"KYLLÄ TYÖLUPA SAADAAN..."

KANNATTAAKO SUOMALAISTEN ORKESTEREIDEN HAKEA AVOIMIA TYÖPAIKKOJA LAIVOILLA?

Muusikkojen liitto on neuvotellut ravintolamuusikkojen työlupa-asioista työnantajaliiton, ohjelmatoimistojen ja työvoimatoimiston kanssa vuosikausia. Myös orkestereiden taukohuoneissa on asiasta puhuttu jo pitkään. On yksinkertaisesti niin, että suomalaisilla bändeillä ei ole pääsyä niihin työpaikkoihin, jotka työvoimatoimisto julistaa laivoilla avoimiksi. Asia näyttää olevan siten, että ohjelmatoimisto voi pakottaa Suomen valtion myöntämään toimiston haluaman työluvan. Muusikko Kai Jauhiainen ja orkesteri Boogie Company päättivät yrittää tosissaan erääseen tällaiseen avoimeen työpaikkaan. Peli meni niin kovaksi, että asian johdosta mentiin ministerin puheille asti. Kuten yleensä käy, nytkin valtiovalta asettui työnantajan puolelle.

TÄSTÄ SE LÄHTI

Muusikko Kai Jauhiainen otti minuun yhteyttä viikolla 44, viime vuosituhannella, ja kertoi että hänen orkesterinsa Boogie Company oli hakenut työvoimatoimiston avoimien työpaikkojen listalta Oy Scan Show Ab:n tarjoamaa keikkaa Silja Europalla 13.12.1999 - 8.1.2000.

Kerroin hänelle, että yleensä Scan Show haluaa ensin kuunnella bändiä ja päättää vasta sitten. Jauhiainen sanoi tähän, että koesoittotilaisuus oli järjestetty jo edellisellä viikolla, mutta Scan Show ei ollut edes vaivautunut paikalle. Tilaisuuteen olivat kuitenkin tulleet työvoimatoimiston edustajat. He olivat pitäneet kuulemastaan ja ilmoittaneet, että heidän mielestään orkesteri täytti ne vaatimukset, jotka avoimena olevalle työpaikalle oli asetettu.

Jauhiainen oli kuitenkin päättänyt, että hän hakee tosissaan tätä työpaikkaa ja katsoo loppuun asti, ovatko nämä työpaikat todella avoimia. Seuraava koesoittotilaisuus päätettiin pitää 10. marraskuuta bändin harjoituskämpällä. Myös Scan Show lupautui kuuntelemaan bändiä. Minä menin pyynnöstä paikalle, jotta kaikki sujuisi oikein ja jotta voisin itsekin todeta, olisiko bändin ohjelma tarpeeksi kansainvälinen, kuten vaatimuksena oli. Mukaani tuli liiton toimistosta bänditorin hoitaja, muusikko Kosti Ala-Seppälä. Hän huolehtii liiton toimistossa soittajien työllistämisestä.

BÄNDI ON OK, MUTTA...

Totesimme koesoitossa kaikki yhdessä, että Boogie Company oli täysin kansainväliset mitat täyttävä tanssiorkesteri. Mielestäni se oli erittäin sopiva soittamaan Silja Europalla. Tilaisuudessa mukana olleet Scan Show'n edustajat olivat hekin sitä mieltä, että orkesterin esiintyminen täytti ne laatuvaatimukset, jotka Silja Line orkestereilleen asettaa. Mainittakoon, että Boogie Company soitti koesoiton järjestämisen aikaan Silja Linen m/s Wasa Queenillä Scan Show'n kautta, kuitenkin triona.

Onnistuneen koesoiton päätyttyä alkoivat Scan Show'n edustajat kuitenkin esittää erilaisia verukkeita, joihin vedoten he eivät mitenkään voineet sopia Boogie Companyn esiintymisistä Silja Linen laivoilla.

Kai Jauhiainen pyysi suoraa vastausta kysymykseen, saisivatko he kyseisen työpaikan. Koska heillä oli jo ollut useastikin työsuhde Silja Linen laivoilla, hän ei voinut ymmärtää, mikä tällä kerralla estäisi heidän esiintymisensä. Lisäksi he olivat harjoitelleet ahkerasti nimenomaan tätä keikkaa varten.

Scan Show'n toimitusjohtaja Lönnqvist aloitti viivytystaktiikan. Ensimmäiseksi hän vaati bändiltä listaa ohjelmistosta, voidakseen sen perusteella päättää keikasta. Vastaus tulisi joskus seuraavalla viikolla. Jauhiainen faksasi listan samana iltana.

VÄÄNTÖÄ

Seuraavan viikon alussa Lönnqvist otti yhteyttä minuun, yrittäen asiassa sovitteluratkaisua. Hän tarjosi Boogie Companylle kahta risteilyä Silja Europalla alkaen 13. joulukuuta - siis samana päivänä jolloin kyseisen työjakson piti alkaa. Tämä olisi kuitenkin ollut jälleen uusi koesoitto, tällä kerralla Silja Europan risteilyhenkilökunnalle. Lönnqvist ei voinut mitenkään suostua siihen, että onnistuessaan Boogie Company olisi voinut jatkaa 8.1.2000 asti.

Keikasta oli nimittäin sovittu jo kesällä slovakialaisen Journey-orkesterin kanssa ja heistä olisi keikan peruuntuessa syntynyt kuluja Scan Show'lle. Sitä paitsi Silja Line oli jo jonkin aikaa mainostanut Journey-orkesterin esiintymistä Silja Europalla, vaikka työlupaa ei ollut.

Monen vuoden kokemuksesta Scan Show'ssa tiedettiin, että työlupa lopulta saataisiin.

Työvoimatoimisto teki työluvan suhteen tässä vaiheessa kielteisen päätöksen, kuten itse asiassa oli odotettavissakin, mutta viivytysoperaatio jatkui.

Toimitusjohtaja Lönnqvist lähti viikoksi lomalle Espanjaan. Kai Jauhiainen soitti hänelle sinne, mutta Lönnqvist ilmoitti, että asian käsittelyä jatkettaisiin vasta hänen palattuaan. Jauhiainen oli kuitenkin päättänyt, että hän katsoo tämän pelin loppuun asti, etenkin kun Journey-orkesterin työlupaa ei puollettu, koska oli olemassa vastaava kotimainen bändi tähän ns. avoimeen työpaikkaan.

Lönnqvistin lomalta paluun jälkeenkään lopullista vastausta ei kuulunut, ja työn alkamispäivä lähestyi. Boogie Companyn soittajat alkoivat luonnollisesti hermostua. Lähestyi joulu ja millennium, eikä ollut varmaa keikkaa.

TYÖLUPAMENETTELY PELLEILYÄ?

Tämän tapauksen yhteydessä voidaan hyvin nähdä työlupamenettelyssä oleva suuri epäkohta. Näyttää selvältä, että ohjelmatoimisto halutessaan yleensä myös saa työluvan. Pitkittämällä sopimuksen tekoa suomalaisen bändin kanssa ja uusimalla sopivassa kohdassa työluvan haku saadaan toivottu tulos. Paikkaa hakevasta suomalaisbändistä löytyy todennäköisesti lopulta joku, joka ei enää voi odottaa, kun perhekin on elätettävä. Työtä on haettava jostain. Boogie Companyn soittajistakaan yksi ei enää voinut odottaa, vaan otti keikan muualta. Kyseistä soittajaa on nykysysteemin vallitessa turha syyllistää, mutta oliko se, että Boogie Company menetti yhden jäsenistään sopivassa kohdassa, sittenkään pelkkä "sattuma" vai taitavasti junailtu operaatio, joka lopulta ratkaisi pelin?

Scan Show haki samaa työlupaa uudelleen. Tässä vaiheessa jo tiedettiin, että työlupa tulisi hyväksytyksi. Tätä voitiin odottaa etenkin sen vuoksi, että työnantajaliitto puuttui tässä vaiheessa peliin. Mikään muu ei kuitenkaan ollut muuttunut, paitsi se, että yksi suomalaisen orkesterin muusikoista oli vetkuttelun seurauksena joutunut lähtemään työhön muualle. Kaikki muu oli ennallaan.

Työvoimapalvelualan työnantajayhdistys esitti väitteen, että Muusikkojen liiton edustajilla oli asiassa oleellisesti väärät tiedot! Työnantajaliitto väitti lisäksi, että Boogie Company olisi kieltäytynyt varsinaisesta testitilaisuudesta. Suuri huoli oli uudenvuodenjuhlista, koska yhtään sopivaa yhtyettä ei ollut saatavissa, ja bratislavalainen kvintetti odotti laivassa. Kuitenkin useat suomalaiset bändit soittivat Silja Europalla niiden kahden viikon aikana, jonka prosessi kesti, ei kuitenkaan Boogie Company.

Työnantajaliiton uhkaava kirje Työvoimatoimistolle ehkä osaltaan vaikutti siihen, että työlupa myönnettiin 21. joulukuuta, ja Journey-orkesteri aloitti työt 28. joulukuuta. Työnantajaliiton mielestä kysymys "ei tässäkään tapauksessa ollut suomalaisten muusikkojen syrjäyttämisestä ... vaan varustamon ohjelmatoimistolle esittämien perusteltujen laatukriteerien noudattamisesta ja sitä paitsi suorastaan akuutista työvoimapoliittisesta hätätilanteesta..."

TEHTIINKÖ KAIKKI VOITAVA SUOMALAISTEN MUUSIKKOJEN TYÖLLISTÄMISEKSI?

Soittajapiireissä Jauhiaisen Kaitsu tunnetaan hyvin, eikä hänellä koskaan ole ollut huonoa bändiä. Ammattitaitoisena rumpalina hän on myös pystynyt työllistämään itsensä. Mutta pystyykö hän siihen tästä eteenpäin? Kaitsu Jauhiainen uskalsi vastustaa suurta ohjelmatoimistoa. Tästä varmaan olivat erittäin tyytyväisiä ne suomalaiset bändit, jotka soittivat Silja Europalla tämän kahden viikon aikana.

Ihailen Kai Jauhiaisen sinnikkyyttä taistella omien oikeuksiensa ja samalla kaikkien suomalaisten muusikkojen oikeuksien puolesta. Hän uskalsi nousta vastustamaan vuosikausia kestänyttä käytäntöä ja kyseenalaisti menettelyn, jolla avoimeksi julistettuja työpaikkoja täytetään. On selvää, että työlupamenettely ei nykyisellään täytä sitä tehtävää, jota varten se on tehty. Tarkoitushan lienee varmistaa kotimaisten orkesterien työllistyminen, tietenkin sillä edellytyksellä, että ne täyttävät työssä vaadittavat ehdot. Boogie Company täytti ne.

Odotin Työvoimatoimistolta tällä kerralla enemmän ryhtiä. Vai onko tosiaan niin, että suomalaisella orkesterilla ei ole mitään mahdollisuuksia sijoittua laivoilla avautuviin työpaikkoihin? Onko Scan Show niin vaikutusvaltainen työnantaja, että se pystyy sanelemaan mitkä EU:n ulkopuolelta tulevat orkesterit saavat työluvan? Ja miksi aina EU:n ulkopuolelta, Itä-Euroopasta? Ottaen huomioon muun muassa näiden orkesterien korkeammat matkakustannukset, on vaikea keksiä muuta motiivia heidän palkkaamiseensa kuin se, että he tosiasiallisesti tyytyvät selvästi alempaan palkkaan kuin kotimaiset muusikot.

Laivoilla soittaa jatkuvasti muutamia suomalaisia isompia bändejä, mutta työvoimatoimiston avoimiksi julistamien työpaikkojen kautta ne eivät ole työllistyneet. Tällä hetkellä vallalla oleva käytäntö onkin aiheuttanut sen, että suomalaiset orkesterit enää hyvin harvoin jaksavat hakea mainittuja laivoilla avautuvia työpaikkoja.

Jotta kaikki mahdollinen olisi tehty estämään suomalaisten soittajien joutuminen työttömyyskortistoon, kirjoitin itse monta kirjettä Työvoimatoimiston lakimiehelle, Merja Paanaselle. Neljä soittajaa jäi työttömyysturvan varaan. Onko siinä mitään järkeä, kun heille sopivaa työtä kerran oli saatavilla? Lisäksi kävimme Raimo Vikströmin ja Kai Jauhiaisen kanssa työministeri Sinikka Mönkären luona. Kerroimme hänelle nykyisen työlupahakumenettelyn epäkohdista, ja hän lupasi tutustua asiaan.

JÄRJESTELMÄÄ ON MUUTETTAVA!

Tosiasiaksi jää, että kyseistä työpaikkaa haki kotimainen, tehtävään soveltuva orkesteri. Kun Scan Show kieltäytyi työllistämästä Boogie Companya, tuli bändin jäsenistä työttömiä, yhtä lukuun ottamatta. Miten pitkään oletetaan suomalaisten muusikkojen tällaisissa tilanteissa voivan odottaa asioiden ratkeamista. Jos epävarmuus jatkuu viikkoja tai kuukausia, ollaan luonnollisesti täysin kohtuuttomassa tilanteessa. Ainakin silloin, jos ulkomaalaisille loppujen lopuksi viime hetkellä kuitenkin työlupa myönnetään. Järjestelmä toimii näin käytännössä työnantajan ehdoilla ja suomalaisia työntekijöitä vastaan. Nykyinen järjestelmäkin voisi sinänsä toimia, jos sen soveltamisessa otettaisiin edes jotenkin huomioon kotimaisten muusikkojen etu ja todellisuus.

Yleisesti käytetty peruste suurten ulkomaisten orkestereiden työluville on se, että ei ole saatavilla suuria suomalaisia orkestereita. Kun niitä sitten on, ei niille anneta mahdollisuutta. Erilaisilla verukkeilla ja vetkuttelulla pyritään systemaattisesti vaikeuttamaan näiden kotimaisten orkesterien työllistymistä, minkä seurauksena ne joko hajoavat tai ainakaan niiden perustaminen ei ole järkevää. Viranomaisten pitäisikin kiinnittää huomiota tähän selvään epäkohtaan, jotta avoimeksi julistettujen työpaikkojen haku tulisi suomalaisille mielekkäämmäksi. Niin kauan kuin työlupia yleensä tarvitaan, suomalaisten muusikkojen työllisyystilanne pitäisi ottaa huomioon.

MITEN KÄY JATKOSSA?

Työvoimatoimiston avoimien työpaikkojen listalla on jälleen kaksi uutta laivatyöpaikkaa. Scan Show etsii yhtä kvintettiä ja yhtä sekstettiä. On arvattavissa, että näistä työjaksoista on jo sovittu joidenkin, luultavasti itäsuunnasta tulevien orkestereiden kanssa. Tarkoitus ei taaskaan liene työllistää suomalaisia, vaatimukset täyttäviä orkestereita, vaan odottaa taas tarpeeksi kauan, että työluvat myönnetään.

Tälläkin kerralla hakijana on Kai Jauhiainen ja Boogie Company. Löytyisikö Suomesta muita rohkeita soittajia Jauhiaisen bändin rinnalle? Edellä mainitun episodin jälkeenkin Kaitsu uskaltaa asettua alttiiksi, vaikka systeemi on mikä on. Juuri tällaisia soittajia ja hyviä bändejä tarvitaan, jotta suomalaisten soittajien syrjintä saadaan loppumaan. Laivoilla, joissa työpaikat nyt ovat tarjolla, vaaditaan todella hyviä, kansainväliset mitat täyttäviä tanssibändejä. Tiedän, että sellaisia on Suomessa olemassa.

Aika näyttää, mitä vaikutuksia tällä kaikella on. Ilman soittajien omaa panosta Muusikkojen liitto ei kuitenkaan voi tarpeeksi vaikuttaa nykyiseen tilanteeseen. Teimme sen, mitä oli tehtävissä, ja teemme jatkossakin. Toivon, että sillä on vaikutusta työlupien käsittelyyn jatkossa.

Työvoimatoimisto vastaa

Miten muusikkotyölupajärjestelmä pääpiirteissään toimii nykyisellään?

Ravintolamuusikkojen työlupajärjestelmä toimii siten, että Helsingin työvoimatoimisto käsittelee koko maan osalta ravintolamuusikkojen työlupa-asiat. Muusikkotyölupalausuntoa hakee suomalainen työnantaja tai toimeksiantaja työvoimatoimistolta ulkomaisen työvoiman käyttöä koskevalla lausuntopyynnöllä. Lausuntopyynnön käsittely kestää Helsingin työvoimatoimistossa noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen - mikäli työlupaa on puollettu - työntekijät voivat työvoimatoimiston lausunnolla käynnistää varsinaisen työ- ja oleskelulupaprosessin koti- tai oleskelumaassaan.

Muusikkotyölupien, kuten muidenkin työlupien puoltamisessa, sovelletaan työvoimapoliittista harkintaa eli arvioidaan kotimaisen työvoiman saatavuutta kyseessä oleviin tehtäviin. Muusikkotyölupien osalta asian selvittäminen alkaa vähintään kaksi viikkoa ennen lausuntopyynnön käsittelyä, koska kaikki paikat, joihin on aikomus hakea työlupaa, tulee laittaa avoimiksi paikoiksi Helsingin työvoimatoimiston muusikkovälitykseen vähintään kahdeksi viikoksi. (Poislukien ETA-maiden kansalaisia sisältävät orkesterit.)

Korostan sitä, että varsinaisesti tässä vaiheessa ei vielä ole kysymys työlupa-asiasta. Muusikkovälitys ja työlupa-asiat hoidetaan jopa eri yksiköissä, toinen Haapaniemen toimistossa ja toinen Maahanmuuttajapalvelujen yksikössä. Näin ollen työlupa-asia (n. 2 viikon käsittelyaikoineen) avoimista paikoista tulee vasta silloin, jos ja kun työnantaja tai toimeksiantaja toimittaa meille lausuntopyynnön perusteluineen siitä, onko paikkaa hakenut kukaan ja jos on, niin miksi bändiä ei ole otettu! Suomalaisten orkestereiden aika toimia on silloin, kun paikat ovat avoimina, sen jälkeen on mahdollisen viranomaisharkinnan vuoro.

Minkään muun ryhmän kuin muusikoiden osalta ei ole käytössä vastaavaa järjestelmää, jossa systemaattisesti edellytetään työnantajan tai toimeksiantajan "tsekkaavan" kotimaisen työvoiman saatavuus laittamalla paikka avoimeksi eli työvoimapoliittinen harkinta on tiukempaa nimenomaan ravintolamuusikoiden osalta. Muiden ammattien kohdalla työvoimapoliittinen harkinta perustuu viranomaisen tietoihin ja rekistereihin sekä työnantajan perusteluihin.

Onko järjestelmässä epäkohtia? Jos on, miten niitä voitaisiin korjata?

Muusikkojen työlupajärjestelmä on mielestäni suhteellisen toimiva systeemi ympäri Suomea näkyvine avoimine muusikkopaikkoineen. Aikaisemmin käytössä on kuulemani mukaan ollut vielä enemmän ristiriitoja aiheuttava systeemi muusikkojen ilmoittautumisineen ja soittelukierroksineen, johon ei kai ole syytä palata. Helsingin työvoimatoimistolle on kuitenkin jätetty työministeriön määräyksessä mahdollisuus määrätä noudatettavasta käytännöstä ja jos parannusehdotuksia on, niin vinkkejä voi tuoda julki.

Viranomaisnäkökulmasta, jos ei nyt varsinaisena epäkohtana, niin harmaita hiuksia aiheuttava seikkana, näen ainoastaan eturistiriitojen välissä olemisen. Työvoimapoliittinen harkinta on viranomaisharkintaa, jossa ei kaikkia voi miellyttää, vaan aina ratkaisu on toiselle mieleinen ja toiselle myrkkyä. Mutta näin varmasti asia tulee olemaan jatkossakin, eturistiriidat tulevat säilymään ja työvoimatoimisto tulee edelleen tekemään ratkaisunsa tämän tietäen ja yrittäen muodostaa oma objektiivinen käsityksensä osapuolten usein hyvinkin erilaisista näkemyksistä.

Voisiko avoimempi keskustelu näistä näkemyksistä kaikkien osapuolten välillä vähentää närän syntymistä?

Miten kommentoit tapaus Boogie Company/Scan Showta? Menikö kaikki pykälien mukaan? Tapahtuiko oikeus ja kohtuus?

Kyseenä olevassa tapauksessa meneteltiin kuten mitä tahansa muusikkotyölupalausuntoa ratkaistaessa. Paikat olivat avoimina kaksi viikkoa, käsittely tapahtui lausuntojen tulojärjestyksessä, osapuolet olivat erimielisiä ja ratkaisu tehtiin noudattaen työvoimapoliittista harkintaa. Käsitykseni mukaan lausunto on annettu "pykälien mukaan". Mitä tulee oikeuteen ja kohtuuteen, niin sen arvioinee joku muu kuin minä.