Pasunisti Kari Sundström, Minnesota:
VAPAALLA ON PUHALLETTAVA

Teksti: Brita Nummi

Ovi amerikkalaiseen kotiin on kutsuvasti raollaan. Pihalla leikkii kissa, koira ja liuta suomalaislapsia jamaikalaisen reggae-kompin tahdissa. Rumpujen ääressä on pasunisti Kari Sundström Minnesota Orchestrasta. On vaikea kuvitella, että naapurinpojalta näyttävä iloinen rumpali risaisissa farkkusortseissa tietää kaiken Yhdysvaltain maahantulomuodollisuuksista.

- Pysyvän työluvan saaminen vaatii kärsivällisyyttä ja ammattilaisen apua, hän sanoo.

Sundströmin tapauksessa työlupa järjestyi vuodessa. Prosessista on muistona mittava nippu paperia ja onnellinen soittaja.

- Nuorempana minua pakotettiin puhaltamaan joka päivä. Muistan hyvin, kun sain ensimmäisen pasuunani Veneskosken musiikkiliikkeestä. Soitin oli niin hieno, ettei siihen saanut koskea sormellakaan, ennen kuin instrumentti oli maksettu. Minusta tuntui, että veljeni edistyivät minua paremmin koko ajan. Olin enemmän kiinnostunut soitonopettajan urheiluautosta kuin soittamisesta, Sundström kertoo.

Sahalahdelta kotoisin oleva Kari Sundström aloitti musiikkiopinnot ulkomailla 17-vuotiaana Juilliard School of Music -oppilaitoksessa New Yorkissa. Voisi kuvitella, että elämä maailmankuulussa musiikkikoulussa oli helppoa.

- Suomessa olin opiskellut tutussa ympäristössä Heikki Vihannon johdolla. Kun pääsin Juilliardiin, elämä tuntui yhtäkkiä vaikealta. Rahaa oli vähän ja asuminen levotonta. Kieltäkään en osannut kunnolla. Selvisin opiskeluajasta kuitenkin apurahojen ja opintolainan avulla. Bachelor of Music -tutkinto valmistui 80-luvun lopulla.

Taikaa huilussa

Sittemmin Sundström soitti Tampereen ja Helsingin kaupunginorkestereissa. Papagenansa Sundström löysi kesken Taikahuilun Tampereella.

- Yksi kuorolaisista näytti montusta käsin erityisen mukavalta punaisessa villapaidassaan. Niin mukavalta, että meinasi jäädä alkusoitto väliin, Sundström naureskelee.

Jatko-opinnot alkoivat kiinnostaa Sundströmiä ja hänelle myönnettiin apuraha San Franciscoon Kaliforniaan.

- Minulla ei alunperin ollut aikomusta jäädä Yhdysvaltoihin, sillä oma virkani Helsingissä oli minulle varsin sopiva. Toisaalta taas tuntui luontevalta jatkaa työntekoa Amerikassa, koska olin hankkinut perusopintonikin täällä.

- Amerikkalainen pasuunan perusäänenmuodostus on massiivinen, laulava ja lyyrinen. Tällainen soittotapa sopii minulle.

- Suomi on pitkään ollut takapajula vaskimaana, mutta onneksi Lieksan vaskiviikot ovat parantaneet tilannetta vuosien varrella, Sundström pohtii.

- Kirjastossa käsiini osui amerikkalainen muusikkojen ammattilehti, jossa oli maininta avoimesta virasta Minnesotan orkesterissa. Lähetin raadille koesoittokasetin, ja kun sain kutsun koesoittoon, aloitin järjestelmällisen harjoittelemisen.

Koesoitto painottui orkesterikirjallisuuteen. Sundström laati itselleen kortteihin perustuvan arvontajärjestelmän ja analysoi jokaisen kohdan kirjoittamalla muistiinpanoja. Koesoittojen jälkeen ilmeni, että hakijoita pasunistin paikkaan oli yli 200.

- Vaikka harjoittelu olikin kovaa työtä, otin työpaikan hakemisen rennosti, koska minulla oli jo hyvä työpaikka Helsingin kaupunginorkesterissa. Koesoitot soitettiin verhon takaa ja kommunikointi valintamiehistöön hoidettiin avustajan välityksellä, Sundström sanoo.

Valinta yllätys

Sundström ei itse uskonut tulevansa valituksi. Kun tieto hyväksymisestä tuli, alkoi paperityö Yhdysvaltain viranomaisten kanssa. Paikalliselle muusikkojen liitolle tehtiin selvitys, miksi ulkomaalainen valittiin maanmiehien edelle. Pysyvää työlupaa varten Sundström keräsi ja käännätti lehtiartikkeleita sekä hankki suosituksia entisiltä opettajilta ja asiantuntijoilta. Materiaalia kertyi runsaasti.

- Palkkasin orkesterin suositteleman lakitoimiston hoitamaan työlupa-asiaani. Alunperin oleskelin 01-statuksella, joka myönnetään oman alansa spesialistille. Muistaakseni jääkiekkoilijoillakin on samantyyppinen työlupa. Jos aikoo päästä Yhdysvaltoihin töihin, on parasta aloittaa oman uran dokumentointi heti. Vuosien kuluessa lehtileikkeet, todistukset ja paperit saattavat kadota. Silloin hakuprosessi on vaikeampi.

Noin vuoden odottelun jälkeen Sundström sai vihreän kortin. Tällä kaikkien tuntemalla Green cardilla ulkosuomalaiset voivat ottaa vastaan työtehtäviä Yhdysvalloista.

- Olen edelleen Suomen kansalainen ja kävin esimerkiksi äänestämässä presidenttiä. Välillä ajattelen, että oikeastaan ulkomailla asuvan on turha äänestää. Olen kuitenkin huomannut, että Suomen asioilla voi olla merkitystä ulkomailla oleskellessakin, Sundström sanoo.

Minnesotan orkesteri on maan arvostetuimpien orkesterien joukossa. Työtahti on kova. Kesäkonsertit lyhentävät lomankin vain neljän viikon pituiseksi.

- Toistaiseksi vapaaviikkoja ei ole juurikaan ollut. Ohjelmistossa on jatkuvasti Mahlerin kolmannen ja Berliozin Fantastisen sinfonian tyyppisiä mittavia teoksia. Soitan nyt Minnesotassa viidettä vuotta. Viikossa on kolmesta neljään harjoitusta ja saman verran konsertteja. Täällä olen huomannut sen, että vasta esittämällä musiikki todella opitaan. Jos työtahti jatkuu tällaisena, en tiedä, miten selviän eläkeikään asti, Sundström pohtii.

Orkesterilla suomalaisvieraita

Vastikään Osmo Vänskä kävi Minnesota Orchestran syyskonserttien vieraana Minnesotassa, jossa asuu hyvin paljon amerikansuomalaisia. Konsertin ohjelmistossa oli Juhani Rautavaaran Minnesota Orchestralle säveltämä harppukonsertto. Myös säveltäjä oli konserteissa paikalla. Sekä yleisö että soittajat olivat tyytyväisiä suomalaisvieraisiin.

- Vänskä johti hyvin. Minusta tuntui siltä, että orkesteri voisi soittaa uudelleenkin suomalaisen kapellimestarin johdolla, Sundström sanoo. Parhaillaan orkesteri on kuukauden kiertueella Euroopassa.

- Elämä ilman musiikkia? Sellaista en osaa kuvitella. Musiikki on osa perhettämme. Varsinkin Suomessa ollessani en olisi jaksanut tehdä klassista, jos minulla ei olisi ollut vastapainona kevyempää reggae-musiikkia. Ja jos minulla ei olisi musiikkia, olisin varmaan töissä raksalla, Sundström arvelee.

Väitettä on vaikea uskoa, kun Sundström pyydettäessä hakee nuottipinojen alta lasten vesiväreillä maalaamansa akvarellityöt Tampereen Pispalan maisemista. Viimeinenkin vaikutelma naapurinpojasta häviää, kun Sundström vaihtaa itsevirkatun reggae-pipon frakkiin ja nostaa pasuunan huulilleen pilvenpiirtäjien ympäröimässä Minneapoliksen konserttitalossa, jossa mies on kuin kotonaan.

Kari Sundström aloitti pasuunansoiton 11-vuotiaana Tampereen konservatoriossa. Hän suoritti Bachelors of Music -tutkinnon Juilliard School of Music -koulussa New Yorkissa, jossa hänen opettajanaan toimi Per Brevig. Vuosina 1990-1995 hän työskenteli pasunistina Tampereen kaupunginorkesterissa ja pasuunansoiton opettajana Tampereen konservatoriossa. Lieksan Vaskiviikkojen vuoden vaskisoittaja-arvonimen hän sai vuonna 1991. Vuonna 1995 Sundström aloitti jatko-opinnot San Fransisco Conservatory of Music -oppilaitoksessa ja vuonna 1996 hänet valittiin amerikkalaiseen Minnesota Orchestraan, jossa Sundström toimii edelleen pasuunan varaäänenjohtajana.