Mandoliinimies

- "Ihan tarkalleen levyn pohjalta en tee kuin Haapavesi Folkissa, vähän samoin kuin teimme Sibiksellä maaliskuussa. Muuten teen duona Markku Lepistön kanssa, eli kaksirivinen hanuri plus kitara tai mandoliini, esimerkiksi Rääkkylässä. En suunnitellut levyä mitenkään keikkabändipohjalta toteutettavaksikaan. Akustiselle musiikille on aika vaikeata rakentaakin keikkakuviota, ei ole juurikaan paikkoja. Kiertueet ovat oikeastaan vain koulukeikkojen kautta mahdollisia, eikä meillä ole Konserttikeskusta lukuun ottamatta siten suuntautunutta järjestäjää. Ruotsissa on jo ihan erilailla, klubejakin on enemmän, ja ihan konserttitoimintaakin, Aldargaz -yhtyeellä me on pystytty tekemään jonkinlaisia kiertueitakin siellä."

Miten työnkuvasi kesällä muodostuu?

- "On erilaisia kansanmusiikkijuttuja, esimerkiksi Janne Wikstenin kanssa, ja erilaisia Timo Alakotilan juttuja. Myös Tango-orkesteri Untolla on kesällä pari keikkaa, meidän levykin alkaa pikkuhiljaa valmistua. Akustista musiikkia on aika paljon, en ole nyt vähään aikaan sähkökitaraa soittanutkaan."

Oletko aloittanut sähkökitaralla?

- "No ihan aluksi akustisella, mutta oikeastaan sähkökitaran kautta kyllä. Se oli Cream ja Hendrix, kunnes sitten innostuin bluegrassista. Irlantikuvio tuli aika nopeasti 80-luvun alussa, muutin silloin Tervakoskelta Helsinkiin. Olin tavannut Reimanin Karin Kaustisella, ja täällä oli paljon jamitoimintaa, mm. O'Malleys -pubissa, ja siitä pikkuhiljaa alkoi Korkkijalka. Aika paljonkin tehtiin keikkoja, ja pari levyä.

Minulla ei ole pelimannisukua - toisin kuin esimerkiksi Järvelän Artolla - olen tullut levyjen innostamana, ja nimenomaan bluegrassiin. En tiennyt suomalaisesta kansanmusiikista mitään, olin Kaustisillakin tsekkailemassa ulkomaisia bändejä. Olen muutaman reissun tehnyt, New Yorkiin tosin, modernien soittajien perässä."

Ovatko modernit soittajat jo vaikeasti lokeroitavissa, ovatko he jo fuusioituneita?

- "Onhan se aika tiukkapipoista [blue-grass]perinnettä, mutta sillä soittimistolla on kyllä mahdollista tehdä kaikennäköistä. Se on vähän samaa kuin täälläkin, vastustetaan jos pelimannimusaa tehdään liian modernisti, liikaa sähköä. Perinteitä kannattaa tietenkin tutkia, mutta eri asia on miltä pohjalta uutta musiikkia tehdään. Näen, että ihan turha on lähteä tekemään uudelleen sitä perinnettä. Uudessa musiikissa ei voi olla kovinkaan tiukkapipoinen, makuasioista voidaan sitten keskustella.

Hieno ja tavoiteltava asia on, että tehdään uutta missä perinne kuitenkin kuuluu. Me on tehty mandoliinitriolla [Helsinki Mandoliners] vuosisadan taitteesta viulukappaleita, siirretty siis toisille soittimille, ja ne on perinteisen kuuloisia. Samaa yritämme Markun kanssa. Jos pystyy käyttämään vaikutteita ilman että se kuulostaa liimatulta, niin okei."

Mikä on Suomen mandoliiniperinne?

- "Soittimia on ollut hirveästi jossain vaiheessa, mutta ei selkeätä perinnettä kuitenkaan. On soitettu populaarimusiikkia, mandoliini on luonteva viuluohjelmiston soitin, kun on sama viritys. Heikki Lahti on tunnettu mandoliinipelimanni, mutta hänkin soittaa paljon Otto Hotakaisen (viulu)ohjelmistoa. Opetussuunnitelmissa olemme aika pitkälle luomassa perinnettä. Pitäisi kyllä jonkinlainen Pelimannimandoliiniopas tehdä, suomalaisesta perinnemateriaalista olen sellaista suunnitellut. Samaan suuntaan, kuin Olli Variksen tekemä kitaraohjelmistovihko, äänitteen kera.

Sibikseen minua pyydettiin opettamaan silloin, kun Olli tuli sinne, mandoliini pääsoittimena. Aivan uusi maailma avautui minulle siellä. Sibiksessä on hyvä kielisoitintilanne nyttemmin, kitarakin on joillakin pääsoittimena, ja mandoliini myös, lisäksi monet viulistit soittavat mandoliinia sivusoittimena."

Minkälainen kiinnostus levyyn on ollut?

- "Hyviä arvosteluita on ollut eri puolilla. Olen itse hoitanut tiettyjä osoitteita, oman verkostoni kautta. Netin kautta voi kaikenmaailman radioiden soittolistojakin seurata, ja on se siellä näkynyt, LUSESin kautta oli oma jakelunsa. Toisaalta tarjonta on niin runsasta, että eihän se pelkkä infomukanaolo vielä paljoakaan vaikuta.

Olen miettinyt, että todennäköisesti levy kannattaisi tehdä itse alusta loppuun asti. Sen pystyy tekemään olohuoneessa, mutta markkinointi voi olla aika työlästä. Mutta kyllä esimerkiksi kitarasivuja netissä on aivan tuhottomasti. Tuollainen tuote pitäisi kuitenkin markkinoinnin kannalta aina paketoida jotenkin.

Haluaisin tehdä muutakin kuin pelkkää perinteen muokkaamista - jotain ihan uuttakin, jolla olisi jotain tekemistä kuitenkin suomalaisuuden kanssa." (PN)