Oppilaitos vai työlaitos?

Lain mukaan ammatillista koulutusta antavien musiikkioppilaitosten on järjestettävä opiskelijoilleen mahdollisuus työharjoitteluun tai työssä oppimiseen. Asia, joka aiemmin on musiikkialalla hoidettu luonnonmenetelmän mukaan, on nyt valitettavasti saatettu järjestelmän kouriin. Velvollisuutensa hoitaakseen oppilaitokset ovat ryhtyneet harjoittamaan toimintaa, joka on selkeä uhka muusikkojen muutoinkin huonolle työllisyystilanteelle.

Myöskään opiskelijoiden kannalta oppilaitosten menettelytavat eivät työharjoittelua järjestettäessä aina ole hyväksyttäviä tai kohtuullisia. On tapauksia, joissa opiskelijat ovat joutuneet ikään kuin pakkotyöhön. He tekevät tavanomaista musiikkialan työtä - jota he ehkä muuten tekisivät normaaliehdoin opiskelun ulkopuolella - palkatta, mutta muutoin normaaleissa olosuhteissa. Joku esimerkiksi myy liput täyteen hintaan. Opiskelijat voivat saada hyvitykseksi opintoviikkoja, mutta nekin epäedullisen kaavan mukaan laskettuna.

Varsinkin konservatoriot näyttävät ottaneen asiakseen huolehtia teattereiden musiikkitarpeesta oppilastyövoimalla. Aiemmin on todettu, että tällainen on selvää teattereiden tukemista kyseenalaisin perustein. Tällaisten järjestelyjen seurauksena ammattimuusikot menettävät työmahdollisuuksia ja opiskelijat ansiomahdollisuuksia, joihin heillä muutoin saattaisi olla hyvät edellytykset.

Opetusministeriössä ei ole haluttu ryhtyä selvittämään musiikin ammatillisen koulutuksen määrällisten tavoitteiden ja työvoiman tarpeen keskinäistä vastaavuutta. Tämä on omituista, sillä jo nyt tuhatkunta muusikkoa on työttömänä. Selvitystä voisi pitää hyvinkin tarpeellisena. Saattaa kuitenkin olla, että oppilaitokset kokevat tällaisen selvityksen tekemisen uhkaksi. Selvityshän saattaisi osoittaa, että koulutus on nykyisellään liian laajaa työvoiman kysyntään nähden.

Opetusviranomaisilla on kuitenkin vastuu musiikkialan koulutuksen järjestämisestä ja se edellyttää edellä tarkoitetun selvityksen laatimista. Asiaa ei enää voida pitää maton alla, vaan se on nyt hoidettava.

On mahdotonta ajatella, että konservatoriot ja muut ammatillista musiikkikoulutusta antavat oppilaitokset olisivat jonkinlaisia hyökkäysvaunuja, jotka kaikessa rauhassa ja lainsäädännön suojassa voivat ajaa kumoon avoimilla työmarkkinoilla leipäänsä hankkivat muusikot. Muusikkojen liitto ei tule hyväksymään tällaista toimintaa. Päinvastoin, kovatkin keinot voivat tulla otettavaksi käyttöön, mikäli asiat eivät muutoin ala järjestyä.

Musiikkialan ammatit toimivat oman logiikkansa mukaan, luontevasti. Pykälien pakkopaita soveltuu huonosti soittoon ja lauluun. Tavallaan juuri tästä syystä ammatillisen musiikkikoulutuksen piirissä esiintyy myös opiskelijoiden puolelta jatkuvasti kapinointia.