MUSIIKKIALAN YRITYKSET OVAT PIENIÄ

Tutkija Pekka Oesch on Taiteen keskustoimikunnan toimeksiannosta selvittänyt Suomen musiikkiteollisuuden rakennetta. Selvityksen tarkoituksena on ollut koota kattavasti yhteen musiikkiteollisuuden eri osa-alueet ja selvittää Suomessa toimivien musiikkiteollisuuden yritysten lukumäärä, alan kokonaisliikevaihto sekä alalla työskentelevien lukumäärä. Kohteena olivat yritykset, jotka tuottavat musiikkiin liittyviä tavaroita tai palveluja myytäväksi markkinoilla tuotantokustannukset peittävään hintaan.

Musiikkiteollisuuden piirin määrittely ei ole helppo tehtävä, kuten Pekka Oesch selvityksessään aluksi toteaa. Hän on sulkenut musiikkiteollisuuden käsitteen ulkopuolelle esimerkiksi orkesteritoiminnan, musiikin opetuksen ja harrastamisen. Toisaalta esimerkiksi musiikin varassa seisovasta radiotoiminnasta selvitykseen on otettu mukaan vain se osuus taloudellisesta volyymista, joka menee tekijänoikeusjärjestöille.

Rajaamalla selvityksen kohde siten kuin Oesch on tehnyt päädytään siihen, mihin Oeschkin on päätynyt, että musiikkiteollisuus on pääasiassa ohjelmatoimistoja ja äänilevytuotantoa ja -myyntiä. Kovin suppeaksi jää näin Suomen "musiikkiteollisuus". Musiikkiala on luonnollisesti toinen ja huomattavasti laajempi asia.

"Ohjelmatoimistoja" eniten

Pekka Oesch toteaa, että oli tehtävä salapoliisityötä jotta selvitykseen olisi tullut mukaan musiikkiteollisuuteen kuuluvat yritykset ja vain ja ainoastaan juuri ne. Tietojen kerääminen tapahtui yritystilastosta.

Oeschin mukaan musiikkiteollisuuden suurimman toimialan Suomessa muodostavat ohjelma- ja konserttitoimistot, joita oli 24 % kaikista selvityksessä mukana olleista yrityksistä. Äänitysstudiot ja levy- yhtiöt, jotka Oeschin mukaan ovat musiikkiteollisuuden keskeiset toimialat, olivat hieman alle 7 %:n osuudellaan yritysmäärästä selvästi pienimpiä toimialoja. Soitinkaupan, soitinrakennuksen ja -huollon sekä äänitekaupan yrityksiä oli runsas kymmenesosa. Samaa suuruusluokkaa oli esitystekniikan yritysten nuottikustantajien ja äänitteiden valmistusta harjoittavien yritysten yhteenlaskettu osuus. Musiikkilehdet ja niiden kustantajat olivat pienin toimiala.

Edellä kuvattu jakauma koskee siis yritysten lukumäärää. Ohjelma- ja konserttitoimistojen suuren osuuden selittänee ainakin osaksi se, että mm. erilaisten taiteilijayhtiöiden toimialaan kuuluu normaalisti aina ohjelmamyynti tai -välitys.

Musiikkialan yrityksistä 40 % sijaitsi Etelä-Suomessa. Pääkaupunkiseudulla yrityksistä oli runsas kolmannes ja tästä kolmanneksesta 75 % toimi Helsingissä. Uusia yrityksiä on musiikkialalle perustettu 90-luvulla runsaasti. Selvityksessä olevista yrityksistä yli puolet oli aloittanut toimintansa vuoden 1990 jälkeen. Vuosina 1995-1996 perustettiin lähes yhtä paljon musiikkiteollisuuden yrityksiä kuin 1980- luvulla yhteensä. Pääasiallisin yritysmuoto on osakeyhtiö.

Pieniä firmoja

Musiikkialan yritykset ovat Suomessa pieniä sekä liikevaihdon että henkilöstön osalta. Yli puolet yrityksistä on sellaisia joiden liikevaihto on alle miljoona markkaa vuodessa. Isoksi lasketaan Oeschin selvityksessä firmat, joiden liikevaihto on yli 5 miljoonaa markkaa vuodessa. Ne sijaitsevat yleensä Helsingin alueella.

Oeschin selvityksen mukaan suurimman liikevaihdon saavuttavat jotkut levy-yhtiöt. Noin 10 % levy- yhtiöistä ylittää 10 miljoonan markan vuotuisen liikevaihdon. Levy-yhtiöistäkin 70 % on sellaisia joilla on alle miljoonan liikevaihto. Myös studiot ovat pieniä.

Ohjelma- ja konserttitoimistojen joukossa oli runsaasti yrityksiä jotka ylittivät kahden miljoonan markan liikevaihdon. Yritysten keskikoko oli tällä lohkolla alan keskimäärää suurempi. Soitinrakennuksen ja -huollon alalla yrityskoko oli liikevaihdollaan mitaten keskimääräistä suurempi. Tieoja liikevaihdosta saatiin tosin vain yhdeltä kolmannekselta musiikkialan yrityksistä.

Valtaosa suomalaisista yrityksistä (86 %) on pieniä alle viiden työntekijän yksikköjä. Yli kymmenen työntekijän firmoja on Suomessa vain noin 6 % kaikista yrityksistä. Musiikkialalla alle viiden työntekijän yrityksiä on 82 %. Yli kymmenen työntekijää työllistäviä firmoja musiikkialan yrityksistä on vain 3,4 %.

Oeschin selvityksessä todetaan, että yksikään musiikkiteollisuuteen luettu yritys ei ylittänyt 250 työntekijän rajaa. Kun Oeschin tutkimusmenetelmän mukaan Kansallisooppera ei kuulu musiikkiteollisuuteen, tutkijan päätelmä on looginen. Mutta siitä tietenkin voidaan keskustella pitkään, kuuluuko esimerkiksi Ooppera musiikkiteollisuuteen vai ei.

Musiikkialan yritykset pihtaavat tietoa

Pekka Oesch sai liikevaihtoa ja henkilöstöä koskeviin kyselyihinsä vastauksen vain joka kolmannelta yritykseltä. Joissakin tapauksissa tietyn alueen tietyn toimialan yritykset jättivät kokonaan vastaamatta liikevaihtoa ja henkilöstöä koskeviin kysymyksiin.

Vastanneiden yritysten yhteenlaskettu liikevaihto oli vuonna 1995 puolitoista miljardia markkaa. Keskimääräinen liikevaihto yrityskohtaisesti oli 900.000 markkaa. Alan kokonaisliikevaihdosta 30 % tuli äänitteiden myynnistä. Soittimien myynnin osuus oli 20 % ja ohjelma- ja konserttitoimistojen osuus noin 20 % kokonaisliikevaihdosta. Molemmat edustivat siis noin 300 miljoonan markan liikevaihtoa. Vastanneista yrityksistä yli puolet oli sellaisia joilla oli liikevaihtoa alle puoli miljoonaa markkaa vuodessa ja kaksi kolmasosaa sellaisia joilla liikevaihto jäi alle miljoonan markan. Etenkin äänilevykaupassa suurilla yrityksillä on hallussaan valtaosa alan liikevaihdosta.

Oeschin selvityksen mukaan musiikkiteollisuudessa työskentelisi noin 1.800 henkilöä. Näistä noin 600 työskentelee ohjelma- ja konserttitoimistoissa ja noin 350 musiikkikaupoissa. Soitinkaupoissa työskentelee vajaa 300 henkilöä ja levy-yhtiöissä runsaat 200. Useimmissa alan yrityksissä työskentelee vain yksi henkilö, yleensä ilmeisesti omistaja.

Musiikkiteollisuuden liikevaihto jäi puoleentoista miljardiin, koska yritykset eivät vastanneet Oeschin kyselyyn. Hän on arvioinut, että laskennallisesti alan liikevaihto olisi noin viisi miljardia markkaa. Myös alalla työskentelevien henkilöiden määrä on paljon suurempi kuin kyselyyn vastanneissa firmoissa työskentelevien määrä, joka oli 1.800 henkilöä.

Mielenkiintoinen seikka on se, että firmojen vastausten perusteella musiikkiteollisuudessa ei Suomessa näyttäisi työskentelevän lainkaan muusikkoja tai muita esittäviä taiteilijoita sen enempää kuin säveltäjiäkään. Ainakaan heitä ei ole tilastoitu. Oesch toteaa kyllä, että alalla työskentelee mm. muusikkoja ja muita taiteilijoita ja arvioi, että musiikkiteollisuudessa työskentelee kaikkiaan 3.300 henkilöä. Oeschin lähestymistavan nurinkurisuutta kuvaa, että pelkästään Muusikkojen liitossa on jäseniä 3.300. He ovat kaikki työssä musiikkialalla.

Mikä ihmeen musiikkiteollisuus?

Pekka Oeschin tutkimus ei tulosten osalta tarjoa yllätyksiä. Jonkinlainen yllätys on kuitenkin se, miten suppeasti musiikkiteollisuus Oeschin selvityksessä ymmärretään. Äänilevyteollisuus markkinoi mielellään käsitystä, jonka mukaan musiikki ja äänilevy ovat yksi ja sama asia ja että musiikkiteollisuus on lähinnä äänilevyjen tuottamista ja myymistä. Käsitys on luonnollisesti väärä, mutta menee näköjään läpi valtion taidehallinnon askareissa.

Asioita voi tarkastella monelta kannalta, mutta musiikkiteollisuuden rajaaminen siten, että esimerkiksi orkesteritoiminta, musiikkiteatteri ja ooppera samoin kuin erilaiset festivaalit ja muut musiikkitapahtumat jäävät pääosin tarkastelun ulkopuolelle on ilmeisen yksipuolista. Tällaisella menetelmällä Yleisradio suljettaisiin yleisradiotoiminnan ulkopuolelle, jos alaa selvitettäisiin. Yleisradiohan ei ole yritys, joka saa myymästään tuotteesta katteen, joka peittää tuotannon kulut, vaan yhtiö toimii lakiin perustuvan lupamaksujärjestelmän varassa.

Todellisuudessa musiikkialan kokonaisliikevaihto on Suomessa yli viisi miljardia markkaa vuodessa. Äänitteiden myynti on vain noin 600 miljoonaa markkaa vuodessa. Elävä musiikki on liikevaihdon, henkilötyövuosien ja muiden mittareiden valossa moninkertaisesti suurempi tekijä kuin mikään muu musiikkialan osa.

On itsestään selvää, että ns. kaupallinen musiikki ja yhteiskunnan tuella toimiva musiikki muodostavat yhden kokonaisuuden, kumpikin on kokonaisuuden osa ja tukee toinen toistaan. Myös elävä musiikki ja mekaaninen musiikki ovat kokonaisuuden osia ja tukevat toinen toisiaan. Edellä sanotun huomioon ottaen Oeschin käyttämä musiikkiteollisuuden rajaus onkin kummallinen. Varsinkin, kun esimerkiksi järjestöt, kuten Muusikkojen liitto on luettu mukaan musiikkiteollisuuteen.

Voidaan esimerkiksi kysyä, kuuluuko kaupallinen radiotoiminta musiikkiteollisuuteen, koska se tarjoaa kuulijoille lähes pääsääntöisesti musiikkipalveluita. Oesch on esimerkiksi selvityksessään ottanut mukaan liikevaihtolaskelmiinsa vain radioiden Teostolle ja Gramexille maksamat tekijänoikeuskorvaukset. Toisin sanoen laskelmiin on otettu ikään kuin vain raaka-ainekustannukset, jotka ovat kokonaisliikevaihdosta kenties kymmenisen prosenttia. Samalla logiikalla Enson liikevaihto olisi yhtä suuri kuin sen puusta maksama ostohinta. Toisaalta varmaankaan sen enempää kaupallisten radioiden omistajat kuin musiikkialan yrittäjätkään eivät hyväksyisi sitä, että kaupallisten radioiden liikevaihto laskettaisiin musiikkiteollisuuteen kokonaisuudessaan.

Uusia selvityksiä tarvitaan

Nyt valmistunut Pekka Oeschin selvitys on hyvä alku laajemmalle musiikkialan kartoitukselle. Nykyisin on olemassa hyvin seikkaperäisiä selvityksiä monista musiikkialan toimintalohkoista. Äänilevytuotannon ja -kaupan ohella esimerkiksi orkesteritoiminta on sangen tarkasti tilastoitu. Ilmeisesti myös festivaaleista olisi saatavissa kattavasti tilastotietoja, jos niin haluttaisiin.

Toisaalta on monia musiikkialan lohkoja, joiden tilastointi on hyvin puutteellista. Esimerkiksi tanssitoiminta, joka lienee liikevaihdoltaan yksi kaikkein suurimpia taloudellisia tekijöitä Suomessa musiikkialalla, on puutteellisesti tilastoitu. Ehkä on myös sellaista toimintaa, jota ei haluta tilastoitavaksi, mutta sitä lienee kuitenkin vähemmän.

Erittäin suuria liikevaihtolukuja liittyy ulkomaisten esiintyjien konserttivierailuihin Suomessa. Näitä lukuja ei Suomessa yleensä ole saatavissa. Esimerkiksi jättiläiskonserttien varsinainen liikevaihto eli myydyt liput ja muu myynti ei yleensä näy minkään suomalaisen yrityksen kirjanpidossa kokonaisuudessaan. Kun näin on, musiikkiteollisuuden vuotuisesta liikevaihdosta jää piiloon hyvinkin satoja miljoonia markkoja. Tutkimusta ja tilastointia on siis perusteltua jatkaa muuallakin valtion hallinnossa eikä vain taidehallinnossa.

Raimo Vikström