LÖYSÄÄ PUHETTA LEVYROJALTEISTA

Äänilevytuottajat puhuvat mielellään eri foorumeilla artistien nimissä. Tuottajat ja heidän järjestönsä tuntuvat olevan poikkeuksellisen hyvin selvillä siitä, mitä artisteille kuuluu. Tuottajien edunvalvonnassa saavutetaan ilmeisesti paremmin tuloksia kun esiinnytään artistinaamari kasvoilla. Tästä on runsaasti näyttöä niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin.

Tuottajien taktiikka on pelannut hyvin ja ilman artistien isompia vastalauseita. Nyt kuitenkin erityisesti Yhdysvalloissa on syntynyt laaja julkinen vastakkainasettelu. Sen seurauksena taiteilijat ovat jopa onnistuneet saamaan aikaan tuottajien tahdon vastaisia muutoksia tekijänoikeuslainsäädäntöön. Yhdysvaltain kongressissa on lopulta ymmärretty, että taiteilijat ja tuottajat eivät olekaan yksi ja sama asia.

Musiikin tekijänoikeusloukkausten yhteydessä tavallisin hokema on, että loukkaukset aiheuttavat artisteille menetyksiä. Se herättää enemmän myötätuntoa kuin toteamus, että levypiratismi vähentää levy-yhtiöiden tuloja. Tällaisista syistä artisti työnnetään esille kun omaa asiaa ajetaan.

Suomalaisten äänilevytuottajien yhdistyksen propagandamyllystä on viimeksi singahtanut julkisuuteen uusi mielenkiintoinen väite artistien ansioista. Sen mukaan "artisti ottaa levyn hinnasta yhtä suuren osan kuin valtio". Väite ei oikeastaan ansaitsisi kommentointia, mutta ei sitä voi sellaisenaan jättää elämäänkään. Valtio kieltämättä ottaa äänilevyn hinnasta liki viidenneksen. Voidakseen saada myydystä äänilevystä yhtä monta euroa kuin valtio taiteilijalla pitäisi olla nykyisen rojaltikäytännön mukaan lähes 35 prosentin rojalti.

Normaalikäytännön mukaan suomalaisten artistien rojaltit ovat yleensä alle kymmenen prosenttia. Vanhoissa sopimuksissa, joiden mukaan levyjä myydään vielä tänäkin päivänä, rojaltit voivat olla parin prosentin luokkaa. Mastersopimukset, jotka ovat täysin eri asia kuin tavanomaiset levytyssopimukset ja niiden rojaltit, voivat antaa taiteilijoille suuremman osuuden äänilevyjen myyntituotosta. Niin luonnollisesti täytyy ollakin, koska taiteilijat huolehtivat sekä tuottajan että esittäjän tehtävästä. Masterjärjestelyissä levy-yhtiöiden siivun pitäisi olla todella ohut.

Jos tilanne kuitenkin nyt on se, että levyrojalteissa on Suomessa tapahtumassa radikaali muutos taiteilijoiden eduksi, se olisi hyvä. Artistien tulisi levytyssopimuksista neuvotellessaan pyrkiä saamaan omat rojaltinsa uudelle tasolle, koskapa kauppa ilmeisesti nyt on auki. Jos kuitenkin asianlaita on niin, että levytuottajien puheet ovat samanlaista sumutusta kuin artistipuheet muutoinkin, tilanne on vakavampi. Tuottajatahon puheiden uskottavuus on pahasti vesittynyt.

Piirakka josta millään ei tahdo riittää kaikille. Kuvio esitetään usein julkisuudessa, kun halutaan kuvata sitä, miten äänilevyn myyntihinta jakaantuu eri tahojen kesken. Prosenttiosuudet on laskettu täydestä hinnasta. Arvonlisävero, joka myyntihintaan lisättynä on 22 prosenttia, on toisin päin laskettaessa 18,03 prosenttia. Normaalikäytännössä esimerkiksi artistirojalti lasketaan PPD-hinnasta, joka tällä hintatasolla on noin 12 euroa.

Saadakseen levyn tuotosta rojaltina neljä euroa artistin rojaltiprosentin tulisi olla 33. Paljonko sinun rojaltiprosenttisi nyt on?