Kulttuuri vai teollisuus

Kulttuuriteollisuus on samantapainen muotisana kuin sisältötuotanto. Mitä tarkoitetaan kun puhutaan kulttuuriteollisuudesta? Onko kulttuuriteollisuus sama asia kuin tekijänoikeusteollisuus? Jälkimmäistä sanaa käytetään usein kuvaamaan sellaista tuotannollista toimintaa, joka hyödyntää tekijänoikeuksia.

Käsitteenä kulttuuriteollisuus on täsmentymätön. Aikanaan Musiikki-Fazer täytti varmasti hyvin kulttuuriteollisen yrityksen tunnusmerkit. Ajankohtainen Hackman sitä vastoin täyttänee ne ainoastaan osaksi, mutta täyttää kuitenkin. Kiasma, Kotkan kaupunginteatteri ja Lapin kamariorkesteri mahtuisivat ilmeisesti myös kulttuuriteollisuuden käsitteen piiriin, vaikka ne eivät ole yrityksiä. Kulttuuriteollisuus on ilmeisen laaja toimiala.

Euroopan unionissa on nyt innostuttu kulttuuriteollisuudesta. Se nähdään kasvualana, joka voi tarjota uusia työpaikkoja. "Tekijänoikeusteollisuus on suurempi kuin autoteollisuus", "kulttuuriteollisuus ylittää elintarviketeollisuuden volyymin" ja muita vastaavia heittoja sinkoilee seminaarikeskusteluissa ja poliitikkojen puheissa. Tuollaiset lausunnot ovat epätäsmällisiä, mutta tuskin täysin puuta heinää.

Laaja-alaisimman tulkinnan mukaan kulttuuriteollisuus lienee useimmissa EU:n jäsenmaissa merkittävä taloudellinen tekijä ja työllistäjä. Kulttuuri ei alunperin ole lainkaan kuulunut EU:n toimintapiiriin, mutta nyt esimerkiksi parlamentti haluaa toimenpiteitä kulttuurin ja siihen liittyvän tuotannollisen toiminnan edistämiseksi. Tavaroiden ja palveluiden liikkuvuuden edistäminen halutaan nyt ulottaa koskemaan myös kulttuuria.

Jos Euroopassa kansallinen kulttuuritoiminta vahvistuu, se on myönteistä. On hyvä jos eurooppalainen elokuva, musiikki ja kirjallisuus voimistuu. Ehkä niin kyetään vähentämään amerikkalaista hegemoniaa.

Missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa joudutaan nyt arvioimaan mikä on ensisijaista, kulttuuri vai teollisuus. Kenen ehdoilla toimitaan? Luovaa työtä tekevät ihmiset ovat kulttuuriteollisessa toiminnassa tärkein osatekijä. Sitä paitsi on muistettava, että eurooppalaiset taiteilijat ovat ja pysyvät eurooppalaisina, mutta kulttuuriteollisuuden firmojen omistuksesta ei ole takeita. Kiinaan kulttuuriteollisuutta on kuitenkin vaikea siirtää.

Kulttuuriteollisuus on erikoinen teollisuudenala. Se perustuu edelleen vahvasti käsityöläisyyteen.

Kulttuuriteollisuus operoi mielikuvilla. Niitä tuotetaan myyntiin ja omiin tarpeisiin. Usein kulttuuriteollisuus antaa tietoisesti väärän tai vääristellyn kuvan itsestään. Esimerkiksi taiteilijat tuodaan julkisuuteen menestyjinä, vaikka nämä monesti saavat tyytyä kulttuuriteollisuuden työn hedelmiä jaettaessa murusiin. Monessa tapauksessa niistäkin on erikseen maksettava.

Taiteilijoita edustavien järjestöjen tehtävä on juuri nyt tuoda esiin epäkohdat, jotka vallitsevat eurooppalaisen kulttuuriteollisuuden piirissä. Poliitikoille ja muille päätöksentekoon osallistuville tahoille on tehtävä selväksi kulttuuriteollisuuden todellisuuden lainalaisuudet. Bulevardilehtien informaation tilalle on tarjottava vahvaa faktatietoa.

Eurooppalainen kulttuuriteollisuus nousuun, mutta ensin tulee kulttuuri ja sitten teollisuus.