Etelä-Koreassa kansa vaatii ja saa laajakaistaa

Ahti Vänttinen

Tämänkin lehden palstoilla on ainakin allekirjoittaneen toimesta päivitelty, miten Suomessa asiat ovatkaan heikosti mitä tulee Internetin käyttömahdollisuuksiin. Joku on saattanut pitää näitä jaaritteita jopa niin sanottuna ainaisena valittamisena. Hänelle pitää, jos aikoo jatkaa lukemista, esittää heti varoitus englanninkielistä sanontaa hyväksi käyttäen: "et ole nähnyt mitään vielä". Tai kuten Joan Jettin takahuoneestaan kaljaa nyysimästä yllättämä roudaripolo vannotti: "u ain't seen nuttin, Jett". Tässä kirjoituksessa näet yhdistyy perustavanlaatuinen "jatkuva narina" sietämättömään kyynisyyteen ja toisten syyttelyyn.

Eikö netissä olisi kätevää kaupata musiikkia?

Hyvänä tarkoituksena on aiemmassa kirjoittelussa toki ollut kertoa, että muun muassa esittävän säveltaiteilijan kannalta kiinnostavia mahdollisuuksia tarjoava maailmanlaajuinen tietoverkko olisi kiinnostava kaupankäyntialusta, jos sitä vain voisi myös Suomesta käsin käyttää. Mutta nyt hyvä meininki on tiessään, eikä vähiten siksi, että kirjoitan tätä lennolla, jonka totaalikesto lähentelee 20 tuntia.

Väitetään, että merkittävämmässä määrin voisi kaupankäyntiä tapahtua musiikkitiedostoilla, jos käytettävissä oleva tiedonsiirtonopeus olisi keskivertokuluttajalla riittävä, eli nykyiseen arviolta 56 kilobitin keskivertokaistan sijasta vaikkapa 20-40 -kertainen - tai olkoon - edes kymmenkertainen. Eli lähempänä niin sanottua laajakaistaa, miten se nyt sitten halutaankin määritellä.

Suhteellista kurjistumista

Ennen vierailua Etelä-Koreaan en arvannut, miten kurjalta suomalaisen netinkuluttajan tilanne oikeastaan näyttää. Etelä-Koreassa on noin 50 miljoonaa asukasta ja väittämien mukaan liki 20 miljoonaa Internet-liittymää, joista 3 miljoonaa jo niin sanottuja ADSL-liittymiä. ADSL-liittymissä tiedonsiirtokaista on yleensä jo luokkaa "riittävä". Suomessakin toki ADSL-liittymän saa rahalla. Kyse ei tässä kuitenkaan ole siitä, millaisia ratkaisuja maksuvalmis "nettieliitti" tekee, vaan mihin operaattoriemme ahneus on johtamassa tavallisen kuluttajan kohdalla.

Kestämmekö vertailun?

Etelä-Korea on verrattain vauras maa, kuten Suomikin, jossa ihmiset kulkevat kännykät kädessä, kuten Suomessakin (tosin he puhuvat murto-osalla Suomen puheluhinnoista, mutta ei nyt tärvätä hyvin alkanutta rinnastusta). Etelä-Korean nykyinen hyvinvointi perustuu merkittävässä määrin elektroniikkateollisuuteen, kuten Suomenkin, ja väestö surffailee innokkaasti netissä käyttäen myös sen kaupallisia mahdollisuuksia sujuvaa kuluttajakaistaansa hyödyntäen, kuten... Niin, tähän taisivatkin loppua yhtäläisyydet. Lisäksi, viime aikoina eniten Internet-domainnimiä ovat varanneet eniten maailmassa - arvasit oikein - eteläkorealaiset - jos se nyt jotain merkitsee.

Nettimusiikkimarkkinat kasvavat

RIAA, eli amerikkalainen äänilevyteollisuus arvioi nettikaupan markkinaosuuden musiikin kuluttajamyynnistä Yhdysvalloissa vuonna 2005 kuudeksi - seitsemäksi prosentiksi. Etelä-Koreassa MP3-kaupan osuuden väitetään jo nyt olevan viisi prosenttia myynnin arvosta. Tämä on merkittävä luku, kun otetaan huomioon, että kappalekohtainen hinta ei voi olla kovin korkea MP3-kaupassa. Tällä matematiikalla eteläkorealaiset ovat ainakin 3 tai 4 vuotta muita edellä. Olettaen että kuluttajakaista kehittyy nykytahtia Suomessa, arvioisin vasemmalla kädellä käsikopelolla, että täällä viiden prosentin markkinaosuus saavutetaan musiikin verkkovälitteisessä kaupassa ehkä joskus vuoden 2040 loppupuolella, edellyttäen lisäksi, että a) musiikkia yli päätään vielä kuunnellaan ja b) siitä tarvitsee jotain maksaa.

Eihän näitä nyt voi verrata...

Lukijalle, joka keksii esimerkiksi tässä vaiheessa olla jotain sen tapaista mieltä, että tässä nyt on tarkoitushakuisesti ja vaikkapa epätieteellisesti vertailtu kahta kulttuuriltaan ja muutenkin ihan erilaista maata, sanottakoon että fiksusti päätelty. Uskallan kuitenkin, edelleen varovaisuuden tuomalla nöyryydellä - väittää sitä olennaisesti pienemmäksi synniksi kuin kotimaisten operaattorien ahneutta, jonka seurauksena Suomi vajoaa hyvää vauhtia kohti sellaisten toistaiseksi jokseenkin tuntemattommien Internet-käyttäjämaiden kuin Namibia ja Paraguay muuten ihan kunniakkaaseen joukkoon. Ja mitä tulee ennakkokäsitykseen yleisestä hintatasosta, joka minullakin oli, hintataso on Seoulissa Helsingin luokkaa.

Entä jos käyttö lisääntyisi?

Päinvastoin kuin operaattorit ovat laskeneet, saattaisi olla toinenkin mahdollisuus, jolla silläkin rahaa jäisi viivan alle mukavasti. Niin se ainakin toimii Koreassa. Tosin se edellyttäisi, että operaattorit keskittyisivät ihan kivojen kuvaviesti- ja soittoäänipalvelunäpertelyn sijaan siihen, minkä voitaisiin kohtuudella kuvitella olevan niiden leipälaji, kommunikaatioyhteyksien kehittämiseen. Vapaassa maassa ei operaattoreita voi toki kukaan estää keskittymästä bisneksenteossa siihen, mikä kulloinkin on teinien mieleen ja samalla nenästä maksavien vanhempien kukkarosta pois, mutta jotain häpyä, kiitos.

Kuten olen vähintään jo pariin kertaan, suurieleisesti ja skandaalinhakuisesti julkistanut (kuitenkin ilman sen suurempaa kohua), operaattorit antavat asiakkailleen tiettyä rahasummaa vastaan mieluummin hyvin vähän kuin oikein paljon tiedonsiirtokaistaa. Yksi lannistavan hyvä diplomiekonomitasolta tarkistettu syy tähän on se, että kun yrität surffailla analogimodeemilla tai suorastaan 70-luvun tekniikkaa tosi retrosti edustavalla ISDN-liittymällä universaalin cyberharhaisen hallintakokemuksen narkoosissa, ja kuitenkin todellisuudessa yhteys tökkii ja tunnelma on pilalla, koko senkin ajan puhelinlaskuun on tikittänyt lisää pieniä ja isompia numeroita.

Hesarin mukaan Suomessa Internet-käyttö olisi länsimaisittain toiseksi halvinta, USA:n jälkeen. Taas meitä johdetaan harhaan. Käyttöajan hintavertailussa ei ole mieltä, kaistan hintaahan pitäisi vertailla. Oli puhelu- tai nettiajan hinta miten halpa hyvänsä, aikaa kuluu kapealla kaistalla monin verroin. Sitä paitsi, kuluttajankin ajalla on hintansa.

Aika kuluu

Nauti tai kärsi, aina kuluu aikaa, ja aika maksaa puhelinlinjalla. Tämä operaattoriyhtiöiden laskentajaoksen mielettömän nerokas, tuskin optioseuraamuksitta jäänyt taloudellinen oivallus on kuitenkin ajanut tietynlaiseen umpikujaan.

Hinnoittelurakenne on jämähtänyt, ja sen kovin nopea muuttuminen ei oikein liene mahdollistakaan, kun yritysmaailman kiinteät tai muuten vaan hyvät yhteydet on hinnoiteltu niin kalliiksi, että jos kuluttajille tarjottaisiin halpoja ja nopeita kotiyhteyksiä, yritykset nostaisivat maitonsa ja vaatisivat (no, vaativatkin) vähemmän sikariistohintoja kaistalleen. Tämän tien päässä häämöttäisi vain yksi asia, hintojen vaarallinen laskeminen, mitä operaattorien rahanlaskijat tietysti kavahtavat. Suomen markkinoille takavasemmalta tulevat kilpailijatkin oivaltavat vähitellen pelin hengen kuten entinen ilotyttö: ei täällä tarvitse antaa halvalla, nämä haluavat maksaa!

Sisältöä ei panna homehtumaan nettiin

Siihen, että käyttö hinnanlaskua vastaavasti lisääntyisi, niin sanotusti räjähtäisi käsiin, ei suuremmin uskota, ja tavallaan siihen on perusteitakin. Onhan oikeat webbisisällön tuottajat ja uusmediayhtiöt jo aikaa sitten osoitettu omaan paikkaansa. Sinne verkkoon kun ei yksinkertaisesti, ainakaan ilman julkista tukea (jossa ei kysellä onko järkeä), mitään dataintensiivistä kulttuurisisältöä kannata latoa homehtumaan - ilman kuluttajakaistaa. Eli sinne vaan rehellis-tietämättömiä yrittäjiä huijaamaan kaikenmaailman "yritysportaalien" kyhäilyllä ja kylkiäisiksi "ylläpidon" harkitulla monimutkaistamisella ja siihen sitten alttiisti "tukipalveluja" tarjoamaan tunti- tai minuuttiveloituksella (+ pvm), "kun tätä tekstiä pitäisi nyt muuttaa".

Totuuden nimessä,

etteivät nyt kaikki tai edes kovin moni tämän artikkelin innoittamana tai masentamana muuttaisi Etelä-Koreaan täytyy sanoa, että tekijänoikeussuoja siellä on laajasti käsitettynä vastaavasti jonkun vuoden, ehkä hyvinkin reippaasti vuosikymmenen täkäläistä jäljessä. Joku tästä lohkomaan, että siinä yksi syy verkkomusiikkin menestykseen Koreassa. Mahdollista on myös, että tämä ero jää pysyvästi umpeen kuromatta.

Tämän perusvireeltään ehkä turhankin provokatiivisen kirjoituksen tiedot perustuvat Korean ääniteteollisuuden ja Internet-palveluntarjoajien antamiin tietoihin Korean esittävien taiteilijoiden järjestön, KAPA:n (Korea Art Performers Association) 31.10.-1.11.2000 järjestämässä cybermusiikkiseminaarissa Seoulissa, johon kirjoittaja osallistui FIM:n (Kansainvälinen Muusikkojen Liitto) edustajana KAPA:n kutsumana. Tilaisuudessa pidetty englanninkielinen esitelmä aiheesta "Music on the Internet - Opportunities, Hype, Politics and Real Life" löytyy osoitteesta: http://www.muusikkojenliitto.fi/muusikko/muusikko_2000/11_kapa.html