MUUSIKON KUULO TAPETILLA

Muutaman vuoden ajan on eri tahoilla, kuten Muusikkojen liitossa ja Sairauskassassa, Tinnitusyhdistyksessä ja Kuulonhuoltoliitossa sekä Työterveyslaitoksessa tehty töitä muusikkojen kuuloon liittyvien asioiden parissa. Muusikko-lehden sivuilta on voitu seurata milloin Kauko Saaren taistelua työkyvyttömyyseläkkeestä, milloin tutustuttu kuulosuojaimiin tai saatu yleistä opastusta kuulonsuojeluun liittyvissä kysymyksissä.

Töitä on tehty, mutta mitä on saatu aikaan? Käydäänpä lyhyesti läpi, mitä alalla on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana.

Suojaimia käytetään entistä enemmän

Ammattimuusikot ja harrastajatkin käyttävät nyt jo varsin yleisesti musiikkityöhön soveltuvia kuulosuojaimia, joita on hankittu joko omin voimin tai Sairauskassan tuella. Myös jotkut orkesterityönantajat ovat kustantaneet muusikoille suojaimia. Myös edullisten kertakäyttö- yms. suojaimien käyttö on lisääntynyt, myös yleisön joukossa. Suojainasiassa ei kuitenkaan kannata jäädä lepäämään laakereilla, koska tehtävää on vielä paljon. Läheskään kaikki ne, joiden pitäisi työssä saatavan musiikkimelualtistuksen vuoksi käyttää suojaimia, eivät niitä käytä. Sitäkään ei pidä unohtaa, että suojainten käyttö ei poista itse ongelmaa, liian kovaa meteliä. Joskus käy jopa päinvastoin.

On syytä muistaa, että kuulonsuojelu on osana työsuojelua työnantajan vastuulla. Siten myös kuulosuojainten hankinnan kustantaminen on ensisijaisesti työnantajan vastuulla.

Suojaimet kehittyvät

koko ajan, ja on varmasti syytäkin. Monien mielestä nykyisin saatavilla olevat ammattilaissuojaimetkaan eivät ole vielä tarpeeksi mukavia käyttää, ja ne vääristävät ääntä liikaa. Usein kysymys on kuitenkin lähinnä käyttäjän tottumattomuudesta suojaimiin. Kunnollisen tuntuman suojaimiin saa vasta pitempään jatkuneessa käytössä. Alkuvaiheen hankaluuksista huolimatta käyttöä kannattaa jatkaa riitävän pitkään, ennen kuin tekee johtopäätöksiä tiettyjen suojainten sopivuudesta. On otettava huomioon myös psykologiset tekijät, koska esiintymistilanne muuttuu totaalisesti, jos äänenpaine putoaa esimerkiksi 15 dB (=paljon) ja diskanttialue vaimenee. On varmaa, että vie oman aikansa sopeutua tilanteeseen.

Nyt suojaimia saa jo eritehoisilla filttereillä, eli käyttäjien toivomuksiin on vastattu. Filttereitä voi vaihtaa melutason ja tilanteen mukaan. Suomenkin markkinoilla on jo muutama yrittäjä, eli kilpailuakin alkaa alalla olla, mikä alkaa vähitellen näkyä hinnoissa.

Liverintamalla

ei ole ainakaan vielä havaittavissa mitään selvää trendiä äänenvoimakkuuden vähentämiseksi, vaikka joitakin merkkejä siihenkin suuntaan on nähtävissä. Sen sijaan suuntaus on yhä suurimuotoisempiin massatilaisuuksiin, joissa äänenpaineet varsinkin kaiutinarsenaalien lähellä ovat yleensä vaarallista tasoa. Kesäfestareilla, joita Kauko Saari kollegoineen on kiertänyt desibelimittarien ja korvatulppien kanssa parina vuonna, suhtaudutaan "melupoliiseihin" jo hyvin asiallisesti - kysymyshän on yhteisestä asiasta.

Sen verran on kuitenkin tapahtunut, että ainakin isompien pa-firmojen miksaajilla on yhä useammin desibelimittari mukana kioskissaan. Järjestäjät ovat ryhtyneet antamaan ohjeita äänenpaineista musiikkitilaisuuksissa, ja äänentoistosta huolehtivan henkilöstön on syytä tällaisia ohjeita noudattaa.

Kysymys on myös vastuun kannalta tärkeä. Jos joku saa yleisön joukossa kuulovamman konsertissa, on järjestäjä vastuussa. Ensimmäiset oikeusjutut on tiettävästi jo nostettu, joten järjestäjien on syytäkin ottaa asia vakavasti. Jos järjestäjä antaa esimerkiksi kirjalliset ohjeet äänentoistofirmalle tilaisuuden äänenvoimakkuuksista, ja melurajat ylitetään, voi vastuuseen joutua myös äänentoistofirma tai miksaaja.

Eläkerintamalla

on saatu ensimmäinen myönteinen työkyvyttömyyseläkeratkaisu muusikolle tinnitustapauksessa. Vaikka Kauko Saaren kohdalla työkyvyttömyyteen vaikuttivat myös kuulonalenema ja ärsytyskynnyksen muutos, oli nimenomaan tinnituksen hyväksyminen työkyvyttömyysperusteena ratkaisevaa. Vakuutusoikeus äänesti tasan 3-3, mutta puheenjohtajan ääni ratkaisi myönteisen päätöksen. Ratkaisu on maailmanlaajuisestikin harvinaisuus.

Paljolti vasta Kauko Saaren tultua tinnituksensa kanssa julkisuuteen on moni varsin nuorempikin muusikko rohjennut kertoa, että he kärsivät samasta tai muusta meluperäisestä vaivasta. Varo tinnitusta, sitä on liikkeellä!

Kuulo-ongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä hakevien tai hakemaan ryhtyvien muusikkojen lukumäärä lisääntyy koko ajan. Liittoon tulleiden kuuloasioihin liittyvien yhteydenottojen määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana selvästi.

Käy kuulotutkimuksessa

Muusikkojen Sairauskassa on järjestänyt yhdessä kuulotutkimuksia suorittavien laitosten kanssa kuulotutkimuskampanjan, josta on ilmoitus toisaalla tässä Muusikon numerossa. Nyt jokaisen musiikkityötä tekevän kannattaa käydä tutkituttamassa kuulonsa. Musiikkityötä tekevän kannattaa tutkituttaa kuulonsa - tärkein työvälineensä - ainakin vuoden - kahden välein.

Desibelimittari liitosta

Liiton PA-laitteiston yhteyteen on hankittu desibelimittari, jota jäsenet voivat lainata esimerkiksi keikoille ja harjoituksiin. Mittarin käyttö on syytä opetella hyvin ennen mittausten tekemistä. Äänenpaineita eri tilanteissa kannattaa oppia tarkkailemaan. On hyödyllistä oppia arvioimaan äänenpaineita myös "korvakuulolta".

Tutkimusta tarvitaan

85 dB:n melussa pitäisi 90 %:n väestöstä kyetä oleskelemaan 8 tuntia/työpäivä ilman merkittävää kuulovaurioriskiä. Tilastollisesti ottaen tämä saattaa pitää paikkansa, mutta melualtistusrajoja olisi varmaankin syytä kokonaisuutena tarkistaa. Olisi myös selvitettävä, eroaako musiikkimelu jotenkin "tavallisesta" melusta altistusrajojen suhteen. Esimerkiksi kevyt musiikki sisältää usein runsaasti kovalla paineella soivia matalia taajuuksia, joita "tavallinen" melumittaus ei riittävästi noteeraa.

Musiikkityössä kuulolle asetetaan kovemmat vaatimukset kuin monessa muussa työssä. Työkykyä arvioitaessa näyttää kuulon osalta yleensä lääkäreillekin riittävän se, että tutkittava saa puheesta selvää. Musiikki-informaatio vaatii kuuloaistilta kuitenkin paljon enemmän kuin puhe. Musiikki-informaation taajuuskaista on erittäin laaja, ja se sisältää paljon hienovaraisia nyansseja, joiden kuuleminen on välttämätöntä. Musiikkiin liittyvät taloudelliset arvot ja sen menestymisen mahdollisuudet saattavat liittyä ainakin maallikon näkökulmasta katsottuna äärimmäisen pieniin nyansseihin. Musiikkityöläinen tarvitsee laadullista kuulokykyä.

Turvarajat

On osoittautunut hyödylliseksi kerrata turvallisuusrajat melualtistuksessa aina silloin tällöin, koska ne tuppaavat unohtumaan. Turvarajoista kertovaa muovikortin kokoista muistikorttia on saatavissa liitosta ja Kuulonhuoltoliitosta.

85 dB:n melussa voi oleskella periaatteessa kahdeksan tuntia työpäivässä. Kutakin 3 dB:n lisäystä kohden altistusaika puoliintuu, eli 88 dB:tä ei kannata sietää yli neljää tuntia päivässä, 91 dB:tä yli kahta tuntia, 94 dB:ä yli tuntia, 97 dB:ä yli puolta tuntia ja 100 dB:ä yli varttituntia. Kun päästään rockklubi- ja megakonserttiäänenpaineisiin (105-120dB), ovat "turvalliset" altistusajat enää muutaman minuutin luokkaa. Toki on muistettava, että kysymys on meluannoksista, joita on arvioitava suhtessa pitempään ajanjaksoon. Ammattilaisen kannattaa arvioida meluannoksiaan sekä päivä-, viikko- että kuukausitasolla.

Muusikkojen Sairauskassa

on lähtenyt kuuloasioissa liikkeelle aktiivisesti. Uusia korvausmuotoja mahdollistavia sääntömuutoksia on viety läpi niin nopealla aikataululla, kuin on ollut mahdollista. Kuulotutkimuskustannusten korvaamisen lisäksi kassa tukee nyt kuulosuojainten hankintaa merkittävällä osuudella. Etuutta onkin käyttetty ahkerasti hyväksi, mutta toivottavaa olisi, että yhä useammat kuulosuojaimia tarvitsevat hakisivat tukea Sairauskassasta. Edelleen törmätään tapauksiin, joissa muusikko on hankkinut suojaimet kokonaan omalla kustannuksellaan, vaikka hänellä olisi ollut oikeus saada Sairauskassasta tukea. Aina on syytä selvittää myös se, onko työnantaja velvollinen kustantamaan suojaimet.