TUOTTAJASTA JA KOKISTA

LETKULTA KYSYTTIIN OMASSA HAASTATTELUSSAAN, ETTÄ MIKSI TE VALITSITTE HÄNET TUOTTAJAKSI. KYSYTÄÄN TEILTÄ SAMAA. ELI MIKSI PÄÄDYITTE LEHTISEN ANTTIIN, HÄNELLÄHÄN EI KUITENKAAN OLLUT TUOTTAJAKOKEMUSTA ENNEN TÄTÄ LEVYÄ?

Ripa: Sen takia se oli hyvä, ainakin mun mielestä, koska sillä ei ollut sitä aiempaa kokemusta. Ei ollut sellasta valmista formaattia, että me tiedettäis, että "tolla tuottajalla on tollanen saundi", kun ei me oltais välttämättä haluttukaan sitä. Meillä oli kuitenkin itellä semmonen tietynlainen kuva siitä. Me kuitenkin tiedettiin, että se on superlahjakas, musikaalinen jäbä, jonka kaa ois nasta tehä joku tommonen juttu ja että sillä ois varmaan sellasia ulkopuolisii näkemyksii, jotka sitten osottautuivatkin kullanarvoisiksi. Ja sit toisaalta siinä aina tarvitaan joku erotuomari pitään sitä hommelii läjässä. Mun mielestä se oli ainakin superhyvä juttu.

Antti: Ja sitä paitsi Lehtinen on hullu. Ja sillä on toi kävelyoikeus. Se tarkottaa sitä, että sen ei kuulemma tarvinut ala-asteella istuu välttämättä pulpetissa, se sai kävellä luokassa, kun se on sen verran hyper-aktiivinen.

Lasse: Siis meiän kaks kriteeriähän oli, että on hullu ja musikaalinen ja Antti täyttää molemmat täysin. Ja koska me tiedettiin itse ihan tasan tarkkaan, millanen levy tosta tulee, niin ei me haluttu siihen enää ketään hirveesti säätään. Lähinnä me haettiin vaan sellasta ulkopuolista korvaa ja silmää. Ja Antti on hyvä jätkä. Se oli ensimmäinen tärkee asia.

Antti: Ja se oli muutenkin hyvä siitä, että kaikki tuntee sen, siihen on sellanen valmis luottamus, ettei tarvii rakentaa jonkun ulkomaisen megastaran kanssa jotain sellasta näennäistä suhdetta. Että tommonen oli jo valmiiks, niin kannattaa hyödyntää sitä luonnollisesti. Mä luulen, että se on hedelmällisempää niin, ainakin se on ollut sitä tässä tapauksessa. Toisaalta vois ajatella, että siinä voi olla omat haittapuolensakin, että tuntee jonkun tyypin liian hyvin. En mä tiedä, oliks Lehtisen vaikee sanoo suoraan mielipiteensä jostain asioista...

Lasse: Ei todellakaan. Kyllähän sieltä tuli...

Antti: Niin, kyllähän se kommentoi silleen aika vapautuneesti, mutta kuitenkin niin, että saatiin kaverihenki säilymään. Voi olla, että jos haluais rakentaa sellasen toisenlaisen tuottajasuhteen, se vois olla etukin, että siinä välillä riideltäis kunnolla...

Lasse: Mutta jotenkin nyt meillä oli juttu niin valmis, että siinä ei tarvinut riidellä.

Antti: Niinpä, mä en tiedä, mitä tosta ois tullut, jos siellä ois ollut joku sellanen Hitleri määräämässä ulkopuolelta ihan omia näkemyksiään...

Lasse: Siitä olis tullut tietenkin paskempi. Mutta ei sitä tiedä. Tää meni näin helvetin hyvin. Ens kerralla ehkä otetaan se Hitleri, ihan vaihtelun vuoks.

Antti: Tuottaan sitä meiän metsäproge-levyy.

KYSYTÄÄN NYT TEILTÄKIN TÄSTÄ "TÄHTITUOTTAJA"-BUUMISTA, KUN LETKULTAKIN SIITÄ KYSYTTIIN...

Lasse: Toi on vähän kyseenalainen toi "tähti"-sana, kun otetaan bändien basisteja ja rumpaleita, jotka ei oo koskaan varsinaisesti tähtiä...

NO MUTTA KUITENKIN, CMX:N LEVYN TUOTTI BILLY GOULD, MARKUS NORDENSTRENGIN LEVYN TUOTTI LARRY CRANE JA TEIÄN LEVYN LETKU LEHTINEN. KAIKKI KUITENKIN TYYPPEJÄ, JOTKA EIVÄT OLE NIIN RUTINOITUNEITA TUOTTAJINA VAAN TUNNETAAN LÄHINNÄ SOITTOHOMMIENSA TAKIA...

Lasse: Ehkä se on just se, että ne ei oo rutinoituneita.

Ripa: Ei me haluttu mitään sellasta, että "tolla tuottajalla on toi soundi, me halutaan ton tuottajan soundi tähän levylle."

Lasse: Toi on niin tapauskohtasta, mä uskon, että se on enemmän sattumaa varmaan. Ehkä just se, että on tollasia kannettavia studioita ja tollasii, et sä et oo sidottu mihinkään studio-ilmapiiriin ja ihmiset osaa nykyään tehä itse niitä juttuja. Ennenhän tuottajat oli niitä, jotka pitkälti myös äänitti ja miksas ja teki sen koko paskan, koska niillä oli se tietotaito siihen. En mä tiedä, mistä toi kaikki johtuu. Ehkä meistä kaikista on tullut itsevarmempia. Ja sit toi lähtee aika terveeltä pohjalta, kun se lähtee aika usein diggailu-pohjalta liikkeelle. Ja ainakin jos mä aattelen mun ja Markuksen tapausta, niin mun oli helpompi olla sille kriittinen, se helpottaa sitä kriittisyyttä, kun on molemminpuolinen kunnioitus ja ystävyys. Yleensäkin se helpottaa, kun on saavutettu sellanen henkinen luottamus ihan niinku ihmisinä, niin myöskin musiikintekovaiheessa siitä on hyötyä. Ei tarvii kyseenalaistaa toista tyyppinä, koska sä tunnet sen jo jollain tasolla entuudestaan.

Antti: Lehtistähän ei todellakaan kuitenkaan sen tähteytensä takia valittu tuottajaks, koska sen tähteys on muutenkin vähän kyseenalainen käsite.

EI OO.

Antti: Ei oo vai? Se saattaa kyllä olla monelle suurikin idoli...

Lasse: Mun mielestä Antti on Suomen toiseks suurin rock-tähti.

Antti: Kuka on suurin?

Lasse: Ville.

Antti: Toi kysymys oli ehkä vähän turha.

Lasse: Tai Helsingin.

Antti: Eiks Kärtsy oo rock-tähti?

Ripa: Eihän ne soita ees rockii.

Antti: Onhan se rock-tähti. Se on diiva.

Lasse: Mun mielestä Kärtsy on sympaattinen kaveri.

Antti: No, ei nyt vajota tähän loputtomaan suohon.

Lasse: Ei lähetä tälle tielle.

ENTÄPÄ KUINKA SUURI VAIKUTUS OLI SILLÄ, ETTÄ TEILLÄ OLI LEVYÄ TEHTÄESSÄ MUKANA OMA KOKKI?

Lasse: No sillä oli kyllä vaikutusta.

Antti: Sillä oli ihan mielettömästi vaikutusta. Ensinnäkin kokki piti ryhtiä päivärytmissä laittamalla sen kello viiden teen aina niinku suunnilleen kello viideks ja aamiaisen silleen, että aamulla kun heräs, teepannu senkun vihelsi ja tiskit oli tiskattuina kaapissa ja sieltä sai ottaa sen puhtaan lautasen jogurtilleen. Ja vaikka kokki joikin meistä eniten kaljaa, se oli silti aina aamuisin kaikista skarpein. Mä uskon, että se kokki kuuluu levyltä kaikista biiseistä, vaikka se soittaakin vaan yhessä biiseistä kattoa.

Lasse: Meiän ei tarvinnut kertaakaan riidellä esimerkiks tiskaamisesta tai siitä, kuka tekee ruokaa. Eli pysty oikeesti keskittyyn vaan siihen musaan. Se on merkittävää kuitenkin, ettei pidä aina kelata, että kukas nyt tekee ruokaa ja kuka tiskaa. Sen vapautuneen ja rennon ilmapiirin kannalta se oli varsin tärkeetä. Plus sit illalla oli enemmän saunaseuraa, se oli aina hyvä asia. Ja enemmän kalastuskavereita. Ja Uno-kavereita.

JA KÄPYSOTAKAVEREITA...

Antti: Ja käpysotakavereita. Tosin tota käpyharrastustahan harrastettiin monella eri tavalla, mä luulen että suosituimmaks kuitenkin jäi kuitenkin tää "heitä käpy sankoon". Käpyjä hamstrattiin hirveesti sellaseen peltisankoon ja kipattiin ne valmiiks jonnekin sopivalle etäisyydelle ja yritettiin saada ne takas sinne sankoon.

Lasse: Vähän niinku koripalloo...

Antti: Tavallaan. Se oli haastavaa, koska eri kokoset ja muotoset kävyt lentää ihan eri tavalla.

Lasse: Vois sanoo, että meistä tuli tässä jonkinlaisia käpyasiantuntijoita samalla.