Kohti virtuaalisia oikeuksia

Maailman henkisen omaisuuden järjestössä WIPO:ssa ovat äänitteeseen liittyvät oikeuskysymykset olleet esillä 80-luvun puolivälistä alkaen. Tuolloin äänitetuottajat tavoittelivat WIPO:n avustuksella sitä, että äänilevy saataisiin teoksena Bernin sopimuksen piiriin. Hanke kaatui. Sen jälkeen WIPO on pitkään valmistellut äänitetuottajien ja esittävien taiteilijoiden oikeuskysymyksiä samalla kun digitaalisen teknologian vaatimia tekijänoikeusjärjestelyjä on laajemminkin käsitelty. Työn tuloksena syntyivät vuonna 1996 esiintymisiä ja äänitteitä koskeva WPPT-sopimus sekä tekijänoikeussopimus WCT.

WIPO ei onnistunut sisällyttämään WPPT:hen audiovisuaalisia esiintymisiä koskevia oikeuksia. Asia on edelleen avoin, mutta ajankohtaisempi kuin koskaan. Ratkaisua etsitään diplomaattikonferenssissa joulukuussa. Kokoukselle valmisteltu audiovisuaalisia esiintymisiä koskeva sopimusluonnos antaa erityisesti esittäville säveltaiteilijoille aiheen syvään huolestumiseen.

Sopimusluonnos sisältää vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Jos kävisi niin, että huonoin vaihtoehto tulee hyväksytyksi ja jos se olettama, että tulevaisuudessa kaikkiin musiikkitallenteisiin liittyy kuvia on oikea, esittävien säveltaiteilijoiden tekijänoikeudellinen suoja saattaa lakata käytännössä kokonaan. WPPT-sopimus menettää merkityksensä, koska se virallisen tulkinnan mukaan koskee yksinomaan äänitteitä. Kuvia sisältävät musiikkiäänitteet olisivat näin ollen uuden WIPO-sopimuksen alaisuudessa.

WPPT-sopimus ja nyt pöydällä oleva audiovisuaalisia esiintymisiä koskeva sopimus antavat taiteilijoille sinänsä vahvoja yksinoikeuksia. Musiikin esiintyjien osalta tilanne synkistyy, jos kuvia sisältävien tallenteiden yksinoikeudet siirretään lain nojalla taiteilijoilta tuottajille. Näin ollen taiteilijat saisivat jonkinlaisia virtuaalioikeuksia, jotka ovat heille merkityksettömiä. Dramaattiseksi asian tekee se, että taiteilijoiden oikeuksien siirto tuottajille vahvistaisi tuottajien tekijänoikeudellista suojaa ja asemaa ratkaisevasti. Tuottajat ovat aina tavoitellet yksinoikeuksia mm. äänilevyjen osalta. Tuottajat saisivat nyt haluamansa yksinoikeudet kuvia sisältäviin musiikkitallenteisiin myös siltä osin kuin niitä käytetään äänilevyn omaisesti. Taiteilijoilla sitä vastoin ei ole käytännössä mitään oikeuksia jäljellä, jos kauhuversio audiovisuaalisesta sopimuksesta toteutuu. Audiovisuaalisten esiintymisien suoja jää näin saavuttamatta.

WIPO ei saa väkivaltaisesti puuttua vapaaseen neuvotteluoikeuteen taiteilijoiden ja tuottajien välillä eikä etenkään työnantajien ja työntekijöiden väliseen neuvottelusuhteeseen niin, että järjestö asettuu työnantajien asiamieheksi. Kuka oikeastaan on tuen tarpeessa, Warner vaiko 16-vuotias poplaulaja.

Esittävät taiteilijat ovat joutuneet vuosikymmenien saatossa taistelemaan verissä päin saadakseen jonkinlaista tekijänoikeudellista suojaa. Tämän taistelun merkittävin tulos on yhä edelleen Rooman sopimus, joka on kaiken perusta. WPPT-sopimus on merkittävä, mutta puutteellinen ja lisäksi se menettää valitettavasti merkityksensä teknologisen kehityksen myötä, ja jos lisäksi huonoin vaihtoehto audiovisuaalisen sopimuksen osalta toteutuu. Mikäli esimerkiksi musiikkivideoiden esittämiseen ei saada sellaista korvausoikeutta, joka nyt liittyy äänitteisiin, peli on taiteilijoiden osalta menetetty totaalisesti.

Miten kansainvälisessä tekijänoikeuslainsäädännössä epäoikeudenmukaisuus voisi edetä näin pitkälle. Miksi esimerkiksi musiikin alalla WIPO:n huolenpito kohdistuu vain sävelteosten tekijöihin mutta ei esittäjiin. Ovatko esittävät taiteilijat WIPO:lle vain välikappale, jonka avulla tuottajille hankitaan lisää sellaisia oikeuksia, joita tuottajat eivät ikinä voisi omana itsenään saada kansainväliseltä yhteisöltä.

Tällainen asetelma on nyt meidän edessämme, ellemme onnistu sitä muuksi muuttamaan.