Mörkön nimi on: tekijänoikeus

Parisen vuotta sitten suomen kieleen ilmestyi uusi sana, sisältötuotanto. Jonkin tiedon mukaan Suomi on herännyt huomaamaan, että tietotekniikka yksin ei riitä. Tarvitaan myös sisältöä. Hallitusohjelmaankin on kirjattu kunnianhimoinen tavoite tehdä sisältöteollisuudesta yhtä merkittävä toimiala kuin tietotekniikka. Tietoteollisuusyhtiöiden osuus Helsingin pörssin kokonaisarvosta on noin 80 prosenttia. Jos sisältötuotannosta tulee yhtä suuri toimi, Suomi nousee kertaheitolla maailmankartalle tälläkin alalla. Aivan vaatimattomista tavoitteista ei toisin sanoen hallituksen suunnalla olekaan kysymys.

Valtio toivoo sisältötuotantoteollisuuden muodostuvan kannattavaksi liiketoiminnaksi. Aika näyttää, miten hallituksen kaavailema ja opetusministeriön johtama sisältötuotantohanke kaiken kaikkiaan menestyy. Toistaiseksi tuntuu, että hallituksella ja opetusministeriöllä on käsissään samantapainen pulma kuin Turun vesilaitoksella vuosi sitten. Erittäin vähäsateisen kesän takia Turun vesiverkosto uhkasi kuivua ja vaurioitua. Vesilaitos suunnittelikin meriveden ohjaamista verkostoon, jotta siellä olisi edes jotakin.

Digitaalitekniikan yleistymisen myötä tarjolle tulee runsaasti erilaisia teknisiä mahdollisuuksia, uusia kanavia ja muuta, joita voitaisiin hyödyntää, jos vain tiedettäisiin mitä tehdä. Esimerkiksi radiossa ja televisiossa tulee olemaan käytettävissä lukemattomia kanavia, jotka voitaisiin täyttää ohjelmilla. Kaikille kanaville ei kuitenkaan mitenkään saada tuotetuksi uutta alkuperäistä ohjelmaa. Pääosin kanavat joudutaan täyttämään entuudestaan olemassa olevalla ohjelmalla. Apu ei tässä tapauksessa tule taivaalta, kuten Turussa tapahtui, mutta apu on kuitenkin lähellä.

Julkisuudessakin on jo vilahtanut ratkaisumalli ainakin television ja radion digitaalilähetysten ongelmien hoitamiseksi; ohjelmasisällön hankintaan ja suojatun aineiston käyttöön liittyvät korvausjärjestelmät on saatava uudistetuksi. Se tarkoittaa käytännössä korvausten alentamista.

Lehtihaastattelussa Demarissa kulttuuriministeri Suvi Lindén, joka johtaa opetusministeriössä sisältötuotantohanketta, on sanonut, että tiedossa olevat esteet on saatava raivatuksi tieltä. Kulttuuriministeri Lindénin haastattelun mukaan sähköisiin viestimiin on löydettävä hyvät pelisäännöt tekijänoikeuksien osalta. Näin sisältötuotantoteollisuus pystyisi kehittymään. Haastattelussa hän nimeää yhdeksi tällaiseksi esteeksi tekijänoikeuden. Muita esteitä hän ei konkretisoi. Ministeri toisaalta painottaa sitä, että sisältötuotanto ei selviä ilman kulttuuria. Mitä laajemmaksi tämä tuotannon ala kasvaa, sitä parempi kulttuurin kannalta, ministeri toteaa.

Kesäisessä puheessaan Lindén antoi ymmärtää, että tekijänoikeus on luovuuden ja innovatiivisuuden ohella sisältöjen tuottamisen perusta. Esteestä ei ollut silloin puhetta. Hän myös sanoi, että tekijänoikeus edistää luovaa työtä. Se tunnustaa tekijälle oikeuden työnsä lopputulokseen ja palkkion työstä. Tuottajalle se varmistaa katteen tuotantopanokselle.

Monet seikat osoittavat, että juuri tuotantopanoksen merkitys on kohoamassa tekijänoikeuden piirissä muita tärkeämmäksi asiaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa tuottajien suosimista. Lindénin mukaan: "Tekijöille, esittäville taiteilijoille ja muille oikeudenhaltijatahoille taatut oikeudet edistävät samalla myös henkisten tuotteiden tuotantoa ja levitystä sekä tukevat investointeja ja kauppaa".

Tekijänoikeuden arvo kaupankäynnin välineenä korostuu yhä enemmän. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, jos oletetaan kaikkien hyötyvän taloudellisesta menestyksestä. Outoa on kuitenkin, että tekijänoikeusasioista vastaava ministeri näkee tekijänoikeuden sekä sisältötuotannon esteeksi että perustaksi. Mistä tällainen ristiriitaisuus kertoo?

Voisiko kulttuuriministeri ajatella suorastaan niin, että tekijänoikeus on este, jos se on tekijöiden ja taiteilijoiden hallinnassa, ja sisältöjen tuottamisen perustaa, jos se on tuottajilla.