Pohjoismaiset orkesterit verkottuvat

Anu Karlson

Mitä virkaa on pohjoismaisella yhteistyöllä? Eikö se ollut vain ohimenevä välivaihe matkalla kohti yhteistä Eurooppaa?

Musiikin alalla pohjoismaista yhteistyötä harjoitetaan joka tapauksessa edelleen monissa puitteissa. Yksi on vuosittain järjestettävät Pohjoismaiset orkesteripäivät. Tänä vuonna Pohjoismaiden intendentit ja muut orkesterivastaavat kokoontuivat lokakuun alussa Turussa, ja yksi keskustelun aiheista oli pohjoismaiset orkesterivierailut. Keskustelun avaajiksi oli koottu yhteispohjoismainen paneeli: intendentit Beryl Lunder Gävlen sinfoniaorkesterista Ruotsista ja Satu Angervo Tapiola Sinfoniettasta, toimitusjohtaja Aino Turtiainen Fazerin konserttitoimistosta ja vielä osastopäällikkö Svend Brown brittiläisestä Van Walsum Managementista, joka tunnetaan useiden suomalaisorkesterien ulkomaankiertueiden järjestäjänä.

Beryl Lunder toivoi alustuspuheenvuorossaan, että Pohjoismaat ryhtyisivät entistä tarmokkaammin rakentamaan verkostoja vierailutoiminnan infrastruktuuriksi. Hänen mielestään raha ei ole niin suuri ongelma kuin juuri verkostojen puute.

Satu Angervon mielestä ensin pitäisi esittää kysymys, miksi Pohjoismaiden orkesterit ylipäänsä haluaisivat vierailla toistensa konserttipaikoilla. Hyviä syitä ei hänen mielestään ole kovin paljon. Orkesterivierailut eivät voi olla mikään itsetarkoitus; suomalaiselle orkesterille hyvänä syynä olisi lähinnä hyvä konserttisali. Pohjoismaat ovat tosin hyvien organisaattorien maineessa, mutta silti järjestelytkään eivät aina toimi. Angervo kertoi masentavan esimerkin Norjasta, jossa Tromssan festivaalikonsertin kylkeen oli Tapiola Sinfoniettalle suunniteltu neljä lisäkonserttia, mutta yksikään niistä ei toteutunut. "Samassa ajassa olisimme tehneet konserttimatkan New Yorkiin!"

Aino Turtiainen kehui, että Fazerilla on valmis verkosto ja kaikki tarvittavat kontaktit – vain rahaa puuttuu. Hän tähdensi, että Pohjoismaiden tulisi ei vain maantieteellisinä vaan myös kulttuurisina lähinaapureina tutustua toistensa konserttisaleihin ja toistensa yleisöihin.

Svend Brown ihaili Pohjoismaiden tiheää orkesteriverkkoa: se on rikkaus, joka pitäisi hyödyntää. Pitäisi kysyä, mitä uutta mikäkin orkesteri voisi tuoda jonkin toisen paikkakunnan elämään, hän kannusti. Kovenevassa kilpailussa ihmisten vapaa-ajasta orkesterivierailu ei sinänsä ole riittävä vetonaula.

Järjestäjäkaupungin intendentti Tero-Pekka Henell heitti kysymyksen, miten orkesteri voi varmistaa menestyksensä ulkomailla. "Parhaalla suomalaisella solistilla ja suomalaisella kapellimestarilla", vastasi Satu Angervo. "Konsertilla on oltava teema, tai sen on sisällyttävä tapahtumaan, jolla on jokin teema", uskoi Beryl Lunder.

Tanskan edustaja arveli, että verkoston rakentaminen kannattaa aloittaa läheltä, Tanskan tapauksessa Göteborgista ja Malmösta. Svend Brown valitti, että orkesterit haluaisivat esiintyä vain suurissa musiikkikeskuksissa, mutta tähän Norjan edustaja vastasi, että kun Milanon La Scalan orkesteri vieraili Mutin johdolla Oslon lisäksi Trondheimissa, vain 300 henkeä saapui heitä kuuntelemaan. Brown tunnusti yhdeksi tärkeäksi syyksi Van Walsumin nykyiselle pidättyvyydelle Pohjoismaissa, että he eivät halua astua kenenkään varpaille. Suomen RSO:n intendentti Tuula Sarotie puolestaan kehui Ruotsin radiota, joka oli järjestänyt hienon festivaalin pelkille ulkomaisille orkestereille – yhtenä meidän RSO:mme – ja maksanut kaikki kulut. Tämä oli saatu aikaan neuvottelemalla orkesterien palkkiot mahdollisimman alas ja hankkimalla yhteistyökumppaniksi Maailman Luonnon Säätiö.

"Mutta pohjoismainen orkesteriverkostohan olemme me" huudahti Turun musiikkijuhlien toiminnanjohtaja Alarik Repo. "Tehkäämme matkoja sisarkaupunkeihimme!"

Tero-Pekka Henell totesi Tampereen, Turun ja Lahden harjoittavan Suomessa vilkasta keskinäistä vaihtoa. Beryl Lunder kertoi Tanskan Aalborgin, Ruotsin Västeråsin ja Norjan Kristiansandin olevan myös kiinteissä yhteistyösuhteissa ja saaneen Pohjoismaiden neuvostolta hieman tukeakin hankkeelleen, jonka tarkoituksena on tuoda kunkin maan uutta musiikkia vierailukohteisiin.

Tärkeiksi yhteistyömuodoiksi todettiin myös yhteiset sävellystilaukset sekä pienten orkesterien yhdistäminen suurten teosten esittämiseksi. Mutta rahan tarvetta mikään verkosto tai yhteistyöhanke ei poista!