Eläke kilometrikorvauksina

Raimo Vikström

Tasan neljäkymmentä vuotta sitten pääsin helsinkiläisen ammattimuusikoista muodostetun tanssiorkesterin jäseneksi. Heti kärkeen oli kolmen kuukauden keikka tunnetussa pääkaupungin tanssiravintolassa. Olimme ravintolan palveluksessa aivan kuten muukin henkilökunta. Saimme palkkamme ravintolan toimistosta kerran kuukaudessa.

Orkesterillamme oli suoria sopimuksia ravintoloiden kanssa enemmänkin. Vähitellen ne kuitenkin loppuivat. Ohjelmatoimistot onnistuivat tunkeutumaan orkestereiden ja ravintoloiden väliseen sopimussuhteeseen kolmanneksi pyöräksi. Kolmannen osapuolen tuleminen sopimussuhteeseen ei tietenkään lisännyt jakovaraa millään tavalla. Päinvastoin, kahden sijasta potin jakajia oli kolme.

Muistan hyvin ensimmäisen käyntini palkkapäivänä helsinkiläisessä ohjelmatoimistossa. Toimiston rouva oli ymmällään, kun kieltäydyin vastaanottamasta tarjottua päivärahaa osana palkkaa. Katsoin ettei minulla ollut oikeutta päivärahaan työskennellessäni kotipaikkakunnallani. Se oli totta silloin ja on sitä nytkin. Ajan myötä jouduin alistumaan päivärahapainostukseen ollessani ohjelmatoimistojen työssä. Se tiesi vaikeuksia verottajan kanssa.

Ohjelmatoimiston mukaantulo työn teettäjän ja työntekijöiden väliseen sopimussuhteeseen ei yleensä lisää jaettavan rahan määrää. Asiat on kuitenkin järjestettävä niin, että kaikki kolme osapuolta olisivat tyytyväisiä. Paljon käytetty keino on aina ollut maksaa osa palkkaa perusteettomina kustannusten korvauksina. Maksumiehiksi pannaan ulkopuoliset, ensikädessä veroja ja sosiaaliturvamaksuja keräävät viranomaiset. Loppujen lopuksi maksajiksi joutuvat muut työnantajat ja työntekijät. Harmaa talous on nyt yksi musiikkialan pahimmista ongelmista. Kireä kilpailutilanne työmarkkinoilla ja viranomaisten kyvyttömyys valvoa asioiden kulkua työelämässä edesauttavat harmaan talouden menestystä.

Äskettäin Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa ison ohjelmatoimiston edustaja intti, että muusikoille voidaan hyvin maksaa palkkio kilometrikorvauksina ja muina kulujen korvauksina. Menettelyn sanottiin olevan Muusikkojen liiton hyväksymä.

Varmaankin Muusikkojen liitossa ollaan sitä mieltä, että muusikkojen autot eivät liiku halvemmalla kuin muiden autot. Muusikoille kuuluu päiväraha ja matkakustannusten korvaus samoin kuin muille työntekijöille, jos lailliset edellytykset korvausten suorittamiseksi ovat olemassa.

Suomessa on nykyisin liian paljon henkilöitä, jotka ajavat papereiden mukaan pitkiä matkoja autolla ja soittavat ja laulavat siinä ohessa ravintoloissa ja muissa esiintymispaikoissa. Heille ei kerry juuri lainkaan ennakonpidätyksen alaista palkkaa noista esiintymisistä. He saavat lähes yksinomaan kilometrikorvauksia, päivärahoja ja mahdollisesti muita korvauksia vaivojensa palkaksi.

Eräällä paikkakunnalla sosiaalietuuksia hoitavat viranomaiset kiinnittivät huomiota tämänkaltaiseen tapaukseen. Työttöminä ja tulottomina esiintyneet henkilöt, jotka nostivat erilaisia sosiaalietuuksia, olivat hyvin vaikeasti viranomaisten tavoitettavissa, koska he olivat jatkuvasti keikalla.

Osassa Suomea esiintymispalkkioiden muuntaminen kulujen korvauksiksi on enemmän sääntö kuin poikkeus. Itä-Suomi on tällaista aluetta. Tuli rumaa jälkeä, kirouksia ja kyyneleitä, kun Kuopion verotoimisto hiljattain määräsi esiintyjille perusteetta maksetut kulujen korvaukset veronalaiseksi tuloksi.

Epäterveet käytännöt musiikkialalla ovat kaikkien tiedossa. Kaikki ymmärtävät, että laskun harmaasta taloudesta viime kädessä maksavat ne, jotka ylipäätään veroja maksavat. Ohjelmatoimistoja edustavat yhdistykset eivät puhu asiasta. Alan työnantajayhdistys panee muiden tapaan päänsä pensaaseen ja sulkee silmänsä todellisuudelta.

Viranomaisia voi perustellusti arvostella kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta puuttua tilanteeseen. Sen sijaan viranomaiset ahdistavat ahdistamasta päästyään niitä, jotka yrittävät hoitaa asioita lakien edellyttämällä tavalla ja oikein. On sietämätöntä, että viranomaiset toimivat puolueellisesti ja moraalittomasti veronkiertäjiä ja hulttioita suosien.

Ohjelmatoimistot ovat Suomessa työvoiman vuokraajia. Vuokraustoiminta kasvaa Suomessa voimakkaasti. Perustellusti voidaan kysyä, mihin kehitys johtaa, jos työvoimanvuokrausalalla yleistyvät ohjelmatoimistoalalla käytössä olevat menettelytavat. Se on pelottava tulevaisuudenkuva.

Sellaisia soiton harrastajia, jotka rahoittavat harrastuksensa verottomilla korvauksilla, täytyy kehottaa katsomaan peiliin. Jossakin vaiheessa eteen tulee varmuudella tarve saada ansiosidonnaisia etuuksia. On hyvä muistaa, että esimerkiksi työeläkettä ei makseta kilometrikorvauksina.