Miksi Muusikkojen liitto ja YLE/MTV eivät ole päässeet sopimukseen muusikkojen ja laulajien ohjelmatyöstä?

Ahti Vänttinen

Muusikkojen liitto ja YLE/MTV:n neuvottelukoalitio ovat neuvotelleet talven ja alkukevään aikana niin kutsutuista keikkasopimuksista, mutta tuloksetta. Vaikka yhtiöt ovat esiintyneet yhdessä samoissa neuvotteluissa liiton vastapuolena, kyse on kahdesta yhtiökohtaisesta sopimuksesta. Liiton puolelta neuvotteluja ovat käyneet allekirjoittanut ja Raimo Vikström.

Yhtiöiden ja liiton välinen työehtosopimustoiminta on melko vanhaa perua, historia ulottuu vuosikymmenten taakse. Sopimuksiin ei ole aikoihin tullut suuria muutoksia.

Kun muusikot ja laulajat kertovat kertomasta päästyäänkin, etteivät enää pitkään aikaan ole saaneet televisiotyöstä joko ollenkaan palkkiota tai selvästi alle sovittujen tariffien, liitto on joutunut arvioimaan TV-työehtosopimuksia uudelleen. Tarjottua yleisen linjan mukaista noin kolmen prosentin korotusta ei liitolla ole ollut kiire hyväksymään.

Kun esiintymispalkkiot jätetään maksamatta esiintyjien saamaan promootiohyötyyn vetoamalla, on tilanneanalyysi jouduttu viemään rautalankatasolle. Mistä todellisuudessa on kysymys?

Määräävä markkina-asema ja vastuu

tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, että joku markkinoilla omaa määräävän markkina-aseman ja käyttää tätä asemaansa edukseen niin, että kilpailu vääristyy. Lakiin perustuvassa jaetussa monopolitilanteessa, jossa vain YLE, MTV ja Nelonen saavat lähettää eetteriin TV-ohjelmaa, ei ole yhtä kysymystäkään siitä, etteikö yhtiöillä olisi sellainen asema markkinoilla, että niiden olisi syytä olla erittäin varovaisia siinä, miten toimivat.

Jos esitetään epäilyjä - ja on esitetty - esimerkiksi siitä, että ohjelmiin pääsee esittämään musiikkia vain, jos on valmis luopumaan osin tai kokonaan sopimusten mukaisesta esiintymispalkkiosta, ollaan jo vaarallisella alueella.

Jos esiintyjät valitsee ulkopuolinen taho, kuten esimerkiksi ohjelmatoimisto, on televisioyhtiö käytännössä luovuttanut määräysvallan siitä, kuka kansan olohuoneisiin iltaisin pääsee, alihankkijalleen. Alihankkija puolestaan saattaa katsoa olevansa vapaa tv-yhtiöitä koskevista monopoliasemaan liittyvistä rajoituksista ja ryhtyä käymään toden teolla kauppaa promootioarvosta ja paikasta kuningasmediassa. Jos televisioyhtiöt antavat tällaista valtaa alihankkijoilleen, se otetaan varmasti tyytyväisenä vastaan. Jos tällaista valtaa pääsee vapaasti käyttämään, sitä myös varmasti käytetään.

Jos yhtiöt itse käyttävät valtaansa väärin, se vääristää markkinoita vakavin seurauksin. Tämän tyyppisiä näkökohtia liitto on pyrkinyt neuvotteluissa esittämään. Tällöin ei ole kyse pelkästään taiteilijoiden, vaan viime kädessä myös yhtiöiden edun vaaliminen.

Verottajan intressi

Mainonnasta on lain mukaan maksettava arvonlisäveroa. Jos väitettyä markkinointihyötyä vaihdetaan - mikä on avoimesti myönnettykin - esiintymispalkkioihin, eli palkkioista luovutaan markkinointihyödyn saamisen ja ohjelmiin pääsemisen tarkoituksessa, syntyy helposti tilanne, jossa ohjelmiin samalla sisältyy vastikkeellista mainontaa, josta pitäisi maksaa vero. Tiettävästi verottaja ei ole asiaan vielä pureutunut, mutta on oletettavissa, että tämäntyyppisessä vaihdannassa liikkuvat "varallisuusarvoiset etuudet" kiinnostavat myös verokarhua.

Ohjelmatoimintaa koskeva lainsäädäntö

Laissa on tarkoin määritelty, miten mainonta on ohjelmistoon, tai pikemminkin sen lomaan, sijoitettava. Myös sponsorointi ja se, miten sponsoroinnista on ohjelmien yhteydessä ilmoitettava, on tarkoin säännelty. Ohjelmiin ei saa sisältyä piilomainontaa tai peiteltyä sponsorointia.

Kukaan ei ole yrittänytkään kiistää, että taiteilijoita edellytetään luopumaan esiintymispalkkioista juuri siksi, että esiintymisistä koituu markkinointihyötyä. Se sanotaan avoimesti, kun ohjelmiin rekrytoidaan artisteja ja muusikkoja. Suomeksi sanottuna kyse on tällöin mainonnasta. Myös levy-yhtiöiden osuus niin sanotuissa promootioesiintymisissä tukee tällaista olettamaa, vaikka yhtiöiden virallinen, ÄKT:n suulla esille tuotu linja onkin selvästi ilmaisesiintymisiä vastaan.

Ne markkinavoimat

YLE ja MTV neuvottelevat keikkasopimuksista yhteisesti SML:n kanssa mm. siksi, että yhtiöiden palveluksessa tilapäisesti olevia muusikkoja koskevat sopimukset ovat asiallisesti identtiset. Myös työ, josta sovitaan, on pääosin identtistä, lukuunottamatta sitä, että YLE:n sopimuksessa käsitellään myös radion ohjelmatyötä. On sinänsä mahdollista ja oletettavaakin, että YLE ja MTV ovat jossain määrin eri asemassa, mitä tulee sopimusten noudattamisen asteeseen käytännössä ja sopimusten kiertämisen yleisyyteen erilaisin alihankintajärjestelyin. Periaatteellisesti tarkastellen ero ei kuitenkaan ole merkittävä.

Yhtiöt toimivat samoilla markkinoilla ja joutuvat kilpailemaan samoista katsojista ja toisaalta myös samoista esiintyjistä. Kilpailuasetelmasta johtuen palkkiotaso ei yhtiöiden ohjelmatuotannoissa voisi yleisesti ottaen olennaisesti poiketa toisistaan. Jos yksi onnistuu karsimaan ohjelmatuotantonsa kustannuksia esiintymispalkkioiden osalta - millä keinolla hyvänsä - on toinenkin kilpailusyistä ennen pitkää käytännössä pakotettu samantyyppiseen menettelyyn ainakin jossakin määrin. Näin näyttää käyneen YLE:n ja MTV:n suhteen.

Neuvottelua huvin vuoksi?

Suuntauksesta, joka YLE:ssäkin näyttää olevan - osin harkitusti ja osin varmaankin kilpailun pakosta - vallalla on esimerkkinä muun muassa tes-neuvotteluissa tämän tästä esillä ollut Huvin Vuoksi -ohjelma. Palkkiot maksaa ohjelmatoimisto tai muu samankaltaisessa asemassa toimiva yhtiö, eivätkä esiintyjille saakka päätyvät palkkiosummat läheskään aina tällaisessa järjestelyssä yllä sovittujen vähimmäistariffien tasolle. Näyttää siltä, että oman asemansa ja oikeutensa tunteva esiintyjä on Huvin Vuoksi -ohjelmassakin palkkion suhteen paremmassa asemassa kuin ensi askeliaan suuremmassa julkisuudessa ottava laulaja tai muusikko, jolle palkkiota tärkeämpää saattaa juuri sillä hetkellä olla pääsy kansan olohuoneisiin.

Vielä promootiohyödystä

Kukaan ei ole yrittänytkään väittää, etteikö tariffipalkkiolla motivoitu esiintyminen olisi vähintään yhtä hyvää promootiota kuin esiintyminen, josta ei makseta mitään. Yleisöhän ei tiedä, saako esiintyjä palkkion, ellei sitten leveämmästä tai ainakin aidommasta hymystä.

Miksi keikkasopimusta ei vielä ole syntynyt?

Ehdotus alihankintatilanteita koskevaksi sopimusmääräykseksi tehtiin samanaikaisesti ja yhteisesti molemmille yhtiöille, YLE:lle ja MTV:lle. Liiton ehdotuksen mukaan yhtiöt ryhtyisivät huolehtimaan alihankintaa koskevissa sopimuksissa siitä, että alihankkijat noudattaisivat sovittua palkkiotasoa muusikkotyösuhteissa. Suoranaista kustannusvaikutusta ei tällaisella tekstillä pitäisi olla, ainakaan kun yhtiöt vakuuttavat, etteivät ne kierrä työehtosopimusten mukaisten palkkojen maksamista alihankintajärjestelyin. Sekin on tietysti mahdollista, että alihankkijat ovat maksattaneet kilpailuetua toisiin alihankkijoihin nähden muusikkojen selkänahasta.

Yhtiöt pitivät liiton ehdotusta mahdottomana hyväksyä ilmeisesti lähinnä siitä syystä, että kyseisen kaltaisen määräyksen noudattamista olisi yhtiöiden vaikea valvoa. Sekään, että liitto piti valvontaa enemmän omana ongelmanaan, ei horjuttanut yhtiöiden kantaa. Neuvottelut päättyivät, kun syntyi pattitilanne.

Liitto lähtee joka tapauksessa siitä, että on tärkempää varmistaa se, että sovitut palkkiot kotiutuvat sataprosenttisesti kuin sopia nimellisestä esimerkiksi 3,1 prosentin korotuksesta, joka 0 markan päälle laskettuna antaa edelleen tulokseksi 0 markkaa.

YLE noudattaa vakiintunutta palkkiotasoa 3,1 %:lla korotettuna

YLE tiedotti ohjelmayksiköilleen 6.3.2000, että neuvottelujen katkeamisesta huolimatta keikkasopimuksen mukaiset palkkiot maksetaan muusikoille 3,1 prosentilla korotettuna 13.3.2000 alkaen. Lisäksi tiedotteessa muistutettiin, että YLE:n sopiessa muiden järjestämän tilaisuuden radioinnista tai televisioinnista, YLE sisällyttää tilaisuuden järjestäjien kanssa tehtävään sopimukseen kohdan, jonka mukaan järjestäjä sitoutuu maksamaan muusikoille ja laulajille keikkasopimuksen yleisen tason mukaiset palkkiot.

Mitä kuuluu MTV:n vanhojen velkojen maksusavotalle?

Viime lehdessä ilmoitettiin MTV:n ryhtyvän maksamaan aikanaan maksamatta jääneitä palkkioita TV-työstä. Asia herätti odotetusti paljon kiinnostusta ja se on poikinut erittäin runsaasti yhteydenottoja liittoon. Yhteyttä ottivat niin nimekkäät artistit kuin bändit ja yksittäiset muusikotkin. Eräs ohjelmatoimistokin oli postittanut palkkalistoillaan oleville muusikoille asiaa koskevan tiedotteen.

Poikkeuksetta näyttää siltä, että yhteyttä ottaneet taiteilijat ryhtyvät perimään saataviaan MTV:ltä. Selvää on tietysti sekin, että tieto ei tavoita kaikkia potentiaalisia palkkaa vaille jääneitä, mutta asia ei onneksi ihan heti vanhene. Suurimmat vaikeudet asiassa tuntuvat liittyvän vanhojen keikkojen ajankohtien kartoittamiseen, mutta pallo siinäkin asiassa siirtyy työnantajalle, kunhan keikka voidaan jollakin kohtuullisella tarkkuudella sijoittaa edes oikeaan ohjelmaan, vuoteen ja kuukauteen.

Viime lehdessä oli valitettava virhe MTV:n faksinumeron kohdalla. Oikea numero on 150 0358.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että tietenkin myös YLE maksaa mahdolliset kokonaan tai osittain maksamatta jääneet palkkiot. Asia on työehtosopimusten perusteella muutenkin selvä.