Etusivulle Organisaatio
Sopimukset ja Tariffit
->    Jäsenedut ja Palvelut
Liity Jäseneksi

Muusikko online / takaisin12/98

Bad Vugum tuottaa vain hyvää musiikkia

Teemu Palokangas

- Äärimmäisyys, omaperäisyys ja ankara groove, luettelee Kari Heikonen ja naurahtaa. Nämä ominaisuudet arvioidaan, kun levy-yhtiö Bad Vugumissa päätetään, mitä musiikkia julkaistaan. Voiton tuottamiseen yhtiö ei pyri; sijoitetun rahan takaisinsaanti on riittävä palkkio.

Heikonen on yksi kolmesta musiikin ystävästä, jotka päättivät perustaa vuoden 1987 lopulla levy-yhtiön. Tarkoitus oli mahdollistaa uuden oululaisen Radiopuhelimet-yhtyeen levyjen julkaisu. Radiopuhelinten rumpali Jyrki Raatikainen ja hänen soittajaystävänsä Antti Penttilä löivät kättä Heikosen kanssa ja syntyi Bad Vugum. Penttilä opiskeli yhtiön syntyaikoihin yhteiskuntatieteitä ja Heikonen kieliä. Yhtiön alkupääoma saatiinkin opintolainoja ja työttömyyskorvauksia yhdistelemällä. Ammattitaito puolestaan piti luoda lähes tyhjästä.

Radiopuhelinten ensimmäiset levyt menivät kuin kuumille kiville, ja yhtye siirtyi suuremman julkaisijan leipiin. Niinpä Bad Vugum alkoi etsiä uusia musiikkikykyjä. Kuluneiden 11 vuoden aikana yhtiö on julkaissut yli 30:tä yhtyettä ja tällä hetkellä tekeillä on 86. levy.

Kopiopimputtelijat älkööt vaivautuko

Merkittävintä Bad Vugumissa on sen toimintaperiaate. Se tarjoaa valitsemilleen yhtyeille mahdollisuuden levyttää musiikkia, jota muut yhtiöt eivät todennäköisesti huolisi. Sen valintaperiaatteita on vaikea määritellä. Se julkaisee levyjä diskomusiikista hardcorepunkiin ja avantgardesta kuorohuudantaan. Tunnetuimpia artisteja lienevät Mieskuoro Huutajat, instrumentaalia 'apinajazzia' soittava Aavikko ja Bad Vugumilla uransa aloittanut, nyt isompiin ympyröihin siirtynyt CMX.

Mikä tahansa ihmeellisyys ei kuitenkaan yhtiön listoille pääse. Heikonen kertoo, että jokaista julkaistua omaperäistä artistia kohden tulee useita kymmeniä samantyylisiä yrittäjiä.

- Olemme kuitenkin ylpeitä siitä, että pystymme mielestämme hyvin erottelemaan hyvän musiikin tällaisista peräkammarin terapiapimputtelijoista, Heikonen tokaisee.

Bad Vugum tekee sopimuksen vain yhdestä levystä kerrallaan. Näin he takaavat yhtyeille mahdollisuuden lähteä milloin vain koettamaan siipiään muihin ympyröihin. Toisaalta he pystyvät näin arvioimaan jokaisen tuottamansa levyn erikseen. He haluavat tuottaa vain hyvää musiikkia.

Omat pois ja voitot puoliksi

Normaalisti artisti saa levymyynnin tuloista vain pienen osan itselleen. Käytännössä tämä osuus on alle kymmenen prosenttia levyjen verottomasta tukkuhinnasta. Bad Vugumilla rahat jaetaan toisin. Kun tuotantokulut on peitetty, levy-yhtiö ja artisti pistävät voitot puoliksi. Bad Vugumin osuus menee pääasiassa markkinointikuluihin ja kattamaan joidenkin huonommin menestyneiden tuotosten tappioita.

- Emme kuitenkaan maksa itsellemme palkkaa, vaikka kiusaus onkin erityisesti viiden viime vuoden aikana ollut kova, kertoo Heikonen. Hän uskoo, että taloudellisen hyödyn ajattelu johtaisi myös artistien luokitteluun.

- Sitä alkaisi katsoa, että tuo tuossa tuottaisi hyvin ja tuo taas pääsisi hädin tuskin omilleen. On parempi, että hankimme elantomme muista töistä.

Yhtiön liikevaihto on pysytellyt viime vuosina 300.000 - 400.000 markan välillä. Talous on Heikosen mukaan varmalla pohjalla. Se perustuu tarkkaan suunnitteluun ja turhien riskien välttämiseen. Laajentumishaluja ei kolmikolla ole.

- Bad Vugumin koko on nyt sopiva. Laajempi toiminta ei olisi oikein mahdollista kolmelle sivutoimisesti yhtiötä pyörittävälle, Heikonen järkeilee.

Musiikkibisnes vie aikaa, mutta palkitsee vaivan

Bad Vugumin julkaisema varsin marginaalinen musiikki ei nosta levymyyntiä kovin hurjiin lukuihin. - Viisisataa myytyä kopiota tuo meille omat takaisin, tuhat kopiota on jo paljon, kertoo Heikonen. Eniten yhtiö myy suureen suosioon nousseen CMX:n vanhoja levyjä.

- Siinä puhutaan reilun 5000 levyn painoksista. Keskimäärin yhtä levyä myydään kuitenkin alle tuhat kappaletta. Yhtiön pyörittäminen kuitenkin maksaa vaivan.

- Välillä on kädet täynnä töitä ja tekemistä liikaakin, välillä taas saa huilata ja lähteä vaikka jonkun yhtyeen kanssa Eurooppaan kiertelemään, Heikonen toteaa.

Jos Bad Vugumin toiminta jostain syystä loppuisi, Heikonen alkaisi tehdä lisää sarjakuvasuomennoksia, työtä jonka tekoa hän on joutunut karsimaan musiikkibisneksen viedessä liikaa aikaa.

- Ellen sitten perustaisi uutta levy-yhtiötä, hän naurahtaa.


Mieskuoro Huutajat