Pessi ja Sika myyttien maailmassa

Haastattelu: Juki Välipakka

Läänintaiteilija Pessi Levannon lastenlevy
kertoo kreikkalaisten myyttien tarinoita

Taivaalliset tarinat - Sika myyttien maailmassa ei ole pelkkä äänite. CD:n kansityö on todellista taittajan taidetta. Kansilehtinen on oikeastaan kirjanen, joka avautuu taitoksistaan eri kokoisiksi sivuiksi. Nämä sivut sisältävät tietoa antiikin myyteistä joita levyn kappaleet käsittelevät ja laulujen sanat. On myös kuvia myyttiaiheisista taideteoksista.

Sokerina pohjalla kirjasen sivuilla tapaamme Julia Vuoren piirtämän Sian, joka seikkailee myös Marjatta Levannon laulujen teksteissä. Sika on tämän myyttisen kokonaisuuden yhteen sitova elementti jonka kautta kuulija voi käsitellä laulujen tarinoita ja tunnelmia jotka kumpuavat antiikin Kreikan jumaltarustosta.

Kaiken lisäksi "Taivaalliset tarinat" on hyvien laulajien ryydittämä jazzlevy. Pirjo Aittomäki, Vuokko Hovatta, Laura Sippola, Mikko Jokinen ja Jussi Chydenius tuovat omat persoonalliset värinsä tyylikirjoltaan rikkaaseen kokonaisuuteen.

Yhtyeessä ovat Pessin lisäksi soittaneet bassoa Tuure Koski, rumpuja ja perkussioita Mika Kallio ja Sami Kuoppamäki.

Vaikka kappaleiden harmoniat ovat välillä suhteellisen monimutkaisia, ovat Levannon melodiat laulullisesti selkeitä ja tarttuviakin. Sanoitusten lähestymiskulma usein traagisiinkin tarinoihin on lempeän humoristinen, vaikka tiettyä pelottavuuttakin esiintyy.

Sian mukanaan tuoma näkökulma pehmentää tarinoita. Tämä käy selväksi jo ensimmäisessä kappaleessa "Sika Taivaankannenkulkija". "Vaikka aukko musta vaatii harjaannusta niin Sika vaarat vitseiks muuntaa", todetaan kaikkeuden äärettömyyttä pohtivassa kappaleessa, jossa Sika kohtaa jumalien nimiä kantavat planeetat.

Monimuotoinen paketti

Kappaleiden sanoittaja on kirjailija Marjatta Levanto, Pessin äiti. Syntyi ajatus yhdessä tehtävästä lastenlevystä.

- Sika tuli mukaan sitä kautta, että Julia Vuori on tehnyt kuvituksia äitini kirjoihin aikaisemminkin, kertoo Pessi.

- Kun tämä Sika-hahmo on niin kiva, tuli ajatus että laitetaan se seikkailemaan niissä kappaleissa.

- Ensin tehtiin kokeellisia biisejä, joissa Sika seikkaili ympäri maailmaa. Oli Marokko-biisi ja Japanilainen teehuone. Mutta kun äitini uusi kirja kertoo nimenomaan näistä myyteistä, niin ajateltiin että entäpä jos tämä levy ja kirja olisivatkin yhtä perhettä. Kirjassa tarinoita ja taideteoksia selitetään objektiivisemmin. Levyllä taas Sika tuo perspektiiviä tarinoihin tavatessaan näitä hahmoja. Sika siis seikkailee vain tässä levyllä, vaikka kirjassa onkin Julia Vuoren kuvitus.

- Tää paketti on aika runsas. Silloin kun alettiin tekemään tätä, niin ajattelin että antiikin myyttejä ja jazzmusaa ja vielä tää Sika... Et onks tässä mitää järkeä. Sitten ajattelin että ehkäpä sitten vain täytyy ottaa riski, koska musta se tuntui kuitenkin kivalta.

- Sanoituksetkaan eivät ole täysin itsensä selittäviä. Jokaiseen biisiin onkin liitetty selittävä juttu, jossa hahmot esitellään. Ja sitten tulee biisi, jossa henkilöt esiintyvät. Muuten menisi sanoituksissa puolet biisistä, ennen kuin olisi edes kerrottu että keitä hahmot ovat.

- Kaikista kymmenestä biisistä oli sanat, ennen kuin niitä sävellettiin. Alusta asti mä hahmotin sen kokonaisuuden siten, että ne olisivat eri tyylisiä, paljon vaihtelevuutta. Lastenlevyllä sen merkitys ehkä vielä erityisesti korostuu. Jos kaikki biisit ovat samanlaisia, niin keskittymiskyky herpaantuu.

- Sen takia ajattelin että eri solistit toisivat myös sitä vaihtelevuutta. Olisi mies- ja naisääniä, korkeampi ja matalampi soundi. Vuokko laulaa sellaiset reippaammat ja Pirjo hieman tunnelmallisemmat. Lauran Dafnen laulu taas on vähän pelottavampi sävyiltään. Jussi on tosi matala ja Mikko taas korkeampi rock-tyyppinen ääni.

- Ensimmäinen biisi on sellainen Bob Mintzer -tyyppinen back-beat jazz. Sitten tulee lattari boogaloo, hidas medium swing, surullinen samba, jazz-valssi, ECM-balladi, joka on ollut monen suosikki. Sitten on up-tempo jazz-biisi, Dr. John-tyyppinen New Orleans-juttu, ja sit tää Dafne, joka on vähän proge. Mennään seitsemään, ja on vaihtuva tahtilaji. Neljä pianoraitaa päällekkäin. Ja sitten Bacchus polkee tahtia, joka on sellainen myöhäis-70-luvun New York -soul.

- En ole kaihtanut tiettyä pastissimaisuutta. Ne tyylit ovat aika selkeitä, koska ajattelin että kohderyhmä ei välttämättä ole perehtynyt seitkytluvun lopun Nykin studiomuusikkojen soundiin. Sitä voi sitten esitellä siinä. Ei nämä mitään kopioita mistään ole, vaan hyvin selkeästi tyylillisesti sen tyyppisiä biisejä mitä stailia kukin edustaa.

Lapsille vaan ei lapsellisesti

- Tämän tiimoilta on kyllä suunniteltu keikkoja. Yhdeksän ihmistä vaan on helposti taloudellisesti aika kannattamatonta. Olen suunnitellut sellaista viiden hengen keikkakokoonpanoa, trio plus kaksi laulajaa. Siitä sitä lukumäärää voi nostaa aina sinne yhdeksään tilanteen mukaan.

- Ainoa henkilö johon levy personoituu on Sika. Ei laulajien ja soittajien henkilöillä välttämättä ole niin väliä, voi käyttää tuuraajia ja sekoittaa kokoonpanoja.

- Levyn julkkarikeikka oli Ateneum-salissa, ja siellä mulla oli kaikki laulajat. Sovitin köörit sinne uudestaan, levyllähän solistit laulaa taustat omiin biiseihinsä.

- Visuaalisuutta saatiin mukaan sillä, että heijastettiin Sian kuvia seinälle. Lisäksi meillä oli joissakin biiseissä kaksi rumpusettiä. Lapset rakastavat rumpuja, ja kun niitä on kaksi niin siinä on visuaalista mielenkiintoakin enemmän.

- Toistaiseksi saamani palautteen mukaan lapset ovat tykänneet. Se on sikäli kivaa ja yllättävääkin, kun mulla ei ole omia lapsia, enkä ole pedagogisesti kauhean kouliintunut. Kun mä aloin tehdä tätä, niin huomasin miettiväni sitä, pitäiskö mun kauheasti ajatella että tää on suunnattu lapsille. Mun mielestä suuri osa siitä mitä tehdään lapsille on vähän turhankin lapsellista, arvioi Levanto.

- Sanat ja Sika tuovat kuitenkin siihen sen lapsille sopivan stailin. Ei ne biisit ole sen "lapsekkaampia" kun mitkään muutkaan mun biisit. Tottakai mä kirjoitin sellaisia kertsejä joita pystyisi laulaan mukana, mut niinhän tehdään muutenkin. Jazzmaisuudesta en ole tinkinyt ollenkaan.

- Tästä nyt puuttuu se leikitysaspekti mikä useasti lastenmusassa on. Tämä on enemmän kuuntelua varten. Mutta tässä on satsattu tähän kansikirjaankin, ja idea olikin että vanhemmat voisivat yhdessä lasten kanssa lukea sitä ja kuunnella levyä. Nämä konsertitkin näen pikemminkin tilanteina joihin koko perhe tulee, eikä niinkään sellaisina päiväkoti-tilaisuuksina joissa on vain iso liuta lapsia.

- Tuttavaperheiltä olen kuullut, että lapset osaa biisejä ulkoa. Ei ole tuottanut vaikeuksia. Ja keikalla kaikki istui tuoleillaan sen tunnin ajan. Se oli sinänsä jo rohkaisevaa. Jos lasten keskittyminen herpaantuu, niin sittenhän ne alkaa juoksennella ympäriinsä.

Jazzin vaikeus

- Yleisesti ajatellaan että jazzmusa on kauhean vaikeaa, tuumii Pessi.

- Mutta lapsille ei kukaan ole vielä sanonut että se on vaikeaa, niillehän se menee ihan hyvin. Lapset jaksaa kuunnella sekä jotain modernia klassista että iisiä lasten musaa. Kaikki on samalla viivalla kun kukaan ei ole vielä kertonut miten siihen pitää suhtautua, Pessi toteaa, ja jatkaa pohdintaa lasten vastaanottavuudesta.

- Lapset ovat paljon avoimempia, ja siinä mielessä hyvin kiitollista jazzyleisöä. Joskus se lapsille tehty on ikään kuin aliarvioivaa. Ikään kuin lapset olisi jotenkin hölmöjä. Mutta lapsethan on fiksuja ja havainnoivia ja oppivat nopeasti. Jo kahdella kuuntelukerralla ne pystyy muistamaan aika täsmälleen miten jokin menee.

Monimuotoisuus on Levannon mielestä kasvatuksellisestikin tärkeää.

- Moninaisuus antaa enemmän stimulantteja, ja jos lapsuudesta jää muistikuva esimerkiksi jazzmusiikista, niin sitä on aikuisena helpompi lähestyä. Se mitä kuunnellaan lapsena, määrittää aika paljon suhtautumista musaan aikuisiällä. Niin sanotun lasten korkeakulttuurin kautta lapsista voi kehittyä ajattelevia kulttuurin kuluttajia aikuisena.

- Pitkään aikaan ei Suomessa ole tehty jazzmusiikkia lapsille. Vesalalla on joku levy 80-luvun alusta, ja Koivistoisella jossain 70-luvun puolella... Sikälikin tämä puolustaa paikkaansa nykyisessä kulttuurikentässä - että ei tähän niinkun markkinamielessä lähdetty. Lastenlevyt ja jazzlevyt ovat kaksi vähiten myyvää kategoriaa. Ja sehän ei ole se pointti ollenkaan; en ole sitä yleensäkkään tekemisissäni ajatellut.

Läänintaiteilua

- Tämähän on virkatyönä tehty levy, kun olen nyt läänintaiteilija, toteaa Levanto.

- Muthan on otettu siihen tekemään tällaisia projekteja, jotka jotenkin edistäisi jazzmusiikin asemaa. Ja mielestäni tämä kuuluu sellaisiin, ja on sitten tehty tämän viran turvin. On ollut mahdollisuus keskittyä sellaiseen joka ei tuota taloudellista voittoa.

- Läänintaiteilijaksi valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Jos sitten on jotakin projekteja kesken, niin sitä voi jatkaa vuoden kerrallaan, jos työnantaja on sitä mieltä että se kannattaa. Viisi vuotta on kuitenkin maksimi. Katsotaan sitten ensi vuoden kesäkuussa mikä on tilanne.

Monikaan ei edes tiedä mikä läänintaiteilija on, saati miten sellaiseksi päädytään.

- Läänintaiteilija on virka, johon haetaan, auttaa Levanto.

- Siihen voi hakea minkä tahansa taiteen lajin edustaja. Pitää vaan selvittää mitä tekisi ja miksi. Sitten valitaan sellaisen taiteenalan edustaja jota valitsijoitten mielestä olisi syytä sillä hetkellä tukea, Pessi selittää.

- Meitä on tällä hetkellä Uudenmaan taidetoimikunnan alaisuudessa kolme. Ilona Silenti on sisustusarkkitehti ja Katja Tukiainen sarjakuvataiteilija. Hän on lasten ja nuortenkulttuurin ohjaava läänintaiteilija, joka tarkoittaa sitä että hänellä on pedagogisia velvoitteita. Eli sarjakuvan tekemistä täytyy opettaa nuorisolle. Katja pitää yläasteilla ja lukioissa kursseja aiheesta.

- Mulla on tietty työtuntimäärä viikossa mitä mun pitää tehdä sitä läänintaiteilijan työtä. Ei se estä keikoilla käymästä, mutta se täytyy tehdä omalla ajalla. Ei mulla mitään kellokorttia ole, vaan mä raportoin kuukausittain taidetoimikunnalle mitä mä olen tehnyt ja mitä on ilmassa.

- Sinänsä tämä poikkeaa taiteilija-apurahasta, tässä ennemminkin koetetaan tehdä muiden hyväksi. Olen ollut mukana esimerkiksi klubien suunnittelussa, ja ensi vuoden IASJ:n kokoontumisen suunnittelussa. Ateneum-saliin ollaan suunniteltu ensi syksyksi vuoroviikottaista jazzklubitoimintaa. Se olisi aina joka toinen perjantai klo 19.00. Mä olen sitten buukannut sinne jo jotain bändejä. En mä sitten itse siellä soita ehkä ensinkään.

Jazzia ja teatteria

- En mä kuitenkaan haluaisi olla mikään läänin järkkäri, vaan panostaa nimenomaan siihen omaan taiteelliseen toimintaan eri projektien kautta, painottaa Pessi.

- Sitä vartenhan mä olen treenannut. Koetan tässä kehitellä seuraavaa sen luonteista projektia joka toisi jazzia enemmän esille. Ehkä joku näytelmällinen juttu jossa jazzmusa olisi isossa asemassa, ja säveltäisin siihen.

- Vieroksun vähän musikaali-sanaa. Olen kyllä niistä kiinnostunut, mutten ole koskaan nähnyt yhtään josta olisin valtavasti innostunut, vaikka parhaimmillaanhan ne ovat hyvin tehtyä viihdettä.

- Mun mielestä olisi kuitenkin mahdollista tehdä sellainen musikaali, joka olisi myös taidetta. Olenkin hieman tiedustellut että jos löytyisi joku dramaturgi jonka kanssa voisi tehdä pienimuotoisen jutun. Olisin kiinnostuneempi rakentamaan sen musiikin alusta asti jotenkin elimelliseksi osaksi sitä juttua. Ei sillä tavalla, että tässä on nyt näytelmä, sävellä siihen joku biisi, ja sit se soi siellä.

- Ja olen vähän ajatellut sellaista, että järjestettäisiin sävellyskonsertti jossa olisi sekä klassisia että jazzsäveltäjiä. Ja bändissä olisi sekä klassisia että jazzmuusikoita. Sävellyksissä voisi sitten yhdistää kirjoitettuja stemmoja ja improvisoituja elementtejä. Sellaista modernin klassisen ja jazzin yhteistyötä.

- Eihän nämä mitään mullistavia projekteja voi olla sillä tavalla että joku yksi juttu muuttaisi koko jazzmusiikin aseman. Mutta että olisi jotain muuta, kuin vaan tämä mun bändi ja mun juttu. Tottakai tämä ajaa mun henkilökohtaistakin asiaani, mutta täytyy yrittää tehdä sillä tavalla että sillä olisi vähän enemmän jotain yleismerkitystä koskien jazz -musiikin asemaa. Jos jollain on hyviä produktio-ideoita, niin ottakaapa yhteyttä läänintaiteilijaan sähköpostilla, osoite on pessi.levanto@welho.com, innostaa Levanto lopuksi.