Moniulotteinen Aija Puurtinen säveltää tunnelmia ja leikkii sointiväreillä

Minna Rautiainen

Honey B & T-Bonesin laulaja-basisti Aija Puurtinen jakaa äänensä monen roolin kesken. Rooleissa saattaa piillä myös hänen tuotteliaisuutensa ja monipuolisuutensa salaisuus. Toinen selitys lienee tavaramerkiksi muodostuneissa saparoissa: persoonallisella muusikolla on utelias lapsenmieli, joka osaa myös leikkiä musiikilla ja soittimilla.
Honey B & T-Bones on niitä harvoja suomalaisbändejä, jotka ovat pysyneet hengissä trendiherkällä pop-sektorilla vuosikymmenestä toiseen. Perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 16 vuotta.
- Jos jakaisi taivaltamme jaksoihin, ensimmäisenä käännekohtana voisi pitää vuotta 1985, jolloin teimme lähes 300 keikkaa vuodessa, teimme ensimmäisen pitkäsoittolevymme ja olimme paljon julkisuudessa. Seuraava askel eteenpäin otettiin 1980-90 -lukujen taitteessa, kun aloimme kierrellä keski- Euroopassa, Pohjoismaissa ja Kanadassa, yhtyeen keulahahmo Aija Puurtinen muistelee bändin vaiheita.
- Täydellinen romahdus seurasi alkuperäisen rumpalin Ismo Puurtisen lähdettyä bändistä. Olimme olleet jo kymmenen vuotta kasassa ja tottuneet työskentelemään tietyllä tavalla. Varsinkin triossa on erityisen tärkeää löytää oikeat henkilöt, Puurtinen jatkaa. Murrosvaiheessa Aijalle jäi vihdoin aikaa myös omalle sooloprojektille.

"Technicolor-rhythm and inner space vibrations"

Bändi loi nahkansa vuonna 1995 Supernatural-levyn ja silloin rumpujen taakse asettuneen Jari "Kepa" Kettusen myötä. Nyt uusi nahka on mukavasti parkkiintunut ja henki kohtaa materian tasapainoisella tavalla. Uusin levy Psychophysical esittelee kuulijoilleen uudistuneen Honey B & T-Bonesin, jonka tyylikäs musiikki vie "värikkäälle matkalle universumin värinöihin". Tuttua on trion energisyys ja intensiivisyys.
- Rumpalin merkitys on suuri. Kepa on vapauttanut meininkiämme ja istunut hyvin tiiviiseen tiimiimme. Hänelle voi viedä hyvinkin erilaista materiaalia, johon löytyy heti sopiva komppi ennakkoluulottomasti ja värikkäästi aineksia yhdistelemällä. Rumpali ei saa mielestäni hallita, vaan hänen pitää alistua kokonaisuudelle. Hyvä rumpali tuo biisin parhaat elementit esille eikä latista niitä.
Psychophysical -levy ei ole kertakäyttötavaraa, tai jos jollekin on, jää hän paitsi seuraavien kuuntelukertojen mukana avautuvista uusista sisällöistä ja sanomista. Aijan mukaan bändin sisäinen spirituaalisuus ja toimivat henkilökemiat kuuluvat myös musiikissa.
- Mielestäni emme ole pinnallinen yhtye, Aija miettii.
-Uudella levyllämme kuuluu, miten pienillä elementeillä voi viedä eteenpäin suuriakin sanomia ja tunnelmia. Ei tarvitse aina olla sovituksellisesti isoa orkestraatiota takana.
Kahden tuoreimman levyn synnytystuskat eroavat Aijan mukaan toisistaan huomattavasti. Supernatural näki päivänvalon lähes yliluonnollisen kivuttoman studiorykäyksen tuotoksena, kun taas uusimpaan levyyn kulutettiin energiaa kaksin verroin. Ideana oli rakentaa kappaleet alusta loppuun omiksi kokonaisuuksikseen, saundeja ja soitinnuksia muuttamalla. Myös tuottaja Janne Haaviston kädenjälki kuuluu selvästi.
- Edellisellä levyllä soitimme kaikki samassa huoneessa; samat saundit ja mikitykset joka biisissä. R&B -vaikuttee ja surf kuuluivat musiikissa vielä selvästi. Uusimmalla taas rakensimme saundeja huolellisesti kappaleen tunnelmia mukaillen. Vaihdoimme rumpusettejä ja muutimme kitarasaundeja. Levy on enemmän sellainen poprock-sekoitus.
- Jannella on kieltämättä oma tyylinsä, jonka tunnistaa esimerkiksi kompressoinneista. Silti perussaundi ja materiaali oli bändillä jo valmiina ennen studioon menoa. Koska biisit olivat rankempia, halusimme sen kuuluvan myös saundimaailmassa.

Kanttori ennusti pieleen

Suuren perheen lapsena Aija Puurtinen kasvoi monien erilaisten musiikinlajien vaikutuksen alaisena. Kaikki sisarukset patistettiin juvalaisen kanttorin luo soittotunneille, jotta kotiin hankitulle pianolle löytyisi käyttöä. Aijaa ei tarvinnut liiemmin patistella, päinvastoin.
- Kanttori laittoi minut pois tunneiltaan, sillä olin yli-innokas ja malttamaton opettelemaan nuotteja. Hän soitti isälleni ja sanoi, että ei tästä mitään tule, kun tämä on niin epämusikaalinen lapsi. Minä olisin vain halunnut soitella korvakuulolta kaikkea. Myöhemmin isä on joutunut muistuttamaan piano- opettajalleni tapauksesta, Aija nauraa.
- Olen aina kuullut ja kuunnellut kaikenlaista musiikkia. Vanhemmat sisarukset kuuntelivat Elvistä, Hendrixiä, punkkia, ja vanhempani vanhaa tanssimusiikkia. En ole ikinä ajatellut, että täytyisi rajoittua tietyn tyyliseen musiikkiin.
Opiskelut Sibelius-Akatemiassa toivat Aijan Helsinkiin ja vahingossa hän ajautui myös veljensä Ismon ja kitaristi Esa Kuloniemen treenikämpälle, jossa ensiversio Honey B & T-Bonesista harjoitteli. Basso lojui noihin aikoihin toimettomana kämpän lattialla, josta se etsiytyi Aijan käsiin. Pään sisällä kiltisti odottaneet bassolinjat pääsivät vihdoin kaikkien kuultaville.
- Minulla ei ollut minkäänlaista kosketusta bändityöskentelyyn tai basson soittamiseen. Yhtäkkiä tajusin mistä siinä oli kysymys ja aloin kokeilla kaikenlaisia bassokuvioita; asioita joita en ollut tarvinnut pianoa soittaessani.
Musikaalinen nainen taitaa useita eri instrumentteja ja suhtautuu estottomasti myös vieraampiin soittimiin.
-Yleensä jos soitan levyllä jossakin kappaleessa kitaraa, olen myös säveltänyt sen kitaralla. Kitaransoitto on minulle tavallaan leikkiä ja pelleilyä. En suhtaudu siihen niin vakavasti, varsinkin, kun toinen perheenjäsen on kitaristi. En ajattele skaaloja tai sointuja, vaan kokeilen riffejä ja rikon harmonioita. Esan mielestä se kuulostaa jopa hyvältä jollain tavalla, hän kun ei itse osaa soittaa tällä tavalla.

Kontrastit

Aija Puurtisen tapa tehdä musiikkia on aitoa ja oivaltavaa. Vaikka säveltäminen onkin hänelle tietoista ja järjestelmällistä toimintaa, hän jättää myös sattumalle ja leikille oman osuutensa lopputuloksessa. Instrumenttien ominaisäänet synnyttävät tunnelmia ja visioita, jotka purkautuvat sävellyksiksi.
- Joitakin kappaleita olen tehnyt esimerkiksi sellaisella lelumaisella keyboardilla, josta tulee heti mieleen tivoli. En yritä kuvata musiikilla mitä siellä tivolissa on tai tapahtuu, vaan sitä tunnelmaa ja pieniä hetkiä, jotka tivoliin liittyvät. Toisaalta kontrastit kiehtovat minua hirveästi. Yritän rikkoa ja saada aikaa raakaa saundia, joka seuraavassa hetkessä saattaa vaihtua eteeriseksi tunnelmoinniksi.
Psychophysical-levyn kappaleissa tekstimaailma oli jo pitkälti olemassa, kun Aija ryhtyi säveltämään. Sanat on tehty yhteistyössä kitaristi Esa Kuloniemen sekä Pekka Erosen ja Pete Nauhan kanssa.

Keikkailu on välillä raskasta

Euroopan keikat olivat kansainvälisillä lavoilla pioneerityötä tehneen Honey B & T-Bonesin oman aktiivisuuden tulos. Suomessa vierailleet ulkomaiset bändit kiinnittivät huomiota kiinnostavaan joukkoon ja suosittelivat sitä eteen päin.
- Esimerkiksi Saksassa ihmiset tulevat katsomaan nimetöntäkin bändiä, sillä he luottavat keikkapaikan tarjontaan. Siellä klubit ovat elävää musiikkia varten. Suomessa taas ihmiset tulevat diskoon tanssimaan ja ihmettelevät orkesterin setin aikana "mitä nyt tapahtuu?" Kun diskomusa taas jatkuu, he heräävät henkiin, Aija kommentoi Keski-Euroopan bändiystävällistä kuuntelukulttuuria.
Viimeisin kursorinen länsirannikon ja Itä-Suomen rundi alkaa olla jo takana. Aija myöntää keikkailun olevan välillä raskasta. Hänelle hetket keikan jälkeen ovat vaikeita.
- On hienoa saada ihmisiltä palautetta, mutta minun on vaikea ottaa sitä vastaan ja olla tekemisissä ihmisten kanssa, joita en tunne. Ihmiset ovat siellä rentoina ja juhlimassa, kun taas minä olen ihan eri fiiliksissä. Satsaan niin paljon musiikkiin, että olen keikan jälkeen poissa tolaltani, enkä pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa. Jos minulla ei olisi näinkin ystävyyteen perustuva bändi, en varmaankaan jaksaisi olla reissun päällä.
Muusikkoperhe Puurtinen-Kuloniemi on kiertänyt toistakymmentä vuotta Suomen klubeja ja lavoja.
- Vaikka minulla saattaa olla useita rooleja, olen kuitenkin huono näyttelijä. Jos on ongelmia vaikka parisuhteessa, ne täytyy selvittää monta päivää ennen lavalle menoa. Minulla on äkkipikainen luonne ja olen aika kulmikas persoona, enkä osaa kätkeä fiiliksiäni.
Ahdistuksensa Aija Puurtinen hukuttaa hyiseen mereen.
- Olen alkanut harrastaa avantouintia ja huomannut sen muusikolle hyvin soveltuvaksi rentoutusmuodoksi. Ihmettelen aina avannosta noustuani, että mihinkähän se väsymys katosi. Vain pari minuuttia vedessä ja olen taas tosi onnellinen ihminen.
Vapaa-aikanaan Aija kuuntelee paljon musiikkia, käy konserteissa ja on kiinnostunut myös muiden muusikkojen tekemisistä.
- Kyllä meillä kotona puhutaan paljon musiikista, soitellaan ja kuunnellaan. Mulla on omat alueet joita kuuntelen ja Esalla omansa. Parhaat palat esittelemme sitten toisillemme. Täytyy olla innostus musiikkiin kokonaisvaltaisesti, eikä ajatella, että on vain me, me ja meidän bändi ja meidän musiikki. Jos aidosti rakastaa musiikkia, innostuu yhtä lailla myös toisten tekemisistä, Aija sanoo painokkaasti. Hän palaa yhä uudelleen jazzmusiikin pariin, josta hänen mukaansa löytyy aina uutta työsarkaa. Erityisesti Chet Baker miellyttää yksinkertaisuudellaan ja intiimiydellään.

Kuka on Kristina Bruuk?

Poppari Honey B:n lisäksi Puurtisen henkilögalleriasta löytyvät myös kaksi levyä tehnyt sooloartisti, afroamerikkalaisen laulun opettaja sekä fiktiivinen taiteilijapersoona Kristina Bruuk.
- Kristina Bruuk on KLF -yhtyeen tyyppien luoma hahmo, jolla on minun ääneni. Tapasin Bill Drummondin ja Mark Manningin Finnvoxilla soololevyni tekovaiheessa viime talvena. He olivat miksaamassa kirjoittamansa kirjan "Bad Wisdom" soundtrackia ja pyysivät minut laulamaan taustoja yhteen biisiin. Lauloin siihen sellaisen gospelköörin, johon he ihastuivat ja pyysivät laulamaan lisäksi yhden soolokappaleen - heti. Kävin viereisessä huoneessa vähän treenaamassa ja sitten nauhoitettiin. Epäilin ettei tulkinta olisi kohdallaan niin vähällä harjoittelulla, mutta he luottavat spontaaniuteen.
KLF on poikkitaiteellinen englantilaisryhmä, jonka menestykkäät hitit 90-luvun alussa toivat herroille sievoisen summan rahaa. Tuolla pääomalla tuotetaan nyt erityyppisiä performansseja, levyjä, elokuvia sekä kirjoja, joiden underground suosio on huikea.
- Kun "Candy"-biisistä tykättiin Englannissa, sain parin viikon päästä uuden kappaleen "Supermodel" laulettavakseni, Aija kertoo.
KLF-työryhmä ihastui suomalaisartistin ääneen ja tarjosi soololevymahdollisuutta.
- He soittivat ja kysyivät olisiko minulla mitään estettä tehdä soololevy heidän säveltämästään materiaalista, Aija muistelee erikoisen sooloprojektin alkuvaiheita. Luotiin fiktiivinen hahmo nimeltään Kristina Bruuk - Aija Puurtisen alter ego.
- Minulle kirjoitettiin uusi historia ja olen tavallaan näyttelijä, jolla on rooli, Aija Puurtinen sanoo.
Kristina Bruuk on Eestistä Suomeen muuttanut taitelijasielu. Hän on irrottautunut tyttöbändistä ja säveltänyt itse vaiherikkaasta elämästään kertovat kappaleet. Aavistus rappiomentaliteettia löytyy Keski- Eurooppaa kierrelleen entisen mallin alkoholi -ja huumehuuruisesta menneisyydestä.
- Sain tarkat ohjeet promokuvista, jotka piti ottaa tietyissä osoitteissa muun muassa Rautatieasemalla. Habitukseni on tyylikkään taiteellinen. Kristina on hyvin intiimi hahmo, sellainen Leonard Cohen - tai Lou Reed -tyyppinen henkilö.
Levy tehtiin Suomessa viime syystalvena ja Kristina Bruuk esiteltiin yleisölle ensimmäistä kertaa Suomi-instituutin järjestämillä itsenäisyyspäiväjuhlilla Lontoossa viime joulukuussa.
- En ole kokenut koskaan henkisesti niin voimakasta levytyssessiota kuin kyseinen Kristina Bruuk - projekti oli. Esitin toista henkilöä ja lauloin toisten tekemää materiaalia, joka on teksteiltään varsin vahvaa kamaa. Yritin tasapainoilla ja saada ne kappaleet kuulostamaan omilta sävellyksiltäni. KLF-tyypit saattavat tuntua suomalaisista aika friikeiltä ja villeiltä, jopa päämäärättömiltä, mutta he toimivat tarkkojen suunnitelmien mukaan. Minulla ei ole aavistustakaan mitä kaikkea Kristina Bruukin ympärillä tapahtuu, mutta kaikki on ulkonäköä myöten tarkkaan suunniteltu. Sinkku on julkaistu ja levy ilmestyy jossain vaiheessa.

"Äänenkäyttö on psykofyysinen asia"

Tuottelias säveltäjä ei halua jättää kappaleitaan pöytälaatikkoon makaamaan, vaan työstää ne vähintään demovaiheeseen asti valmiiksi.
- Teen koko ajan kappaleita, jotka haluan viedä jonkinlaiseen valmiiseen muotoon. Muuten tulee tunne, että suonet tukkeutuvat enkä saa energiaa vapautettua, ja alan toistaa samoja juttuja.
Honey B:lle sopimattomat tai tyyliltään erilaiset sävellykset päätyvät Aija Puurtisen suomenkielisille soololevyille.
- Tyylillisesti ja musiikillisestihan niissä on paljon samaa, mutta kieli muuttaa paljon ja vaikuttaa esimerkiksi fraseeraukseen. Vokaaleja ei voi venytellä suomen kielessä niinkuin englanniksi laulettaessa, sillä sanan merkitys saattaa muuttua. Minulle on tärkeää, että sanoista saa selvää.
Aijaa kiehtoo myös musiikkiteatteri, jossa laulajilta vaaditaan monipuolista laulutekniikoiden hallintaa. Toisaalta hän saa Honey B & T-Bonesin keikoilla tehdä omaa pienimuotoista musiikkiteatteriaan.
- Vaikka olenkin oma itseni, otan esiintyessäni myös erilaisia rooleja kappaleiden mukaan. Se kuuluu mielestäni musiikin tulkintaan, vangitsevana tulkitsijana tunnettu laulaja kertoo.
- Olin viime vuonna Lontoon Royal Academy of Musicissa yksityisoppilaana opiskelemassa, ja opin siellä tiedostamaan mitä kehossani tapahtuu laulaessani. Olen kiinnostunut laulamisesta kokonaisvaltaisesti.
Kokonaisvaltainen musiikin ymmärtäminen kuuluu Aija Puurtisen ideologiaan myös Sibelius-Akatemian afrolaulun ja pop-jazz -laulun opettajana. Tasapainon löytäminen oman äänen ja persoonan välillä on hänen mielestään kaiken lähtökohta.
- En yritä tehdä oppilaista itseni kaltaisia, vaan pyrin kehittämään kunkin omaa ääntä. Mielestäni ääni on samanlainen instrumentti kuin vaikka kitara, jonka saundia voi muunnella. Äänenkäyttö on psykofyysinen asia, jossa ihmisen häiriintynyttäkin puolta voi käyttää hyödykseen tehokeinona.
Klassista laulua pidetään yleensä laulun kuningaslajina ja ainoana oikeana tapana kouluttaa ääntään.
- On hurjan vaativaa ylläpitää klassista tekniikkaa ja ilmaista musiikkia sen avulla. Silti on turha luulla, että kaikki muut laulutavat vahingoittavat äänihuulia ja kurkkua. Jos hallitsee tekniikan, pystyy tekemään melkein mitä vaan. Rohkea äänenkäyttö on kaiken perusta. Aija Puurtinen hyödyntää opetuksessaan ja omissa improvisaatioissaan aineksia etnisten kulttuurien laulutyyleistä.
Ääni-improvisaatiot liittyvät myös lähitulevaisuuden suunnitelmiin.
- Tampereelle on tilattu ääni-improvisaatio, joka on tällä hetkellä vielä "kotivaiheessa". Aion käyttää erilaisia laulutapoja ja saundeja teemoja varioiden. Tarkoitus on tarjota projektia myös Ruotsiin koko vuoden kestäville Ladies Next -festivaaleille.