Äänilevymusiikki tv-mainoksissa ja esittävä taiteilija

Tuotteiden mainostajat ovat kautta tv-ajan tehostaneet sanomaansa musiikilla. Musiikki on luonteva keino saada haluttu kohderyhmä kiinnostumaan mainostetusta tuotteesta. Tietynlaisen musiikin oletetaan kuuluvan tavoitellun kohderyhmän maailmankuvaan ja näin kiinnostus tuotteeseen saadaan heräämään nopeasti. Musiikilla voi olla vahva nostalgia-arvo, joten äänitteillä julkaistut teokset ovat mainoskäytössä yhä halutumpia.

Luoville ja esittäville taiteilijoille musiikin käyttö mainoksissa voi olla merkittävä lisätulon lähde. Samalla se voi olla keino uuden levyn mainostamiseksi, tapa lanseerata uusi artisti tai muistuttaa yleisöä vanhan artistin olemassaolosta. Klassinen esimerkki tästä on vaatevalmistaja Levi'sin kampanjat, joiden avulla on synnytetty yhden hitin ihmeitä sekä myyty suunnattomia määriä rock-yhtyeiden ja jazzlaulajien back-katalogia.

Taiteilijoille musiikin mainoskäyttö on ollut perinteisesti arka asia. Ajat ne muuttuu ja mainoksissa on kuultu niin Bob Dylanin kuin punk-legenda Clashin musiikkia. Tämänkaltaisten ikonien periksiantaminen on tehnyt mainoskäytön hyväksymisen muillekin taiteilijoille helpommaksi, kunhan mainostettava tuote on jossain rajoissa hyväksyttävissä. Lopulta voidaan kysyä, onko suurta eroa mainostaa itse äänilevyä vaiko farkkuja äänilevyn avulla, varsinkin jos mainoksesta tienaa enemmän. USA:ssa koettiin talvella mielenkiintoinen episodi, kun kapinayhtye Dead Kennedys haastoi entisen laulajansa ja levytuottajansa Jello Biafran oikeuteen. Syynä oli se, että tämä kieltäytyi luovuttamasta yhtyeen musiikkia farkkumainokseen. Kalifornian oikeuslaitos tulkitsi tapauksen promootion laiminlyönniksi ja ainakin tässä vaiheessa oikeudenkäyntiä levytuottaja on tappiolla. Tämä olkoon ennemminkin esimerkkinä USA:n oikeuskäytännöstä kuin halutusta asiantilasta kotimaassa.

Mainostajan velvollisuuksista

Mainostajan, joiksi tässä luen varsinaisen mainoksen tilaajan tai mainostoimiston, tulee ottaa huomioon useita seikkoja selvittäessään musiikkiin liittyviä lupia ja niistä maksettavia maksuja. Äänilevymusiikkiin liittyy erilaisia oikeuksia, joiden käyttöluvat on kysyttävä eri tahoilta.

- sävellyksen ja sanoituksen oikeudet, joista osa on voitu luovuttaa eteenpäin kustannusyhtiölle
- äänitetuottajan oikeudet
- esittävän taiteilijan oikeudet

Luvat mainoskäyttöön saadaan Suomessa tekijöiltä Teoston välityksellä. Äänitteeseen liittyvät oikeudet ovatkin useamman oven takana ja ehkä vaikeammin saatavissa. Levy-yhtiö voi luonnollisesti luovuttaa omia tuottajan oikeuksiaan sekä artistin oikeuksia siinä määrin kun artistisopimuksessa on sovittu. Mainostajan olisikin aina syytä varmistua siitä, että esittävän taiteilijan lupa mainoskäyttöön on olemassa. Erityisesti tämä koskee levyllä esiintyviä studiomuusikoita.

Musiikin hinta

Äänilevymusiikin av-lisenssiointiin ei ole olemassa varsinaisia taksoja eikä suosituksia sellaisiksi. Kilpailulainsäädännön valossa se tuskin olisi edes mahdollista. Musiikki hinnoitellaankin tapauskohtaisesti monilla eri kriteereillä. Mainosmusiikin hintaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa markkina-alueen koko, kampanjan kestoaika, mainosspottien lukumäärä kampanjan aikana sekä tärkeimpänä halutun kappaleen ja esittäjän status. Ikivihreän arvo on jotain muuta kuin viime kuun hitin. Oikeuksien omistaja puolestaan punnitsee oikeuksia hinnoitellessaan kampanjan mahdollisesti itselleen tuomaa hyötyä.

Ulkomaisten lähteiden mukaan musiikin hinta vaihtelee suuresti, kuten on odotettavissakin. Soul-laulajatar Des'reen hitti "You Gotta Be" lisensioitiin ensin American Expressin, Sky Newsin ja MTV:n mainoksiin sekä USA:han että Eurooppaan. Vielä tämänkin käytön jälkeen kappaleella oli mainosarvoa siinä määrin, että teräsyhtiö Steel Alliance maksoi oikeudenomistajille 3,1 miljoonaa puntaa suuren USA:n mainoskampanjansa oikeuksista. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka sama musiikki voidaan myydä usealle mainostajalle. Usein mainostajat vaativat eksklusiivisia oikeuksia, jolloin musiikkia ei voida myydä muille mainostajille ainakaan tietyn aikarajoituksen sisällä.

Dagens Nyheter kertoi keväällä mainostajien kiinnostuksesta uusien ruotsalaisten popyhtyeiden musiikkiin. Ruotsin markkinoille rajatun mainoskäytön hinta uuden artistin musiikista on DN:n jutun mukaan tyypillisesti 100 000 kruunun luokkaa. Kun eri lähteet paljastavat mainosmusiikin hintoja, ne eivät erittele sävellyksen ja esityksen keskinäistä jakoa. Yksi lähtökohta voisi olla, että mainittu 100 000 kruunua jakaantuisi tasan sävellyksen ja esityksen oikeuksien kesken.

Teoksen tekijä/kustannusyhtiö ja levytuottaja käyvät omat neuvottelunsa mainostajan kanssa, jolloin toinen myyjätaho voi saada itselleen suuremman osuuden kokonaissummasta. Joskus esityksen hinta nousee siinä määrin korkeaksi, että mainostaja äänittää musiikin uudelleen sound-alike solistin avustamana. Jos taas kustannusoikeudet ja tuottajan oikeudet ovat samassa talossa, voi olla mahdollista, että sävellyksen ja esityksen hintoja allokoidaan esimerkiksi sen mukaan, mitä artistisopimus sanoo av-tulojen jaosta artistin ja tuottajan kesken.

Kun hinnat maailmalla ovat tuota tasoa, voidaan olettaa, että Suomessakin mainosmusiikista osataan pyytää asiaankuuluvia hintoja. Muta kenelle kaikille raha riittää?

Artistisopimus

Rojaltipohjaisessa levytyssopimuksessa voidaan musiikin käytöstä av-tallenteissa sopia monin tavoin. Artistin kannalta heikoin malli on se, että levytuottaja saa määrätä synkronisointioikeuksista kysymättä artistilta. Tuottajan saaman korvauksen jaosta on saatettu sopia tai pahimmillaan ei, jolloin korvaus kokonaisuudessaan jää tuottajalle. Artistit tekevät joskus huonojakin sopimuksia, mutta tällöinkin voidaan kysyä hänen moraalisten oikeuksiensa perään. Saako tuottaja yleensäkään myydä artistin esityksiä mainostarkoituksiin? Kyseessähän saattaa olla tuote, jonka yhteydessä artisti ei halua missään nimessä esiintyä.

Tarjolla näyttää myös olevan sopimuksia, joissa av-tallennekäytön tulot jaetaan suhteessa 60/40, tuottajan eduksi. Lisäehtona voidaan esittää, että artisti voi kieltää musiikin käytön mainoksessa vain erittäin painavista syistä. Tämäkin on artistin kannalta parempi vaihtoehto kuin edellä esitetty nollalinja. Luontevinta lienee kuitenkin sopia siitä, että jokainen av-tallenne harkitaan yhdessä ja tapauskohtaisesti. Tämä jo moraalisten oikeuksien vuoksi. Tulonjako voisi olla Gramex-jaon mukainen 50/50 tai kenties artistin kannalta parempikin aina neuvotteluaseman mukaan.

Studiomuusikot

Tehdessään äänilevytyötä studiomuusikko luovuttaa tuottajalle työehtosopimuksen mukaiset oikeudet vain äänitekäyttöä varten. Kun äänite synkronisoidaan av-tallenteeseen, tulee siihen saada muusikon lupa. Tämä lupamenettely näyttää tuottavan usein vaikeuksia eri tahoille. Mainostaja saattaa luulla, että hän on saanut hankittua kaikki äänitteeseen liittyvät luvat tuottajalta. Näin ei välttämättä ole, jos äänitteellä on esiintynyt tes:n mukaisia studiomuusikoita. On myös tapauksia, joissa tuottaja on luvannut hankkia kaikki äänitteeseen liittyvät oikeudet ja luovuttanut ne eteenpäin mainostajalle. Jos muusikkojen oikeuksia ei kuitenkaan ole hankittu tai saatu hankittua, ollaan mielenkiintoisessa tilanteessa. Muusikko voi hakea korvausta luvattomasta käytöstä mainostajalta, joka on kenties toiminut hyvässä uskossa hankkiessaan oikeuksia tuottajalta.

Luvattomasta äänilevymusiikin mainoskäytöstä on Suomessakin joitain oikeustapauksia. Korvaussummat ovat liikkuneet kymmenissä tuhansissa markoissa. Havaintojen mukaan luvatonta av-käyttöä, ainakin studiomuusikoiden osalta esiintyy yleisesti. Liitto onkin tekemässä studiomuusikoille kyselyä siitä, kuinka av-tallenne-luvat on heidän osaltaan hoidettu.