Elja Puukon kantaattitaide yltää korkealle

Levy on yllättäen puhtaasti suomalainen aikaansaannos

Bach: Kantaatit Ich will den Kreutzstab gerne tragen ja Ich habe genung. Elja Puukko (baritoni), Opus X -orkesteri ja -kuoro, joht. Petri Tapio Mattson. Fuga. 110 mk.

Tässäpä pääsiäisaikaan sopiva täsmälevy, jonka ansiot ovat monet. Eikä kaikkein vähiten yllättävää ole se, että sen on tyystin suomalaisaikaansaannos.

On oivallinen osoitus barokkimusiikkikulttuurimme korkeasta tasosta, kun kaikkein vaativimmalla ohjelmiston alueella, Bachin kantaattitaiteessa, meillä syntyy äänite, joka pystyy kilpailemaan viime vuosikymmenen huomattavimpien keskieurooppalaisten levytysten kanssa.

Jo levyn orkesteri, Petri Tapio Mattsonin johtama Opus X, joka koostuu meikäläisittäin jo toisen polven barokkimuusikoista, herättää huomiota soitollaan. Se esiintyy juurevan värikkääseen saksalaistyyliin, mutta pystyy musisoimaan myös soinnikkaasti ja ilmavasti fraaseraten.

Puukko yllättää

Vain pianon ja pianissimon sekä forten väliset vastakkaisuudet voisivat toteutua tuntuvammin Ich habe genung -kantaatin päätösaariassa, jossa myös soolo-oboe jää toisinaan muun yhtyeen varjoon.

Vaikka Elja Puukko on aikaisemminkin antanut näyttöjä osaamisestaan kirkkolaulun alueella, en olisi uskonut, että hän yltää näin korkealle ensimmäisellä levyllään.

Hänen baritoninsa on saanut lisää mehukkuutta ja terveen avoinaista sointia. Sen väri on kaunis ja yksilöllinen. Ääneen on ilmaantunut aiemmasta kuulemasta kosolti lisää sävyjä, ja kuviolaulukin on paikallaan.

Kantaatin Ich habe genug tulkinta lähenee täysosumaa, sillä ihana uinahdusaaria Schlummert ein on pehmeän rauhoittava, ja päätösaaria Ich freue mich etenee tuiskeassa tempossa musiikin silti puuroutumatta.

Saksan lausunta on suomalaisittain poikkeuksellisen hyvää. Ote olisi voinut olla resitatiiveissa kenties vieläkin rohkeampi ja eläytyvämpi, mutta hyvä näinkin.

Levyn kesto ei ole liian antelias - vajaat 40 minuuttia. Sen ei pidä antaa hämätä olennaisinta seikkaa: Elja Puukko tarjoaa sekä hallittua että puhuttelevaa kantaattitaidetta. Saavutus ei ole vähäinen.

Torstaina 1. huhtikuuta 1999
VEIJO MURTOMÄKI / Helsingin Sanomat