKIN

Haastattelu: Pekka Nissilä

Esittävän Säveltaiteen Edistämiskeskus ESEKin pääsihteeri Leena Hirvonen on ollut mukana keskuksen toiminnassa sen alusta saakka. Arvokkaan 20-vuotisjuhlan jälkimainingeissa oli aihetta keskustella toiminnan näkymistä.

"Vienti vetää" on päivän sana, siihen ei voi olla törmäämättä kun alan toimijat ovat äänessä. ESEK on koko toimintansa aikana ollut mukana tukemassa musiikin vientiä. Onko sinun näkökulmastasi nähtävissä, että vienti olisi viime vuosina erityisesti noussut?

- Jos viennillä tarkoitetaan sitä, että jotkut menevät Suomesta esiintymään ulkomaille, tai saadaan esimerkiksi lisenssisopimuksia äänitteen julkaisulle, niin sitä on ollut kautta koko toiminnan. Ero aivan alkuaikoihin on se, että ulkomaiset esiintymismatkat olivat silloin paljolti klassiseen musiikkiin keskittyneitä. Selkein muutos tapahtui 90-luvulla, jolloin pop/rockbändien ulkomainen keikkailu lisääntyi huomattavasti. Sitä toki oli siis ollut jo aiemminkin, mutta määrä on noussut selkeästi, jos sitä vertaa 80-luvun tilanteeseen. On tarvittu joku suomalaisen musiikin läpimurto, joka toimi herättäjänä ja maan musiikin uskottavuuden luojana.

On myös niin, että vuosien varrella on löytynyt aikaansaavia toimijoita sinne toiseen päähän. Eli aktiiveja henkilöitä, joilla on innostusta suomalaista musiikkia kohtaan ja kontakteja hoitaa kiertueita. Vain yhtenä esimerkkinä Henk van Leeuwen, joka on useiden vuosien ajan hoitanut suomalaista jazzia Australiaan, ja on nyt laajentanut toimintaansa myös klassisen musiikin puolelle. Mutta on kyllä aika paljon sitäkin, että täältä Suomesta käsin joku muutamista managereistamme, tai artisti itsekin hoitaa ulkomaan keikkajärjestelyt.

Ja voin sanoa, että toiminta on usein hyvin efektiivistä. Kun saan tiliselvityksiä myöntämästämme tuesta, niin niiden mukana usein tulee hyvinkin paksuja kopionippuja lehtileikkeistä, joidenkin artistien kohdalla eri puolilta maailmaa.

Useinhan on kyse myös aivan muutaman tai vain yhdenkin esiintymisen tekemisestä jossain, ja mikä on sen merkitys millekin asialle on tietysti aina keskustelun paikka. Vientiasioissa ei saisi kuitenkaan unohtaa sitä, että niin sanottu "pienempikin" keikka on esiintyjälle aina uusi kokemus toisessa ympäristössä, monella tavalla "opettava" tilanne, joka kehittää itsekunkin toimintaa eteenpäin. Sellainen ei useinkaan ole mitenkään ihmeemmin näkyvää toimintaa - joku jazztrio soittaa yhden pienemmän festivaalikeikan tai pari klubikeikkaa esimerkiksi jossainpäin Keski-Eurooppaa. Se ei ole vientibisnestä siinä mielessä, että olisi rakennettu joku case, johon satsataan taloudellisesti ja josta odotetaan voittoa. Se on oikeastaan "vain" normaalia työtä; joku menee keikalle jonnekin ja saa siitä - toivottavasti - kohtuullisen korvauksen ylläpitoineen, sekä kokemusta. On saatu ESEKiltä tukea matkakuluihin, ja sitten tullaan takaisin jatkamaan työskentelyä täällä. Tällaista toimintaa ESEK on tukenut koko olemassaolonsa ajan, ja se on tärkeätä, ihan jo taiteilijoiden työllisyyttäkin ajatellen.

Kun mennään riittävän pitkälle Suomesta, niin ESEKin mukanaolo on useimmiten ollut ratkaisevaa, eikö niin?

- Kyllä se on oleellista, että jostain saadaan etenkin matkakuluihin tukea. Marginaalimman musiikin suhteen asiantunteva taho pystyy rakentamaan kiertueen, josta lipputuloilla saa katettua iltakohtaiset palkkiot ja ainakin osan paikallisista matkakuluista. Mutta sitä tulovirtaa saa harvoin - jos koskaan - niin isoksi, että siitä riittäisi myös matkakuluihin etenkään toiselle puolelle maapalloa.

Mutta kyllä sitten esimerkiksi Euroopassa on suomalainen jazzyhtye pystynyt kiertämään ilman ESEKin tukea, korvaus on riittänyt sekä kuluihin että palkkioihin. Sinfoniaorkestereiden kohdalla se ei onnistu edes Euroopassa. Meillä on pari orkesteria, jotka jo saavat hyviksikin luokiteltavia esiintymiskorvauksia ulkomailta, mutta sellaiset eivät riitä niin isojen koneistojen kulujen kattamiseen, jostain on lisärahoitus hankittava.

Maailmanmusiikin ja rockinkin puolella on tilanteita, että tukea tarvitaan alueellisesti. Eli osa keikoista menee jo niinsanotusti omillaan, mutta jossain päin maailmaa ei nimi vielä riitä nostamaan palkkiota riittävän suureksi. Esimerkkinä voin mainita 22-Pistepirkon, jonka maailmankiertueeseen - ihan oikea järjestyksessä ympäri maailman kulkenut kiertue - anottiin tukea tietyille jaksoille kiertuetta. Ja on muistettava, että nyt puhun koko ajan kohtuullisista, aivan normaaleiksi luokiteltavista muusikon palkkioista.

Kyllä tuki on niin merkittävässä roolissa ollut, että jos tänään kuulen jostain projektista - etenkin joku ulkomaankeikka - eikä siitä ole ollut anomusta, niin kyllä ensimmäisenä tulee mieleen, että kukahan on "maksanut viulut"! Samoin, jos kuulen radiosta jotain levyä, joka on niinsanottua "ESEK-kamaa" mutta johon ei ole anottu tukea, niin aina ihmettelen, että miksiköhän ei. Usein näissä tapauksissa se paljastuukin pilottisingleksi, ja anomus kyllä tulee, kunhan albumimateriaali edistyy pitemmälle.

Vaikka ESEK paljon tukeekin, niin on tottakai sanottava, että paljon myös tehdään - niin keikkoja kuin levyjä - ilmankin ESEKin tukea. Vuodessa tänne tulee 4-500 levypuolen anomusta, eikä siinä suinkaan liene kaikki maamme levyprojektit, mutta iso määrä kuitenkin. Anomusten kokonaismäärä on pysynyt melko vakiona jo vuosia, hieman yli 1000. Kyllä myös edelleenkin, vaikka harvoin, törmään tapauksiin ettei ESEKiä tunneta, mutta olen huomannut että LUSES on paljon tuntemattomampi jopa alan sisällä.

Yhden mittavan arkistoprojektin ESEKin toiminnassa haluan ottaa esiin, eli "Unohtumattomat"-levysarjan.

- Siitä tulikin mittava kokonaisuus, itseasiassa laajempi kuin mitä alkuperin oli suunniteltu. Levyjä on toista sataa, ja rahaa siihen [ESEKiltä] laitettiin lähes kaksi miljoonaa markkaa. Kyllä esimerkiksi Olavi Virran koko tuotannon julkaiseminen [CDllä] oli mielestäni hyvin perusteltu projekti.

Samanlaista toimintaahan jatkavat tällä hetkellä esimerkiksi Artie- ja Salix-yhtiöt, sekä YLEn ja Fugan yhteistyönä tuotettu sarja. Unohtumattomat-logo ei ole niissä enää käytössä, mutta asia ja estetiikka on samaa. ESEK on joissakin vielä ollut mukana.

TYHJÄSTÄ HUONEESTA ALOITETTIIN

Oletko enemmän vai vähemmän musiikin ystävä tämän 20 vuoden jakson jälkeen?

- Huomattavasti ENEMMÄN toki. Erityisen mielenkiintoista on aina kuulla jaostojen kokouksissa asiantuntijoiden kommentteja päätösten pohjaksi. Kiinnostukseni on monipuolistunut ja kuuntelu sitäkautta laajentunut. Uusia elämyksiä on tullut suuresti.

Tulin tähän työhön Savonlinnan Oopperajuhlilta. Silloin siellä oli 10 vuoden jälkeen kolme kokopäiväistä toimistossa töissä, johtajia tuli ja meni. Syksyllä 1972 perustettu kannatusyhdistys oli ottanut kaupungilta juhlat hoitaakseen, ja vuoden 1973 kesällä oli "Taikahuilu" ensimmäisen kerran. Siitä se alkoi, olin syksystä alkaen kannatusyhdistyksen ensimmäinen kokopäiväinen työntekijä. Samanlainen "pioneeritilanne" oli täälläkin, muistan sen hyvin kun tulin ensimmäisenä työpäivänä Gramexiin, jolloin minulle osoitettiin tyhjä huone, ja sanottiin että "ole hyvä", siitä pitäisi tällainen ESEK rakentaa ...

Olen aina radiosta ja levyiltä kyllä kevyttäkin musiikkia kuunnellut. Aivan valtava mahdollisuushan tämä on ollut päästä koko musiikin kenttään sisälle.

Pystykö enää kuuntelemaan musiikkia sillälailla viattomasti, ettet ala miettimään voisiko se ja se saada tukea?

- Kyllä, kyllä. Ammattimaisesta kuuntelusta saa vain parempia reseptejä siihen. Minulla ei ole musiikillista koulutusta, eikä se monissa tapauksissa sinänsä mitään "auttaisikaan". Siksi onkin niin mielenkiintoista kuulla, kun joku asiantuntija laittaa vaikkapa hevimetalliin lukeutuvia anomuksia niinsanotusti jonoon - jo se alalajien erottelu, mutta myös nimenomaan se, että mikä tekee jostain potentiaalisemman kuin toisesta.

Sujuvasti kuuntelen kyllä kaikenlaista, kyllä esimerkiksi vanha 40/50-lukujen kotimainen iskelmä on aina ollut sydäntäni lähellä.

Olemme pienenä kansana ja omana kielialueenamme aina maksaneet kulttuuria sisään ja myös ulos. Näyttääkö kehitys sinun paikaltasi katsottuna, että niin on myös jatkossa? Julkista ja yksityistä tukirahoitusta tarvitaan, ja ESEK jatkaa toimintaansa, vaikka senkin tilanne hieman muuttuu?

- Ilman muuta näen sen niin, että kulttuurin tukemista tarvitaan, eikä sitä mielestäni pitäisi nähdä mitenkään huonona asiana. Vaikka on mahdollisuuksia yksityiseen tai julkiseen tukeen, niin kyllä musiikki omaehtoisuutensa siitä huolimatta säilyttää. Ja olen aivan varma siitä, että jollei näitä tukimuotoja olisi, niin ei tämä näin moninaista olisi. ESEKin lähtökohta on alusta saakka ollut mahdollisimman monipuolinen tarjonta. Ja aikamoisen huomattava taho omalla sektorillaan ESEK on.

En osaa sanoa mikä on ollut ESEKin merkitys, enkä myöskään tiedä mitkä hankkeet olisivat jääneet toteutumatta ilman sitä, mutta jos 200 miljoonaa markkaa on 20 vuoden aikana pumpattu suomalaiselle esittävälle musiikille, niin eihän se voi olla merkityksetöntä. Vaikka jatkossa rahavaramme pienenevät, niin onneksi on niin viisaasti eletty, että jatkossakin on jotakin, jolla toimia.

Kun olen keskustellut ESEKin olemassaolon merkityksestä, niin aina esiin otetaan se, että siihen rohkeuteen ruveta tekemään asioita - vaikka ei vielä tiedäkään saako tukea vai ei - asialla on iso merkitys. Jos tämänkaltainen rahavirta jostain syystä kokonaan loppuisi, niin olen varma, että parissa vuodessa se peilautuisi niin, että hyvin paljon asioita jäisi tekemättä, eikä niitä edes suunniteltaisi.