Aidosti omalla asialla

Historiassa ei mitään toista ryhmää ole jymäytetty yhtä paljon kuin äänilevyillä esiintyviä taiteilijoita. Näin totesi Yhdysvaltojen kongressissa järjestetyssä kuulemistilaisuudessa michiganilainen edustajahuoneen jäsen John Conyers. Tilaisuus oli järjestetty taiteilijoiden, heitä edustavien managereiden ja tekijänoikeuden asiantuntijatahojen vaatimuksesta ja siinä käsiteltiin tekijänoikeuslain muutosta, joka lakkauttaa taiteilijoilla olleen oikeuden saada omien äänitteidensä masternauhat haltuunsa 35 vuoden jälkeen. Viime vuoden lopussa tehty muutos pysyttää masternauhat oikeuksineen ikuisesti tuottajilla. Muutos on järkyttänyt taiteilijakuntaa ja herättänyt runsaasti yleistä arvostelua.

Amerikkalaisen käytännön mukaan taiteilijat maksavat yleensä itse äänitteidensä tuotantokustannukset. Levy-yhtiöt huolehtivat markkinoinnista ja jakelusta. Tosin siitäkin tulee usein taiteilijoille lisää maksettavaa. Tässä katsannossa onkin hämmästyttävää, että lainsäätäjä on päätynyt ratkaisuun, jonka mukaan äänitteet syntyisivät ikään kuin työsuhteessa tai siihen verrattavassa oikeussuhteessa. Muutokseen päädyttiin levytuottajien järjestön RIAA:n vaatimuksesta. Muutosta perusteltiin sillä, että levytuottajat joka tapauksessa aikoivat pitää masternauhat itsellään. Lakimuutoksen valmisteli kongressin virkamies, joka nyttemmin on RIAA:n palveluksessa lobbaustehtävissä.

Oikeudellisesti kysymys masternauhojen omistuksesta synnyttää runsaasti keskustelua ja se onkin vaikeaselkoinen. Mutta on ymmärrettävää, että taiteilijat katsovat, että heidän lakiin perustuvaa oikeuttaan on loukattu räikeästi.

Kun tekijänoikeusasioissa halutaan suuren yleisön tai poliitikkojen myötätuntoa, tapana on marssittaa taiteilijat esiin. Näin tehdään ilmeisesti siksi, että taiteilijoiden vetovoiman uskotaan olevan suurempi kuin levy-yhtiöiden johtajien, kustannustalojen omistajien tai muiden oikeudenhaltijoiden. Esimerkiksi äänitepiratismin sanotaan usein aiheuttaneen taiteilijoille suuria menetyksiä, mikä sinänsä on tietysti totta. Mutta se on myös totta, että levy-yhtiö menettää aina 5-8 markkaa silloin kun taiteilija menettää markan. Tuottajien, kaupan ja valtion menetykset piratismin takia ovat aivan eri suuruusluokkaa kuin taiteilijoiden menetykset. Kansa kuitenkin rakastaa taiteilijoita, ei niinkään verottajaa tai levy-yhtiöitä.

Amerikkalaisten levytuottajien järjestö RIAA on perustellut vaatimustaan saada masternauhojen oikeudet pysyvästi itselleen muun muassa niin, että tämä on taiteilijoiden etu. Tätä taiteilijakunta ei näytä kuitenkaan olevan valmis allekirjoittamaan. Päinvastoin he ovat allekirjoittaneet suurella joukolla vaatimuksen, että heidän oikeuksiaan loukkaava tekijänoikeuslain muutos on käsiteltävä uudelleen. Tällä kertaa taiteilijat ovat aidosti omalla asiallaan.