11/2000 pääkirjoitus
Opetusviranomaisten on aika herätä
Muusikkojen liiton toistuvat esitykset opetusministeriölle musiikkialan ammatillisen koulutuksen ja työvoiman tarpeen keskinäisen suhteen selvittämiseksi ovat toistaiseksi olleet tuloksettomia. Liiton käsitys on, että koulutuksen ja työmarkkinoiden välinen suhde ei ole oikea.
Viimeksi lokakuussa liiton edustajat kävivät opetusministerin luona esittämässä huolensa koulutusasiassa. Lisäksi korostettiin sitä, että työharjoittelu verottaa muusikkojen vähäisiä työpaikkoja raskaasti. Vierailun perusteella voidaan arvioida, että opetusviranomaiset eivät liiton toivomaa selvitystä hevin tee, eikä viranomaisten taholla olla huolestuneita tilanteesta. Ministeriössä ajatellaan, että Muusikkojen liiton olisi itsensä oltava selvillä tulevasta työvoiman tarpeesta musiikkialalla. Työharjoittelu on ongelma myös muilla aloilla. Sen vuoksi on odotettavissa, että myös konservatorioiden ja muiden musiikkialan ammattioppilaitosten työharjoittelutoimintaan tullaan ehkä puuttumaan.
Juuri nyt Muusikkojen liitolla ei ole ollut käytettävissään tietoa alan tulevasta työvoimatarpeesta. Selvityksiä on kyllä aiemmin tehty, mutta tuore tieto puuttuu. Vastuullisena ammattijärjestönä liitto luonnollisesti pitää tärkeänä sitä, että nuoria ei kouluteta työttömyyteen.
Opetusministeriössä käydyn keskustelun jälkeen Muusikkojen liitto halusi selvittää sen, mikä selvitettävissä on. Liitossa tiedetään nyt se, miten työvoiman tarve orkesterilaitoksen piirissä tulee kehittymään. Orkestereissa työvoimatilanne on "normaali", koska toistaiseksi jatkuvat työsuhteet ovat pääsääntö. Sitä vastoin freelancemuusikkojen osalta selvityksen tekeminen on huomattavasti vaikeampaa, eikä liitolla toistaiseksi ole tältä osin selkeää käsitystä työvoimatarpeesta. Yksi asia on kuitenkin varma. Freelancemuusikkoja on työttöminä sadoittain ja vajaatyöllistettyinä vielä enemmän.
Musiikkialan ammatillinen koulutus on Suomessa erittäin laajaa. Vuosittain koulutukseen otetaan 500 - 600 opiskelijaa. Arviolta puolet tähtää opettajiksi ja toinen puoli muihin alan ammatteihin. Tällä hetkellä Suomessa opiskelee musiikkialan ammatteihin tuhansia nuoria.
Jos esimerkiksi orkesterit, joissa on runsaat 800 työpaikkaa, tarvitsevat eläkkeelle siirtymisten takia lähivuosina vajaat parikymmentä uutta muusikkoa vuodessa, eivät työllistymisnäkymät nuorten kannalta ole hyvät. Tämänhetkisen tiedon mukaan orkestereihin syntyy muutama uusi työpaikka. Toisaalta ei tiedetä jatkuuko kaikkien orkestereiden toiminta tulevaisuudessa. Kuten lähimenneisyydestä muistetaan, orkestereiden olemassaolo asetetaan aika ajoin kyseenalaiseksi. Opetussektori saattaa olla varmemmalla pohjalla, mutta alempiasteisen sen enempää kuin ammatillisenkaan musiikkialan koulutuksen laajeneminen tuntuvasti ei ole todennäköistä. Sekä muusikkojen että opettajien työmarkkinoita ajatellen asia lieneekin niin, että eläkkeelle siirtyminen on pääasiallinen työpaikkojen avautumisen syy.
Vaikka työttömiä muusikkoja on viime aikoina ollut 700 - 1000, opetusministeriössä ei olla huolestuneita. Ministeriössä katsotaan, että musiikkialan koulutuksen saaneet henkilöt ovat työllistyneet hyvin. Tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on runsaat kymmenen prosenttia ja Sibelius-Akatemiasta valmistuneiden kohdalla viitisen prosenttia.
Avoin kysymys joka tapauksessa edelleen on, miten lähivuosina valmistuvat sadat tai jopa tuhannet musiikkialan koulutuksen saaneet nuoret työllistyvät. Muusikon koulutus on pitkä ja kallis projekti. On kohtuutonta kouluttaa nuoria muusikoiksi, jos heillä ei ole työllistymisen toiveita. Opetus saattaa lisäksi olla pahasti vinoutunut suhteessa työvoiman tarpeeseen. Esimerkiksi huilisteja, fagotisteja, oboisteja ja monien muiden orkesterisoittimien soittajia tullaan orkestereihin palkkaamaan lähivuosina vain kourallinen. Oppilaitoksia ei pidä pyörittää niiden itsensä vuoksi. Oppilaitokset eivät ole itsetarkoitus, vaikka joidenkin puheenvuorojen perusteella on havaittavissa, että tämä asia aika ajoin unohtuu.
Asioista on otettava vastuu kun tilanne sitä vaatii. Musiikin ammattikoulutuksen pääasiallinen vastuunkantaja on opetusministeriö. Ministeriössä ei voida ummistaa silmiä siltä tosiasialta, että Suomessa tällä hetkellä koulutetaan aivan liikaa orkesterimuusikoiksi tähtääviä nuoria. Nuorille on kerrottava totuus työmarkkinanäkymistä. Vihdoinkin opetusministeriössä olisi herättävä todellisuuteen.
|